"Jag har väntat hela livet på nån, jag har väntat hela livet på nåt" - vuosi 2019

Tiedän, olen myöhässä. Tosi myöhässä. Joka tapauksessa päätin nyt yhtäkkiä haluta kirjoittaa koosteen vuodesta 2019, lähinnä siksi että voin rauhoittaa järjestelmällistä luonnettani, vertailla ja muistella elämäni vuosiani ja osoittaa näin nykyajan muistamisen kulttuurin ja muistibuumin syvät vaikutukset omassakin elämässäni rikkoa hiukan blogini liikkumatonta tyventä ja kertoa mitä minulle tapahtui viime vuonna ja ehkä selittää miksi en ole kirjoittanut tämän enempää. 

(Tuo yliviivattu on muuten oikeasti totta, minulla on kummallinen tapa lueskella postauksiani (ja päiväkirjojani) uudelleen ja muistella aiempia kokemuksiani, tunteitani ja arkeani ja miettiä mitä on muuttunut. Muistibuumia? Entä onko se huono asia? En vielä tiedä - muistamisen kulttuurin kurssini on vasta alkanut.)

Ensin kirjoihin. Koska en ole kirjoittanut kuukausikoosteita kesän jälkeen, ajattelin tallettaa muistiinmerkitsemäni luvut taulukoksi:

Tammikuu: 3 kirjaa (984s)
Helmikuu: 2 kirjaa (479s)
Maaliskuu: 1 kirja (459s)
Huhtikuu: 3 kirjaa (619s)
Toukokuu: 3 kirjaa (614s)
Kesäkuu: 1 kirja (280s)
Heinäkuu: -
Elokuu: 1 kirja (416s)
Syyskuu: 2 kirjaa (797s)
Lokakuu: 1 kirja (325 s)
Marras-joulukuu: 1 kirja (459s)
Joulukuu: 1 kirja (250s)

Vuosi 2019 oli huonoin kirjavuosi koskaan - tavoitteeni oli ollut lukea 60 kirjaa kuten usein aiemminkin, mutta lopullinen saavutukseni oli vain 19 kirjaa ja 5682 sivua. Eniten luin, outoa kyllä, kirjoittain tammikuussa ja syyskuussa (vähiten heinäkuussa) ja sivumäärittäin tammikuussa. Vuosi oli näet täynnä kiirettä sille hyvin epätavallisina ajankohtina, esimerkiksi keväällä en ehtinyt kirjoitusten vuoksi ja heinäkuussa kesätyön vuoksi lukea yhtään, mutta sitten taas loppukeväästä kirjoitusten jälkeen oli huiman vapaata. Syksyn lukemattomuutta en kuitenkaan voi perustella muulla kuin koko elämäntavan muutoksella: muutettuani opiskelemaan ulkomaille toisaalta halusin kyllä koko ajan lukea, mutta päädyin sitten kuitenkin katsomaan Netflixiä tai lähtemään ulos kavereiden kanssa.

Mieleeni parhaiksi ja vaikuttavimmiksi kirjoiksi on jäänyt Edith Södergranin Runoja-kokoelma (ei hänen ensimmäisensä vaan Uuno Kailaan kokoama), Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki, Rainbow Rowellin Fangirl ja Elena Gorokhovan Goodbye, Leningrad. Jos uudelleenluetut lasketaan mukaan, otan mukaan myös Montgomeryn Sinisen linnan ja Ursula K. LeGuinin Lavinian. Ai Min Under the Hawthorn Treehen en puolestaan niin kiintynyt, mutta se tarjosi uusia ajatuksia ja näkökulmia. Sitä vastoin ehkä oudoimmat kirjat koko vuonna oli Nic Stonen Triangel ja Bertolt Brechtin Der gute Mensch von Sezuan.

En millään muista kaikkia katsomiani elokuvia, mutta mieleenpainuvimmat (ja ehkä tämän hetken lempparini) olivat suurmusikaalit Aladdin ja Bohemian Rhapsody (tai ehkä tämä on enemmän musiikkielokuva?), draama Mona Lisa Smile ja kiinalainen nuorten unelmista kertova So Young. Kävin kuitenkin vain vähän elokuvissa, vuoden toisen puoliskon aikana ehkä vain kolme kertaa, ja ehkä kerran teatterissa. 

