Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo

Ihanaa, vihdoinkin aikaa blogata! Kiireitä ei ole kyllä ollut, paitsi tärkeä koe, mutta sekin on nyt ohi :) Ja toivottavasti meni hyvin. Nyt vain on odottamassa yhdestä elokuvasta ja kolmesta kirjasta postaukset, täytyy yrittää tehdä niitä vähitellen. Ensiksi noin viikko sitten luettu:

Kiinnostuksen herätti: Emma, Ellenin suosittelema, rakkaustarina

Kirja: Ylpeys ja ennakkoluulo

Kirjailija: Jane Austen

Julkaisuvuosi: 2013

Suomentaja: Sirkka-Liisa Norko-Turja

Alkuperäisteos: Pride and Prejudice (1813)

328 sivua

WSOY

 

Elizabeth Bennet on toiseksi vanhin Longbournin sisarparvessa (Jane, Lizzy, Mary, Kitty ja Lydia), jonka äidin suurimpana huolena on, miten saada kaikki tyttäret hyviin naimisiin. Vanhimman tyttären Janen aviomies on jo melko varmaa, vastikään naapuriin muuttanut mies, mutta muiden tyttärien kannalta mikään ei ole selkeää.

 

Elizabeth tapaa sisarensa rakastetun kautta herra Darcyn, joka vaikuttaa hänen mielestään ylpeältä ja jäykältä. Sitä hän ei kuitenkaan tiedä, että herra Darcy rakastuu häneen melkein ensi silmäyksellä ja toivoo saavansa vastarakkautta. Voiko Lizzykin rakastua noin epämiellyttävään mieheen?

 

Ylpeys ja ennakkoluulo. Hauskat henkilöhahmot (mm. vastakohdat herra ja rouva Bennet), hilpeät lausahdukset ("Kunnioitan suuresti hermojasi. Nehän ovat vanhoja tuttujani. Olen kuullut sinun vetoavan niihin ainakin kahdenkymmenen viime vuoden ajan.")sekä tietenkin itse tarina. On kiinnostavaa lukea Darcyn rakkauden kehittymisestä ja siitä vaiheesta, kun Elizabeth ei vielä pidä hänestä :D Ehkä paras kohta oli kosinta. Lempihenkilöni olivatkin juuri "jäykkä" Darcy, suorasanainen Lizzy, pisteliäs herra Bennet sekä muut Bennetin sisaret, varsinkin Jane, jonka rakkaustarina oli romaanissa sijalla nro 2.

 

Oli kirjassa myös vähän tylsempiäkin puolia, kuten juonen eteneminen. Välillä tapahtumat seurasivat toisiaan hyvin nopeasti, välillä hyvin verkkaisesti. Ei minua kuitenkaan hirveästi kyllästyttänyt. Vaikea sanoa, pidänkö enemmän Emmasta vai tästä... Ehkä hiukan enemmän tästä :) Haluaisin nyt nähdä elokuvankin, sen jossa näyttelee Keira Knightley. Sekä tv-sarjankin.

 

Välillä lukiessani mietin, mitä Jane Austen itse ajatteli kirjastaan. Naureskeliko hän itsekseen kirjoittaessaan henkilöitä ja vuoropuheluita? Miksi hän ylipäätänsä kirjoitti juuri tuollaiset kirjat? Oliko hän ylpeä niistä? Tunsiko hän olevansa aikaansa edellä? On harmillista, ettei hänestä ole niin paljoa tietoa kuin nykyajan kirjailijoista, mutta tietyllä tavalla se on myös salaperäistä.

 

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Klassinen rakkausromaani (otaksuisin?)

Tiivistys mielentilasta

Puheensorinaa, väittelyä,

Kaukaisen sotapelin räjähtelyä.

Tiivistyvää tunnelmaa,

Paljon, paljon ajateltavaa.

Sänky, pehmeä turvapaikka,

Viimeistään aamulla hylätään, vaikka

Kaiken haluaisin unohtaa

Ilman kyyneleitä jatkaa.

