Syksyn hippusia

Aloittaa koulun vauhdikkaasti
Menee katsomaan Mamma Mia!:n jatko-osaa

ja nauraa kaikille vitseille

Tajuaa elokuvan kasvaneen aikuiseksi 

Ajattelee itseään ja äitiä, äitiä ja mummua, Sophieta ja Donnaa

Ja itkee tajuttuaan kaiken.

Menee juhliin ja toisiin

Ihastuu ensimmäisissä, rakastuu toisissa

No tuo on ehkä vähän liioittelua

Mutta katsoo ruskeisiin silmiin

Ja onnistuu pysyttelemään vakavana

Kun kuvittelee, ettei mitään koskaan tapahtuisikaan

Istuu viereen ja tahtoo ottaa kädestä 

Niin kuin sinäkin otit minua, ihan yhtäkkiä

Ja homofobia tuntuu jotenkin kovin kaukaiselta.

Ennen kolmansia juhlia on jo hiukan toipunut

Eikä enää suunnittele yhteistä tulevaisuutta

Kun toinen ei edes moikkaa tai istu viereen

Pohtii liikaa, varsinkin tätä ja koulua ja tulevaisuutta ja maailmanrauhaa

Mutta ei enää sitä, kenestä voisi pitää

Eihän sitä kukaan tule tivaamaan.

Taistelee pelkoa vastaan ja voittaa

Kun avasi suunsa vaikka mieli kielsi

Helpottuuko kaikki nyt

Istuu ulkona viimeisissä auringon säteissä

Lehdet ja omenat kellastuvat

Samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten
Kun olimme kaikki vielä nuoria ja ystäviä

Muistot pakahduttavat

Eikä kaikkia kauniita hetkiä saa enää koskaan takaisin.