maanantai 5. helmikuuta 2018

Tammikuussa tuntui jo toiveikkaammalta

Tammikuussa luin neljä kirjaa ja 1388 sivua. Luin yllättävän monta klassikkoa:

Johann Wolfgang Goethe: Faust I (136s)
Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla I (543 s)
Jandy Nelson: I'll Give You the Sun (432 sivua)
L.M.Montgomery: Anna opettajana (Anna #4) (277 sivua) 

Faust I oli aluksi aivan kamalaa luettavaa, en nimittäin ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Vähä vähältä aloin kuitenkin ymmärtämään paremmin ja sain sen lukemisessa myös apua. Kirjan loppuvaiheessa aloin jopa tykätä sen runollisen kielen ääneen lukemisesta. Kirjassa oli myös hyviä sitaatteja, ja sen tulkitseminen oli hauskaa.

Mephistopheles: "Ich möcht mich gleich dem Teufel übergeben/ Wenn ich nur selbst kein Teufel wär!" - s.81

"Haluaisin luovuttaa itseni pirulle/ Jos en vain itse olisi piru!" Tämä lausahdus kuulosti minusta jotenkin hyvin hullunkuriselta.

Täällä Pohjantähden alla I oli tammikuun toinen klassikko. Tämäkin oli hidaslukuinen, mutta aloin nopeasti pitämään kirjasta todella. Opin siitä paljon torpparikysymyksistä ja maaseudun oloista, ihastelin Linnan tapaa katsoa asioita eri ihmisten näkökulmista ja hihkuin ilosta kirjan keskittyessä myös paljon Akselin ja Elinan rakkaustarinaan. Tämä oli lukemisen arvoinen, opettavainen klassikko, ja toivon jaksavani ja ehtiväni lukea pian jatko-osatkin.
   Lukiessani I'll Give You the Sunia uudelleen pidin eniten sitaateista. Ja juonen kiemuroista. Ja päähenkilöistä. Ja kauniista kielestä. Ja huumorista ja rakkaustarinoista. Tämä on hyvä kirja.
   Anna opettajana ei kirjeromaanina ole lempparini Anna-sarjassa, ja huomasin siinä toistettavan paljon Annan erityistaitoa saada aina muut ihmiset näkemään maailmassa jotain hyvää ja muuttumaan. Kirjassa oli kuitenkin tuttuja sarjan elementtejä ja tykkäsin pienistä sattumuksista ja tapahtumista Annan elämässä Summersiden koulun rehtorina.



Tammikuussa katsoin erilaisia perhe-elokuvia, joista en tosin muista kunnolla yhtäkään, mutta jotka eivät kovin kummoisia olleet. Star Wars -elokuvia puolestaan tuli katsottua kaksi kappaletta: Sithin kosto (3) ei minusta ollut niin erityinen, sillä se tuntui olevan pelkkää taistelua lukuun ottamatta Anakinin ja Padmén romanssia. Aivan loppu oli kuitenkin todella hieno, kun Luken adoptiovanhemmat kääntyivät vauva sylissään katsomaan nousevaa aurinkoa. Uusi toivo 4 oli tietysti hauska Han Solon ja prinsessa Leian ensitapaamisen ja sanailun takia.
   Satuin myös näkemään Putouksen ensimmäisen jakson ja jäin siihen pitkästä aikaa koukkuun. En ole sitä aivan tarkasti seurannut, mutta tiedän tarkalleen lempparini. Joka ei siis tietenkään ole kaikkien aikojen inhottavin opettaja, joka huutaa appappappappap ja kutsuu oppilaitaan idiooteiksi ja älykääpiöiksi, eijei. (Ernest voittoon!)



Tammikuussa tuli oikeastaan tehtyä todella paljon. Ehdin päätökseni mukaisesti nähdä eri ystäviä ja esimerkiksi joululomalla tehdä kolme pitkää kävelyä eri porukassa. Yhden ystävän kanssa kävimme jopa oopperassa katsomassa La Traviatan ja seuraavan päivän ruokavälkällä ex tempore ostamassa puoliksi purkillisen Ben&Jerry'sin jäätelöä. (Tämä jäi mieleen yhtenä lukion mielenkiintoisimmista tempauksista - varsinkin kun emme pystyneet syömään koko jäätynyttä jäätelöä, ja toinen puolikas puolestaan suli matkalla kotiin!) 

Tammikuussa olin papallani yökylässä, tein köyhiä ritareita ja leivoin jopa kahdesti. (Alan edistyä!) Seurasin vaalikampanjaa ja toivoin voivani jo äänestää sekä harjoittelin epätoivoisesti wanhojen tansseja - muutama tanssi herättää edelleen epäuskoa ja kauhistusta. Päätökseni syödä vähemmän herkkuja ja panostaa kouluun ei aivan kokonaan onnistunut, mutta yritin kumminkin. 

Tammikuussa myös aloitin kesätyön hakemisen ja päätin hakea ensi vuonna kouluni musiikkikilpailuun. Kävi niin kateeksi, kun moni muu osallistui siihen, mutta ensi vuonna olen sitten ehkä valmistautunut. :)


Korealaista nyhtöpossua
kasvisversiona, nam

Helmikuun on jo aloittaneet hyvät muistot elokuvasta The Greatest Showman; toivottavasti saan lisää hyviä muistoja. Kuun aikana aion ainakin yrittää opetella kaikki tanssit ennen H-hetkeä ja viettää kivat wanhojenpäivät. Kahteen päivään pitäisi mahtua kampaaja, valokuvaus, ainakin viisi tanssikertaa, juhlaillallinen ja jatkobileet, joista ei toivottavasti jää hirveitä muistoja. Heti perään lähden pitkästä aikaa laskettelemaan Lappiin, joten helmikuusta tulee aika vauhdikas. Yritän myös panostaa kouluun muuten paitsi hiihtolomalla, yritän pitää loman lomana.

Kuukauden kysymys: Mitä mieltä olette tämän hetken säästä ja lumitilanteesta? (Itse rakastan lumikinoksia, ja pakkassääkin tuntuisi raikkaalta... jollei opettaja olisi pistänyt meitä tänään puoleksitoista tunniksi ulos!)


Tuos on siis jäätä.

Stressittömiä, toiverikkaita hetkiä ja uusia suunnitelmia helmikuulle! <3

4 kommenttia:

  1. Hahhah tuli sen verran kirjotus- ja ajatusvirheitä ekaan kommentiin, että päätin poistaa sen ja kirjottaa kokonaan uuden :,D (pistän flunssan syyksi! Väsyttää niin, että voisin nukahtaa minä hetkenä hyvänsä..)

    Mutta siis täällä pohjosessa on tosi hyvin lunta! Rakastan lumisia talvia ja sitä että on sopivasti pakkasta. Sellanen -15-(-18) on aika hyvä. Nyt on ollu pari viikkoa tosin jo -20 astetta pakkasta, mikä alkaa olla vähä liikaa. Tosin sillon on kamalan nättiä (Ku vaan ehtis joskus valosaan aikaan ulos!). Huono puoli onki oikeestaan vaan se, että aamulla on pakko mennä heti ensimmäisenä laittamaan auto lämmitykseen, mikä on varsin ikävää ku on pimeetä ja kylmä ja olis niin paljo mieluummin kääriytyneenä lämpimään peittoon ja unten mailla vielä ainaki kaks tuntia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, toivottavasti paranet pian!! :)

      Lumiset talvet ovat must <3 Periaatteessa toivon aina suuria pakkaslukuja, mutta tosiasiassa -5°C - -10°C tuntuu minusta jo tarpeeksi kylmältä. :D Lämmin peitto on kyllä kaveri, heräsin viime yönä kaksi kertaa kylmyyteen ja nukahdin kääriytymällä taas peittoon. :3 Tsemppiä helmikuulle ja toivottavasti ehdit pian käydä ulkona ihastelemassa maisemia!

      Poista
  2. Lumi on ihanaa. Täällä on valtavat kinokset ja ihan rapsakka pakkanenkin. Itse en aja autoa, joten lämmitys- ja raappausjuttuja ei tarvitse murhetia, riittää, kun nauttii ihanasta säästä. Tuossa pari viikkoa sitten oli ihan hirveä keli, kun yhtenä päivänä satoikin vettä ja se jäätyi sitten peilijääksi. Ainakaan vauhtia ja vaarallsia tilanteita ei puuttunut!

    Tsemppiä wanhoihin! Ittelläni ainakin auttoi hyvä aikataulutus etukäteen ja listojen tekeminen esim. mukaan tarvittavista tavaroista. Ja tanssien oppimisesta: jos sulla on pitkä helma, ei kukaan huomaa, jos lähdet väärällä jalalla tai jotain ;) eikä se mokaaminenkaan niin vaarallista ole, itsehän tanssin parini kanssa tangoa ihan väärään suuntaan :D ai niin, ja pro-tip: rakkolaastaria mukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että sinäkin nautit lumesta. <3 Minunkaan ei onneksi tarvitse pelätä autolla ajamista hetkittäin muuttuvassa säässä. Sen miinusta on kyllä valitettavasti vaaralliset tilanteet...

      Tuota opettajanikin sanoi: ei haittaa jos vähän menee askeleet väärin ja yksi moka sattuu varmasti kaikille! Kiitos tsempistä ja neuvoista, varaan rakkolaastaria mukaan! :)

      Poista