Musiikin puolella kaikkien aikojen suosikkini Laleh säilyi - yllätys yllätys - korkeimmalla huipulla. Kesällä kuuntelin lähinnä vain hänen Vänta-albumiaan ja talvella yllätyksenä julkaistun Postcards-albumin covereita. Toisaalta pysyin myös Lana Del Reyn uskollisena puolifanina ja tutustuin Queeniin ja saksalaiseen Jonas Monariin, mutta muuten musiikkimakuni ei kyllä oikeastaan laajentunut mihinkään suuntaan. Välillä oli aikoja, jolloin en oikeastaan kuunnellut paria laulua lukuunottamatta yhtään mitään musiikkia. 

Joka tapauksessa ehkä vuoden tärkein laulu oli Lalehin Vänta, joka on teksteiltään hirveän tärkeä ja muistuttaa melodialtaankin Lalehin entisestä tyylistä sekä teemaltaan odottamisesta ja keskeneräisyydestä. Tämänkaltaisia teemoja etsin aina lauluista, esimerkiksi Christina Perrin Sad song ja Ed Sheeranin I'm a Mess kuuluvat samaan kategoriaan. Tietysti myös useampi kappale Vänta-albumilta muistuttaa kesästä, mutta sen muita lemppareita on vaikeampi nimetä, tykkään melkein kaikista. Sitä vastoin muita vuodelta mieleen jääneitä kappaleita ovat kevään tuttavuudet Queenin Love of my Life ja Lana Del Reyn Change. Viimeksi mainittu liittyi pohdintoihini oikeista teoista, muiden tukemisesta ja tasapainoisuudesta. Tykkään Lanan surumielisistä, jopa musertavista, melodioista ja monitulkintaisista, hajanaisten ajatuksien tapaisista lyriikoista.

Ja Lalehin vanhat kappaleet Hide Away ja November sekä Lady Gagan & Bradley Cooperin Shallow, jotka muistuttavat kesästä Saksassa. <3

***

Vuosi 2019 oli minulle muutosten vuosi. Pienet muutokset johtuivat kai suuremmista: luin vähemmän kirjoja, joskus päiväkirjani oli vaiti parisen viikkoa, runosuoneni ei pulpunnut sitten yhtään. Suuria muutoksia olikin sitten vaikka muille jakaa. Vuoden aikana ehdin ensin vilkutella rekan lavalla ympäri Esplanadia, selvitä kirjoituksista ja päästä ylioppilaaksi, lähteä ensimmäistä kertaa ulkomaille töihin ja lopulta tehdä suurin päätökseni ikinä ja muuttaa opiskelemaan samaan maahan. (En vieläkään tiedä, miten pystyin päättämään tästä, kun en edelleenkään ole päättänyt, olenko oikeassa paikassa vai en, mistä huomaakin päättämättömyyteni.) Onneksi kaikki muutokset taisivat olla kuitenkin enemmän positiivisia, vaikka kouluun onkin ollut välillä edelleen ikävä. 

Vuosi 2019 oli ehkä myös hyvästelyjen vuosi. Koulun, opettajien, koko entisen arkirytmin. Perheen, tuttujen ystävien ja maisemien. Onneksi kaikki hyvästelyt eivät olleet lopullisia. Eivät varsinkaan nyt korona-aikaan, kun olen jo toista kuukautta takaisin Suomessa odottelemassa tilanteen helpottavan. :) Joillekin kavereille sanoin mielessäni vihdoin hyvästit kokonaan, ja ehkä hyväkin niin, mutta toisille taas en: juuri tällä viikolla istuin hyvän naapurinystäväni kanssa puistossa juuri samanlaisena kevätiltana kuin joskus kauan sitten, ja ajattelin, että ehkä pysymme sittenkin vielä pitkään läheisinä välimatkoista huolimatta.

Vaikka pelkäsin ensin, mitä ulkomaille muutostani oikein tulee, on se kuitenkin kääntynyt hyvin rauhoittavaksi vaihtoehdoksi. 
Opiskelupaikassani olen viihtynyt ja sopeutunut siihen paremmin kuin ikinä uskalsin toivoa - ainoat syyt miksi sitä ylipäätänsä edelleen pohdin, on koti-ikävä, ajatus että pitäisi opiskella jotain 'järkevämpää' tai muuta minua kiinnostavaa tai muiden yliopistojen mielenkiintoisemmat painopisteet ja kurssit. Ehkä vain olen sellainen, etten pysty päättämään mitään kunnolla, vaan pohdin aina, olisiko jossain toisessa paikassa asiat sittenkin vieläkin paremmin.

Käännetään katseet kuitenkin vielä yksityiskohtaisemmin viime vuoteen, jolloin tapahtuikin vaikka mitä mieleenpainuvia asioita ja hetkiä. Keväällä tuskailin kirjoitusten kanssa, mutta en onneksi uuvuttanut itseäni loppuun, löysin tieni pariin ilmastomielenosoitukseen ja sijaisopettamaan ala-asteelle (minulla on edelleen ikävä ihanan rauhallisia kakkosluokkalaisia!) Muistan myös jokavuotisen laskettelureissun, oman pääsykoe-/lomamatkani Ouluun ja viikonlopun mummolassa. Ja tietysti lakkiaiset, jotka tuntuvat jo samaan aikaan kaukaisilta ja juuri vasta koetuilta...

Uspenskin katedraali vappuaattona

Lakkiaisissa ja sen jälkeen tapahtui ensimmäinen hyvästely, kun lähdin kesätöihin Saksan rannikolle. Vaikka työskentely kahvilassa oli välillä rankkaa ja työmatkoihin kului ihan liikaa aikaa, jäi koko kesästä kuitenkin pääasiassa hyvät muistot - oli kyseessä sitten pyöräily peltojen keskellä, luonnonpuistossa samoilu, vohvelin ja jäätelön syöminen kojusta tai kahvilassa, helmenharmaan meren äärellä istuskelu, parvekkeella istuskelu ja ylilentelevien hanhiparvien kaakatuksen kuuntelu ja kerran parvekkeella yöpyminenkin. Oli upeaa pyöräillä kerran aamuvarhaisella töihin ja jutella joskus jonkun paikallisen kanssa - pyörävuokraamossakin opittiin kai tuntemaan minut. Lisäksi rakastuin Stralsundin keskiaikaiseen hansakaupunkiin.

Kesän toinen kohokohta oli matka Ruotsiin - junalla Linköpingiin, jossa tapasin äitini, pari päivää Vadstenassa, toiset pienessä Grisslehamnin kylässä ja yksi Tukholmassa. Ihastuin Vadstenan luostarikaupunkiin, mutta suurin syy vierailuun oli Lalehin keikka, jota olin odottanut jo kuukausia. Keikkaakin parempaa oli nähdä hänet sitä ennen yllättäen kadulla! Grisslehamnista olen taas kiitollinen, että sain tavata ihka oikean kirjailijan ja saada yksityiskierroksen hänen kirjojensa tapahtumapaikoille.

Vadstenan upea jylhä linna

Grisslehamnin Skatuddenilta Ahvenanmaalle päin

Palatessani takaisin Suomeen olin jonkin aikaa sekaisin ja ahdistunut siitä, minne seuraavaksi suuntaisin. Joka tapauksessa päädyin sitten palaamaan Saksaan, eri kaupunkiin tosin, opiskelemaan. Loppuvuodelta muistankin ensimmäiset tunnit ja epämääräisen yliopiston rytmin löytämisen ja koko uuden elämän hahmottamisen, ihmisiin tutustumisen ja heidän kanssaan juhlissa ja joulumarkkinoilla käymisen. Oli myös ihanaa kun äitini tuli joulun alla käymään tai kun pidin suomalaiset pikkujoulut uusille ystävilleni. Ja kun kävelin pimeällä mukulakivikatuja ja kuulin vanhasta kirkosta kaikuvan laulun. <3

Suomessa minulla ei ollut paljoa tekemistä, joten kulutin aikaa
pyöräilemällä ja kiertelemällä second-hand-kauppoja

Näkymä instituutiltani

Paras ilta opiskelukaupungissani oli kuitenkin, kun keitimme kaakaota,
teimme omenahyvettä ja juttelimme yömyöhään

Vuosi 2019 oli täynnä epävarmuutta ja muutosta. Kuitenkin, vaikka en sitä viime vuonna aivan täysin tajunnut vaikka vähän aavistelinkin, oli se kuitenkin ahdistuksesta vapaa onnellinen vuosi, jolloin koin paljon uutta ja seikkailin ympäri maailmaa. Vaikka toivoinkin odottamisen olevan joskus ohi, täytyy minun kai yrittää hyväksyä, että odotan aina jotain lisää, jotain mullistavaa ja vapauttavaa - niinhän ihmiset tekevät.

Mitä te muistatte vielä vuodelta 2019?