Helmikuu -15

Helmikuussa luin yllättävän paljon kirjoja, jos vertaa tammikuuhun. :) Se johtuu varsinkin lukumaratonista. Luin siis 5 kirjaa:

1. Käthe Recheis: Lena - Unser Dorf und der Krieg (312s)
2. Terhi Rannela: Läpi yön (284s)
3. Silvia Rannamaa: Kadrin päiväkirja (199s)
4. Enid Blyton: Viisikko karkuteillä (160s)
5. Terhi Rannela: Amsterdam, Anne F. ja minä (199s)

Sivuja tuli vähän yli tuhat, en jaksa laskea tarkemmin. Mikään niistä ei ollut huono vaan kaikki olivat jollain tavalla hyviä. Paras oli ehkä kuitenkin Lena, sodan aika ja tunnelma veivät voiton. Viisikkoon oli kiva palata vuosien jälkeen ja Terhi Rannelaa jatkaa. Kadrin päiväkirja oli myöskin mukava, postaus kirjasta tulee jossain vaiheessa, tai sitten ei.

Näin helmikuussa joitakin elokuvia, kuten The Sound of Musicin pitkästä aikaa (hyräilen edelleen sen lauluja!). Eilen katsoin Magic in the Moonlightin uudelleen, joka edelleen oli hyvä, pienistä outouksistaan huolimatta. Lisäksi katsoin kipeänä ollessani Regina Linnanheimon ensimmäisen pääosaroolielokuvan Kun isä tahtoo (1935). Vanha elokuva, silti yllättävän hauska :D

Muuten helmikuussani oli vaihtelevia tunnelmia, hiukan epätoivoa ja pelkoa, kuten eilinen postaus voi kertoa. Hiihtoloma rentoutti hetken ajan ja oli odotettu. Viime keskiviikko oli ihana, näin kaksi hyvää kaveriani pitkästä aikaa! Kiitos teille elokuvasta, jos luette tämän! :) (Ette taida lukea, en ole maininnut blogistani :/ )

Ajattelin maaliskuussa ainakin lukea keskeneräiset kirjat loppuun, Olympoksen sankareiden viimeisen osan, jos ikinä onnistun saamaan sen varauslistalta. Taistelu vapaa-ajasta pahenee varmaan koulun ja harrastusten kanssa, pidän pintani! Pitäkää tekin!

Pölinän jälkeen: Hyvää maaliskuuta! Mitäs kirjoja ajattelitte lukea? :)

Kerrottavaa (=pää räjähtää)

"Tammikuu on pakkaskuu
Helmikuu on hiihtokuu..."

Ei näytä siltä. Tiet, puut, katot ovat täysin kuivia. Vain läheisessä puistossa on vielä lunta, mutta millaista? Osin mustaa, harmaata, loskaa. Sulamassa.
     Helmikuun pitäisi olla melkein keskitalvea! Kevään pitäisi tulla maaliskuussa! (Minun mielestäni.) Pidän paljon keväästäkin. Mutta sitä ennen pitäisi tulla kunnollinen pitkä talvi. Jolloin voi olls lumisotaa, käydä pulkkamäessä, ihastella kimmeltäviä tähtiä ja lunta, juoda kaakaota...

Jätetään tuo aihe. Hiihtoloman loppu surettaa vähän, mutta onneksi meillä ei vielä ole kamalasti koulutöitä. Tosin "Ylpeys ja ennakkoluulo", jonka lukemisen aloitin liian myöhään. Se on hyvä kirja, mutten oikein jaksaisi lukea sitä 50 sivua päivässä. Enkä ehtisikään.

Syy.

Isä muuttaa lähipäivinä ulkomaille. Kesällä, mekin muutamme sinne. Pariksi vuodeksi. Jätän nyt tämänkin aiheen, mielipiteeni tästä ei ole ihan lyöty lukkoon.

Seuraus.

Pitäisi keksiä koko perheen yhteistä tekemistä. Kaikilla on oma mielipide. Yhteisymmärrykseen (luulisin?) on päästy illan elokuvan kanssa... Mutta entäs muuta? Itse haluaisin elokuviin, suunnistamaan, luistelemaan.

Elokuva: liian pelottava/ tylsä muille.  Suunnistus: rakas harrastus, jota en ole ehtinyt vuosikausiin. Luistelu: muut eivät halua, varsinkaan jääkiekkoa. 
     Isälle kävisi varmaan kaikki. Muille ei mikään. Ei kyllä minullekaan muiden harvat ideat. Viimeiset hetket yhdessä... 

???!!!

Lukumaratonissa luetut

Lukumaratonin aikana lukemiani kirjoja (jälkimmäistä en ehtinyt kokonaan):

Kiinnostuksen herätti: 90-luvun Viisikko-tv-sarja

Kirja: Viisikko karkuteillä

Kirjailija: Enid Blyton

Julkaisuvuosi: 1967 (1.painos 1957)

Suomentaja: Lea Karvonen

Alkuperäisteos: Five Run Away Together (1944)

160 sivua

Tammi

Pauli odottaa serkkujaan Leota, Dickiä ja Annea Kirrin Bayhin, jossa he voisivat viettää kesäloman lopun yhdessä uiden ja viettäen viikon Kirrin-saaressa. Unelma kuitenkin särkyy, kun Paulin äiti joutuu sairaalaan ja isä lähtee tämän mukaan. Viisikko joutuu uuden ilkeän keittäjän rouva Stickin huomaan. Paikalle ilmestyvä herra Stick ja perheen inhottava Rollo-poika eivät auta asiaa lainkaan. Viisikko päättää lopulta karata tuttuun paikkaan, mutta joutuvat sieltä uuteen seikkailuun...

Olen lukenut noin 7-10-vuotiaana melkein kaikki Viisikot, sekä muutakin Enid Blytonin tuotantoa, mutta pitkään aikaan en ole palannut niiden pariin. Viikonloppuna katselin kavereideni kanssa pari omistamani Viisikko-sarjan DVD- jaksoa ja päätin lukea jonkun Viisikon uudelleen. Tämä osa on muistakseni ollut yksi lempiviisikoistani, ehkä juuri Stickien takia.

Sama tunnelma kirjassa oli edelleenkin, seikkailumeininki. Soutelu, yhdessäolo, jännittävä linnasaari ja vankiluolat... Ruoat kuulostivat ihanan herkullisilta! (Kuulin esimerkiksi Blytonin Salaisuus-sarjassa ensimmäisen kerran nekuista. En tiennyt mitä ne olivat, joten kuvittelin irtokarkkihyllyn Paistettu kananmuna -karkkeja nekuiksi :D) Ihmettelin kuitenkin, kun Viisikolle ei kelvannut marmeladileivät ja tee iltapalaksi vaan he halusivat kakkuja. Ehkä he olivat vain tottuneet parempaan.

Henkilöillä on jokaisella oma persoonansa, pikkutyttö Anne, johtaja-Leo, hauska Dick ja poikatyttö Pauli. Pauli onkin lempihahmoni juuri itsepäisyytensä ja poikamaisuutensa vuoksi. Viisikko tekee hyvää ja on ystävällinen ystävällisille ihmisille. Häiritsi kuitenkin, mitä he lopussa tekivät Rollolle. Poika oli inhottava itsekin, mutta siihen olivat syynä hänen inhottavat vanhempansa. Samaten jotkut mukavat henkilöt pääsevät mukaan Viisikon seikkailuihin, jotkut eivät. Epäreiluutta? Vaiko Viisikon ajattelemattomuutta?

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Kirja jonka muistat lapsuudestasi

                               ***

Kiinnostuksen herätti: Suketuksen suosittelema, Anne Frank

Kirja: Amsterdam, Anne F. ja minä

Kirjailija: Terhi Rannela

Julkaisuvuosi: 2008

199 sivua

Otava

15-vuotias Kerttu lähtee kirjailijaäitinsä kanssa luksuslomalle Amsterdamiin. Ensin teini hangoittelee periaatteen vuoksi, mutta kaupungin nähtävyydet ovatkin ihan jänniä. Kerttu tutustuu kivaan Robbeen ja tämän tyttöystävään, ja viihtyy äitinsä kanssa mukavasti. 

   Rentoutumista Kerttu tarvitseekin, sillä kotona odottavat ihmissuhdeongelmat. Hän on seurustellut Miran kanssa kuukausia, mutta alkaakin tuntea epävarmuutta suhteesta ja identiteetistään. Netissä tyttö on tutustunut Jimiin ja tuntee ihastuneensa tähän. Mitä tehdä? Kerttu on varma, ettei Anne Frank ja tämän ikivanha päiväkirja auta asiaan lainkaan, mutta kuinka ollakaan...

Mistäs aloittaisin. Oli mukavaa lukea Amsterdamista, koska Hollanti kiinnostaa jonkin verran (esimerkiksi juuri Anne Frankin ja Audrey Hepburnin kotimaana). Sen molemmat puolet kävivät ilmi: viihtyisä kanaalikaupunki ja öiset "huumekujat" sekä Punaisten lyhtyjen alue. Kirjan mukaan kaupunki on kuitenkin turvallinen, eivätkä Kerttu ja äiti aivan kamaliin seikkailuihin joutuneet.

