Lauren Oliver
2010
Tero Valkonen
2010: Before I Fall
412 sivua
WSOY
Samantha on high schoolin viimeisellä luokalla Connecticutin pikkukaupungissa. Hän kuuluu koulun suosituimpaan neljän tytön ryhmään, joka puhuu pahaa epäsuosituista ja opettajista, ajaa humalassa autoa, rikkoo sääntöjä ja bilettää viikonloppuisin. Samantha vaikenee ystäviensä edessä pienestä epävarmuudestaan komean poikaystävänsä kanssa. Hän on mukana hyljeksimässä muita, vaikka tietää olleensa vielä muutama vuosi sitten "epäsuosittujen" joukossa.
Eräs perjantai, Cupidon päivä, muuttuu Samin viimeiseksi: hän kuolee yöllä autokolarissa bileiden jälkeen. Yllättäen hän kuitenkin herää seuraavana aamuna ja huomaa elävänsä viimeistä päiväänsä uudelleen ja uudelleen. Samilla on edessään uusia valintoja, miten toimia tuon päivän aikana. Pystyykö hän pelastamaan itsensä - tai jonkun toisen?
Vaikka tiedänkin samantapaisen elokuvan Päiväni murmelina (jonka satuin muuten katsomaan samoihin aikoihin kuin luin kirjaakin), oli kirjan idea mielestäni ainutlaatuinen. Tarinan aikana tapahtui hyvin erilaisia asioita, ja vähitellen ihmisistä tuli esille monenlaisia puolia. En tiedä kuinka monen mielestä loppu oli ennalta-arvattava, mutta itse en kyllä tuota ratkaisua ajatellut vaikka vähän tuohon suuntaan sen epäilinkin menevän.
En oikein osaa sanoa oliko kirja rankka. Tietyllä tavalla kyllä, sillä Samantha koki niin paljon viimeisenä päivänään, ja kuolema oli koko ajan läsnä. Kuitenkin nuoret elivät myös rentoa elämää, vitsailivat ja yksi suloinen rakkaustarinakin oli mukana.
Samantha tuntui porukasta ehkä samaistuttavimmalta pienessä epävarmuudessaan, mutta muuten tämän elämä tuntui hyvin kaukaiselta verrattuna omaani. Jollakin tavalla kuitenkin eläydyin häneen, ja luettuani kirjan alun putkeen aloin kuvitella millaista oma elämäni olisi, jos se olisi vähän samantapaista. Ehkä siksi, koska en ole itse varma millaista elämää haluaisin todella elää.
Eräs ystäväni on pohtinut, että kaikki ihmiset ovat edes jollain lailla omanlaisiaan, eivätkä pelkkää massanuorisoa. Samantha ja ystävänsä olivat hyvin hyvin kärjistettyjä, ja aloin miettiä onko tällaisia ihmisiä oikeasti jossain, jotka eivät koskaan ajattele tekojaan ja niiden seurauksiaan. Luulisin että jokainen ihminen (kuten Samkin) ajattelee jonain hetkenä syvällisemmin elämää ja tekojaan. Varmasti aika moni nuori ajattelisi lukiessaan tätä: "En minä ole tuollainen."
Ehkäpä tämä kirja vaikuttaisi kuitenkin niihin, jotka elävät hiukan kuin Samin kaveriporukka, ja miksei muidenkin lukijoidensa mietteisiin elämästä.
Kirja sopii mielestäni HelMetin lukuhaasteen kohtaan 19: "Yhdenpäivänromaani" sekä Connecticutin osavaltioon Amerikkaa tutkimassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti