Niin pitkään kuin jaksan
Sillä onhan viimeinen yöni talossa
Jonka huoneet kohisevat muistoja
Jonka seinät kuiskivat elämää.
Tuohon nurkkaan piilouduin itkemään
Tuossa vuoteessa valvoin katkerana
Tuosta peilistä näin itseni
Kauniina
Tai riittämättömänä.
Tuo taulu kuunteli joskus murheitani
Tuolla pianolla opin soittamaan
ja soitin antamistasi nuoteista
Tuolla sohvalla kökötti kerran
valkopartainen ukki
ja joulukuusi loisteliaana vieressä.
Tuohon taloon kerran saavuin
Kun se oli minulle uusi ja outo
Kun oli liian kuuma
Enkä kai tahtonutkaan sopeutua
Mutta kaikki muistot tapahtuivat
Ja nyt huomaan valvovani
Paikassa, joka oli minulle hetken koti.
Täällä katselin aina keltaista kuuta
Lentokoneen valoja, auringonnousua
Silloin kerran, kauan sitten
Sillä nyt on kaikki vain muistoja
Ja viimeinen yöni - kotona
Miten ihana lause: "Mutta kaikki muistot tapahtuivat". Ja niin se on, elämässä tulee vastaan yhä uusia taloja, ensin outoja, sitten rakkaita, muistoja täynnä.
VastaaPoistaSydän sinulle, ajatuksillesi ja hetkillesi <3
Kiitos <3 Mietin että kuulostaako tuo lause vähän hassulta, mutta päädyin pitämään sen. Se taitaakin kuvata muistoja. :) Ja kyllä, taloista taitaa tulla aina edes jollain tavalla rakkaita.
PoistaSuuri sydän sinullekin, Katja <3