     Minusta oli hyvä, että kirjassa puhuttiin myös homoseksuaalisuhteista, seurustelihan Kerttu koulukaverinsa Miran kanssa. En ole aiemmin niistä lukenut ja useimmissa kirjoissahan tytöt rakastuvat poikiin, joten hyvä lukea näinkin päin, vaikka se tuntuikin erilaiselta.

     Kirja on minämuodossa Kertun näkökulmassa, joten siellä putkahtelee teinisanastoa. Ne eivät paljoa häirinneet, paitsi lyhyet lauseet: "Omg." Enkä oikein samaistunut Kertun ja äidin suhteeseen. Kerttu "nykynuorien" lailla tietenkin vain sietää äitiään ja pitää tätä välillä nolona. Vaikka olenkin murrosiässä, on äidilläni ja minulla hyvät välit, välillä tosin riidellään :). No, kaikista asioista ei voi olla samaa mieltä vanhempien kanssa. Eivätkä kaikki teinit vihaa vanhempiaan.

     Joka tapauksessa mukava kirja Anne Frankeineen, jatko-osan "Goa, Ganesha ja minä" voisi lukea joskus...

Kirja menee lukuhaasteen kohtaan: Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä

1. Lukumaratoni! (silloin tällöin päivittyvä)

Ihana hiihtoloma! Aikaa kokeilla ensimmäistä kertaa kiinnostavaa ajanvietettä kuten lukumaratonia! Näihin aikoihin on blogeissa kiertänyt Lukutoukan ruokalista -blogin ystävänpäiväkirjalukumaratoni, mutta minun on aivan itsenäinen sellainen (sitä paitsi ystävänpäivä menikin jo). Tosin inspiraatiota sain sieltä.

Ajattelin aloittaa kello yhden aikaan (eli noin tunnin päästä) ja jatkaa huomiseen samaan kellonaikaan asti. Koko aikaa en aio lukea, kyllästyisin siihen kuitenkin. Enkä tiedä, montako kirjaa ehdin selättää, mutta ainakin pari kappaletta olisi kiva saada loppuun. Lukusuunnitelmia on, mutten niitä ihan vielä paljasta...

Lisäilen tähän postaukseen raporttia aina välillä, mutta en vielä tiedä, aionko kirjoittaa esim. parin tunnin välein tilanteesta vai aina silloin kun kirja on luettu. Luultavasti vähän molempia.

Nyt menenkin siivoamaan, ehkä se kuluisi nopeammin kuin on jännittävää odotettavaa!

   Lähtekää tekin lukumaratoniin! Tai onko olemassa puolimaratonia? 12h? :)

13.07: Let's read! Aion ensiksi lukea loppuun Enid Blytonin "Viisikko karkuteillä", jonka aloitin viikonloppuna (luin vain sivulle 32). Taas pitkästä aikaa Viisikkojen pariin!

16.15: Viisikossa vasta sivulla 53, koska juoksentelin ensimmäisen tunnin katsomassa mahdollisia kommentteja, sitten lähdin kirjastoon. Tulikin haalittua vähän lisää kirjoja maratonia varten :)

19.28: Kirjassa s.130. Suurin osa ajasta luettu, tosin välillä käväisty netissä. Juotu hyvänmakuista teetä sekä syöty lukuisia karkkeja. Pian lähdetään hampurilaiselle: auto oiva lukupaikka?

 

23.05:"Viisikko karkuteillä" (160s) luettu, Terhi Rannelan "Amsterdam, Anne F. ja minä" (199s) aloitettu. En vielä tiedä, kumpi on parempi, molemmat ovat niin erilaisia. Aamulla yritän herätä aikaisin jatkamaan, että ehtisin kirjan loppuun. Teen niistä sitten bloggaukset. Kohta nukkumaan...

9.30: Kirjassa sivulla 40. Herättyäni katsoin tv-ohjelman, nyt lukeminen jatkuu vielä 3,5 tuntia. Ehtiikö saada kirjan loppuun...?

13.27: Nenästä alkoi tulla verta varttia ennen maratonin loppumista, joten otin vähän yliaikaa. "Amsterdam, Anne F. ja minä":stä jäi 30 sivua puuttumaan, pääsin sivulle 170. Luen sen pian loppuun ja kirjoitan bloggaukset. 

