Suomennettu nimellä Kaikki viimeiset sanat.
Kirja: Looking for Alaska
Kirjailija: John Green
Julkaisuvuosi: 2015 (1.p 2005)
350 sivua
Dutton Books/Penguin Group
François Rabelaisin viimeiset sanat: "I go to seek a Great Perhaps."
Kuusitoistavuotias Miles päättää lähteä juniorivuotenaan Culver Creekin sisäoppilaitokseen paetakseen tylsää elämäänsä ja löytääkseen yllä mainitun "suuren ehkän". Poika nimittäin lukee kirjoja vain löytääkseen kuuluisten ihmisten viimeisiä sanoja. Sisäoppilaitoksessa Miles, jota aletaan kutsua nimellä Pudge, tutustuu jäyniä tekevään, tupakoivaan mutta syvällisiä pohtivaan jengiin. Tähän kuuluu niin hänen huonekaverinsa "Colonel" kuin salaperäinen, ailahtelevainen Alaska, johon Miles alkaa tuntea vetoa siitä huolimatta että löytää tyttöystävän. Puolen vuoden aikana nuoret kokevat jännittäviä hetkiä ja pitävät hauskaa - päivinä Ennen kuin jotain tapahtuu.
""It's not life or death, the labyrinth."
"Um, okay. So what is it?"
"Suffering", she said. "Doing wrong and having wrong things happen to you. That's the problem. Bolívar was talking about the pain, not about the living or dying. How do you get out of the labyrinth of suffering?"" -s.103
Koukutuin kirjaan ja luin sen muutamassa päivässä. Pidin tapahtumista, hauskoista heitoista ja muutamasta romanttisesta hetkistä. Tajusin, kuinka viisaita ja kauniita viimeiset sanat voivat olla, ja kirjoitin sitaatteja ylös, joita tästä postauksestakin löytää. Samastuin Alaskaan tietyllä tavalla ja tietyllä tavalla myös ihailin häntä, koska pidän salaperäisistä ja ihailluista henkilöistä kirjoissa. Vaikutuin kirjan syvällisistä ajatuksista, ja huomioni kiinnitti etenkin labyrinttiajatelma, sillä olen joskus miettinyt omien ajatuksieni juoksevan labyrintissä, josta ei löydä ulospääsyä.
""You spend your whole life stuck in the labyrinth, thinking about how you'll escape it one day, and how awesome it will be, and imagining that future keeps you going, but you never do it. You just use the future to escape the present."" -s.68
En ole pitkään aikaan kirjoittanut päiväkirjaani jostain lukemastani (kaipa koska kirjoitan niistä blogiini), mutta tästä kirjasta oli pakko purkaa ajatuksia ylös. Välillä elämänmietteet, henkilöt ja käänteet saivat nimittäin ahdistumaan. Olen viime aikoina miettinyt elämää, oikeaa ja väärää ja erilaisia ihmisiä, sitä millainen ihminen itse olen.
Looking for Alaska toi syvällisyyksineen lisää ajatuksia; ensin oli esimerkiksi vähän vaikea sopeutua juoviin, tupakoiviin päähenkilöihin, jotka eivät olleet mitään esimerkkinuoria. Lisäksi kirjassa puhuttiin paljon uskonnoista ja kuoleman jälkeisestä elämästä... Sanotaan suoraan että lukeminen ei aina ollut helppoa, sillä se vaikutti niin paljon itseeni.
Kirja ei ollut myöskään helppo siltä kannalta, että se oli aika järkyttävä. Tuli mieleen E. Lockhartin kirjoittama We were Liars, jossa oli samantapainen hitaasti aukeava mysteeri ja salaperäisyys.
Joka tapauksessa nyt muutaman viikon jälkeen teki vähän mieli lukea kirja uudestaan.
"That is the fear: I have lost something important, and I cannot find it, and I need it." -s.178
Kirja sijoittuu osavaltioon Alabama.
Luin tämän ehkä vuosi sitten ja tykkäsin kyllä kovasti. Ei ihan yhtä hyvä kuin Tähtiin kirjoitettu virhe, mutta ajatuksia herättävä ja surullisuudesta huolimatta paikoin todella hauska. (Olin melko ylpeä itsestäni, kun arvasin suunnilleen, millainen tapahtuma kirjan jakoi osiin ennen ja jälkeen.)
VastaaPoistaEn enää kunnolla muista Tähtiin kirjoitettua virhettä (vaikka luin sen vuosi sitten), että osaisin verrata :D Tämä kirja vaikutti minuun kyllä enemmän. On mukavaa arvata jotain oikein kirjoissa :)
PoistaLooking for alaska on mun lempikirja John Greeniltä. Siinä vaan on sitä jotakin <3
VastaaPoistaSulla on tosi kiva blogi, jäänkin innolla seurailemaan ja odottelemaan uusia postauksia :)
John Greenin kirjat ovatkin tosi hyviä, itse en osaa sanoa lemppariani. :) Ihan lemppareitani ne eivät ole mutta tykkään henkilöiden syvällisistä ajatuksista ja juonista.
PoistaKiitos, ilahduin <3