Ystävänpäivän lukumaraton 11.-13.2.2022

 Ja taas lukumaratoonataan! Jane blogista Kirjan jos toisenkin päätti järjestää tämänvuotisen Ystävänpäivän lukumaratonin, joka luetaan nyt ystävänpäivää edeltävänä viikonloppuna. 

Itse päätin aloittaa nyt keskiyöllä 13.2 ja jatkaa keskiyöhön 14.2. En olekaan maratoonannut sitten viime vuoden toukokuun. Viime lukumaratoneissani olen ollut aika huono lukemaan, kun olen suorittanut kaikkea muutakin päivän aikana, ja sivumääräni ovat olleet minimaalisia. Jännityksellä odotan mitä tästä kerrasta tulee, mutta en laita korkeita odotuksia.

Aloitan Cho Nam-joon kirjalla Ki Jiyoung, geboren 1982 (Kim Jiyoung, born 1982), mutta jos se tympii niin vaihdan johonkin toiseen kirjastosta löytämääni kirjaan. 

Huom! Kellonajat ovat Saksan aikaa eli tunti aikaisemmin kuin Suomessa.

0:15 Paikoillanne, valmiit, hep!

Blogista Kirjan jos toisenkin

1.15 Kim Jiyoung, geboren 1982 vaikuttaakin aika mielenkiintoiselta kirjalta joka paneutuu korealaisen naisen elämään ja kokemiin paineisiin. Kirja alkaa nykyhetkestä, jolloin päähenkilö nähtävästi menee sekaisin, ja alkaa sitten kertoa hänen sukunsa tarinaa. Kirjoitustyyli on ehkä vähän liian yksinkertainen ja lakoninen ja hassua kyllä, joihinkin faktapohjaisiin toteamuksiin on jopa merkitty lähde alaviitteeseen. Huomenna jatkuu!

Luettu: 45 sivua

10.30 Heräsin yhdeksän aikoihin ja jatkoin lukemista vielä kolmellakymmenellä sivulla. Tahti onkin ollut hyvä tässä maratonissa. Kirja on kiinnostava vaikka mukaileekin jollain tavalla asiatekstiä. Nyt taidan kuitenkin pitää tauon tekemällä aamiaista ja hoitamalla opiskelujuttuja pois alta.

Luettu: 75 sivua

16.15 No nyt onkin jo iltapäivä pitkällä enkä saanut paljoa tehtyä paitsi hiukan opiskelujuttuja ja siivoiltua. Ehdin kyllä lukea kymmenen sivua eteenpäin aamupalalla ja lounastaessa. Nyt lähden kävelylle kun aurinko paistaa niin täydeltä terältä, ehkä pysähdyn lukemaan jonnekin matkan varrelle.

Yllä näkyy mahdollinen kirjapinoni, vaikka näillä näkymin luen tänään vain Kim Jiyoungia yrittäen saada sen loppuun.

Luettu: 85 sivua

18.45 Palasin vasta takaisin pitkältä kävelyltä. Ulkona oli kirkas auringonpaiste joka hiipui vähitellen kullaten horisontin ja punertaen kaukaiset kukkulat. Pimeä tulikin sitten nopeasti. Löysin myös uuden polun jota aion joku kerta valoisan aikaan tutkia tarkemmin. Luin hetken 10 sivua kun vielä tarkeni auringossa. 

Luettu: 95 sivua

22.45 No nyt aika juoksikin opiskelujuttuja tehdessä ja kokatessa... Ehdin kuitenkin lukea hiukan syödessä. Nyt vielä viimeisen tunnin loppukiri. En kyllä taida saada kirjaa valmiiksi vaikka olinkin toivonut niin.

Luettu: 110 sivua

0.15 Seis!

Ehdin viimeisen puolentoista tunnim aikana lukea suklaan ja teen kera vielä 42 sivua. Kirjasta jäi vielä noin 50 sivua jäljelle. Olisin toivonut tsempanneeni vähän paremmin niin että olisin saanut sen luettua loppuun. Ehdin lukea yllättän paljon ottaen huomioon kuinka luin vain muutaman tunnin ajan, ja olisin voinut lukea vähemmänkin. Kirjoitan lukukokemuksestani vielä lisää huomenna!

Luettu: 152 sivua

Maratonjaloittelua

No niin, en sitten ehtinytkään kirjoittaa aiemmin lukukokemuksestani. Kim Jiyoung, geboren 1982 (Kim Jiyoung, born 1982) kertoo korealaisten naisten elämästä ja haasteista. Se keskittyy kuvitteellisen Jiyoungin elämään ja uralla etenemiseen, mutta myös tämän perheeseen ja ystävien kokemuksiin. Kaikki alkaa siitä kun Jiyoung alkaa yhtäkkiä oireilla alkaen puhua suoraan tuntemiensa naisten suulla.

Kirja kertoo hyvin suoraan korealaisten naisten kokemista vaikeuksista ja syrjinnästä, oli se sitten perheessä, työelämässä tai yksityiselämässä. Osaan asioista varmaan kaikki naiset maailmalla voivat samastua (seksuaalinen häirintä, vaikeudet edetä uralla tai päästä takaisin työelämään raskauden vuoksi), mutta osa liittyy erityisesti Koreaan. Esimerkiksi lapsena Jiyoung on tottunut saamaan ruoan vasta perheen miespuolisten jälkeen ja jakamaan kaiken sisarensa kanssa, mitä taas pikkuveljen ei tarvitse tehdä. 1900-luvun lopulla myös raskaudenkeskeytykset olivat yleisiä, mikäli sikiö oli tyttö, joten poikia on maassa paljon enemmän. Aivan huonosti asiat eivät kuitenkaan ole, mutta tarina näyttääkin, kuinka edistyksestä huolimatta syrjintä on edelleen syvällä rakenteissa. Jiyoungin elämä ei ei ole mustavalkoisen kurjaa mutta hän joutuu kamppailemaan tasa-arvoisen kohtelun puolesta eikä aina pysty käyttämään omaa ääntään puolustautuakseen.

Kirja oli oikeastaan jotain romaanin ja asiatekstin väliltä: tarina oli kuvitteellinen, mutta keskittyi vain ja ainoastaan osoittamaan naisten kohtaamaa syrjintää Jiyoungin lähipiirissä ja esitettyihin faktoihin oli jopa merkitty lähdeviitteet. Pidän enemmän romaaneista jotka tuovat sanomansa esiin vähän epäsuoremmin ja joissa lukija saa itse kokea väläyksiä, mutta tämäkin oli kokeiltavan arvoinen ratkaisu.