Luin 24h aikana 298 sivua. Olin toivonut vähän enemmän, mutta täytyy ottaa huomioon, etten yleensä pysty lukemaan edes sataa sivua päivän aikana, joten siihen verrattuna luin ruhtinaallisesti. Ensi kerralla aion kokeilla nostaa tämän ensimmäisen maratonin saavutusta :)

Kumpikaan kirja ei sillä tavalla koukuttanut, mutteivat myöskään olleet tylsiä (onneksi) vaan aivan hyviä. Viisikossa oli tietynlainen seikkailutunnelmansa, Terhi Rannelan kirja oli mielenkiintoinen varsinkin Anne Frankin kohdalta. 

Nautin kokemuksesta ja aion kokeilla lukumaratonia uudestaan! Ehkä ensi kerralla olisi enemmän aikaa lukemiselle, ei hampurilais-/ kirjastokäyntejä. Hyviä maratoneja teillekin!

17.45: Maratonin aikana luetut täällä!

Terhi Rannela: Läpi yön (+ Muuta)

Kiinnostuksen herätti: Polgaran suosittelema

Kirja: Läpi yön
Kirjailija: Terhi Rannela
Julkaisuvuosi: 2014
284 sivua
Otava

9.luokalla olevan Marian kotona ei ole asiat hyvin. Liikaa riitelyä. Isä juopottelee ja uhkailee itsemurhalla. Nämä asiat saavat Marian lopulta tarttumaan siihen viimeiseen vaihtoehtoon. 

Apu ehtii ajoissa paikalle. Isän huudot: "Taistele, Maria, taistele!" saavat tytön kamppailemaan elämästään - ja selviytymään. Alkaa vaihe, jolloin hänen täytyy saada asiansa järjestykseen. 

Maria kirjoittaa päiväkirjaansa vuoroin elämäniloisesti, vuoroin masentuneesti. Isä pysyy alkoholistina, joka kuitenkin joskus osoittaa hellyyttäkin. Lähimmäisten kuolema. Poikaystävä, joka jättää. Marian omat alkoholikokeilut ja riehakkaat illat baareissa.
     Yksi elämän läpi johtavista langoista on kirjoittaminen, Maria lähtee opiskelemaankin kirjallisuutta. Hän haaveilee kirjan julkaisusta - ja eräänä päivänä unelmasta tulee totta.

Kirja oli kirjoitettu päiväkirjamuodossa, ehkä se tekikin siitä niin koukuttavan. Luin samaan aikaan toista kirjaa, mutta lopetin "Läpi yön" aiemmin. Päiväkirjaa kirjoitettiin hyvin todenmukaisesti, ei esimerkiksi selitetty liikaa joistain asioista, minua häiritsee, jos päiväkirjaromaaneissa on vaikkapa paljon kuvailuan niin kuin romaaneissa yleensä.
     Maria elää 1990-luvulla ja esimerkiksi Titanic- ja Evita-elokuvat mainittiin sekä sen ajan (ja nykyajankin) kuuluisia bändejä. Päähenkilö luki lisäksi hyvin erilaisia kirjoja Harry Potterista Laura Palmerin salaiseen päiväkirjaan. Tuttuja kirjoja oli hauska bongailla.

Marian baari-iltoja ja muita typeryyksiä ei ollut niin mukava lukea, toivoin vain että hän lopettaisi juomisen (niin kuin hän joskus vannoi lopettavansa). Olen lukenut aiemmin Terhi Rannelalta "Taivaan tuuliin" ja tiettyjä samanlaisuuksia oli tässäkin, psykologilla käynneistä Ulrike Meinhofin ihailuun. Kirjoittamista oli kiva seurata, Maria tuntui pommittavan kustantajia kirjoillaan. Itsekin haluaisin kirjailijaksi, mutta aiheeni tyssäävät aina jossain kohtaa. Ehkä sitten joskus...

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan "Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja" (luulisin niin)

                         ***
Myöhästynyttä hyvää ystävänpäivää kaikille! Sain kaveriltani lahjan sekä eräällä nettisivulla 6 korttia! Kiitokset kaikille!
    Nautin paraikaa hiihtolomasta, koulutyöt eivät kiinnosta ollenkaan. Tekisi mieli vain lukea, kirjoittaa, surffailla netissä, käydä ulkona (ennen kuin lumi sulaa, nyyh :( ) Mietin sitä lukumaratonia, jonka jotkut blogit ovat tehneet, ehkä senkin voisi kokea tällä viikolla...