Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki (335 sivua)
Bertolt Brecht: Der gute Mensch von Sezuan (144 sivua)
Kudottujen kujien kaupunki. Pelkkä nimi kertoo jo jotain romaanin kielestä, joka oli jotain hyvin unenomaista ja kaunista. Teos, jonka voisi liittää ehkä dystopiaan tai fantasiaan, näytti maailman, jollaista on hankala kuvitella Suomeen mutta jonnekin päin kyllä. Eniten pidin viittauksista mytologiaan ja Saaren alkuperäisiin asukkaihin sekä Elianasta ja Valeriasta, jotka eivät pohtineet identiteettiään - he vaan sattuvat rakastumaan toisiinsa.
Der gute Mensch von Sezuan - Setsuanin hyvä ihminen, ah että pidän näistä eurooppalaistetuista nimistä: paikan nimi on nimittäin kiinaksi Sichuan. Näytelmä kertoo hyvän ihmisen etsimisestä moniulotteisesti ja herätti kyllä ajatuksia siitä, voiko ihminen todella olla hyvä ja mihin pisteeseen asti. Se oli kuitenkin vähän vaikeaa luettavaa, eikä pääse lempikirjojeni joukkoon. Pidin kyllä kiinalaisista nimistä :)
Helmikuussa katseltuja filmejä ovat ainakin Brokeback Mountain (2005), Little Women (1994) ja Before I Fall (2017). Ensimmäinen on yksi homoelokuvien kultteja, ja lopulta surullinen. Wyomingin murretta oli kiinnostava kuunnella, ja metsäiset maisemat olivat aivan omaa luokkaansa.
Little Women herätti kiinnostuksen syventyä jälleen Pikku naisia jatko-osineen romaaninkin muodossa. Tajusin vasta jossain vaiheessa, kuinka eräs henkilö tulisi menehtymään... Sisarusten elämää 1860-luvun Yhdysvalloissa ja rakkaustarinoita oli mukava seurata, vaikka loppupää keskittyikin ehkä hiukan liikaa niiden solmimiseen.
Before I Fall kertoo suositusta tytöstä, Samanthasta, joka kuolee auto-onnettomuudessa palatessaan bileistä mutta joutuukin elämään viimeisen päivänsä uudelleen ja uudelleen. Se perustuu pari vuotta sitten lukemaani Lauren Oliverin romaanin Kuin viimeistä päivää, ja voin sanoa että filmiversio oli hyvin onnistunut. Tarina sisältää jännityksen ja psykologisen kauhun piirteitä muttei liikaa, niin että minäkin pystyin nauttimaan siitä. Samanthan lähipiiristä paljastuu pikkuhiljaa uusia puolia ja salaisuuksia, ja vasta lopulta hän tajuaa, miten korjata virheensä.
Helmikuussa abikiireet jatkuivat, mutta kuitenkin muistan kuukauden lähinnä kaikesta muusta. Kuun alkupuolen suurin tapahtuma oli penkkarit, joihin valmistautumiseen meni ihan liikaa aikaa. Ystäväni kanssa kyhäsin selkä hiessä kasaan videota ja opettajien näytelmää, jotka onneksi sujuivat hyvin - näkökulmasta riippuen. (Opettajat olivat päättäneet hiukan muokata esitystapaa mieleisekseen, mutta tämä saatiin sitten onneksi jälkeenpäin selvitettyä!) Edellisenä päivänä koulun koristelu oli hupaisaa, sillä eihän sitä joka päivä kiinnitä vessapaperia luokan seinästä seinään ja raapusta siihen "Abit tulevat, oletteko valmiita?".
 |
| Biologian luokan koristelua! |
Luokkamme sisäisistä konflikteista johtuen penkkariaatto ja itse päivä ei ollut aivan sitä mitä ystäväni kanssa olimme toivoneet, mutta siitä jäi kuitenkin onneksi etupäässä hyvät hetken mieleen. Parasta oli ehkä tanssia ala-aulan penkkien päällä ja tasapainoilla rekan lavalla karkkia heittäen - kierros tuntui olevan ohi niin nopeasti! Oli ihana nähdä ihmisten vilkuttavan ja hymyilevän ja pikkulasten säntäilevän karkkien perässä, kuten minäkin vielä muutama vuosi sitten. Tykkäsin myös vaatteistani, joilla olin hakenut 20-luvun tunnelmaa, ja kerrankin vahvoista meikeistäni.
 |
| Pokekulho kikherneillä, avokadolla, paprikalla, kevätsipulilla, hummuksella ja kvinoalla! |
Heti penkkareiden jälkeen perheeni suuntasi perinteiseen tapaan Rukalle laskettelemaan, mutta minä jäin muutamaksi päiväksi kotiin opiskelemaan ahkerasti. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja tuhlasin joka päivä reilun tunnin ruoan laittoon. Lisäksi kävin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa tänä talvena pulkkailemassa ja vietin ystäviäni kanssa hauskaa yökyläilyä. Sen aikana pelasimme Kimbleä, avauduimme kukin enemmän tai vähemmän, ja menimme lopulta nukkumana kolmen aikaan kaverini mutistua jotain sen tapaista kuin "Mä olen kala!"
 |
| Japchae |
Helmikuussa tein tähän asti pisimmän matkan yksin: ensin junalla Ouluun, sitten kahdella bussilla Rukalle. Juttelin jopa ravintolavaunussa tuntemattoman naisen kanssa, mikä ei yleensä kuulu epäsosiaaliseen luonteeseeni.
Tästä lomasta ei tullut ihan laskettelulomaa, sillä aika ja motivaatio eivät sitten riittäneetkään, mutta parina päivänä ehdin olla muutaman tunnin mäessä. Laskettuani erään jyrkän punaisen mäen pääsin isäni "salapaikkaan" kaakaollekin. :) Viimeisenä päivänä laella puolestaan tuuli sen verran, että meinasin lähteä lentoon, ja hiihtohissikin pysähteli pelottavan usein.
 |
| Tunturilta oli ihanat näköalat, varsinkin auringon laskiessa <3 |
Iltaisin oli ihanaa rentoutua mökissä - söin laskiaispulliakin pari kappaletta. Rentoutumista vähän kyllä häiritsi stressaaminen kesätöistä ja ensi vuoden suunnitelmista...
Tein myös patikointiretken Valtavaaralle - se näytti olevan kaukana, "noin päivämatkan" päässä lähtöpaikasta, mutta niin vain olimme runsaan tunnin kuluttua huipulla. Matkalla oli ihana seurata maisemia, valkoisia, liikkumatonta tykkylumipuita ja varjojen sävyjä. Välillä helikopteri pörräsi yläpuolella, mutta muuten oli rauhallista. Nousukin oli juuri sopivan jyrkkä.
 |
| Ruka pilkottaa |
Laella olikin sitten tuulista ja ihan jäätävän kylmä! Palellutin melkein sormeni ottaessani kuvia. Onneksi pystyimme pakenemaan pieneen lämpimään mökkiin ja syömään siellä rieskaa ja kaakaota. En muista, milloin eväät olisivat viimeksi maistuneet niin hyviltä.
Viimeisenä iltana kävin vielä ystäväni kanssa yökerhossa kuuntelemassa Sannia. Valitettavasti jouduimme odottelemaan tätä hyvin pitkään ja sietämään epämääräisiä alkoholin suurkäyttäjiä, mutta itse keikka oli hauska. En ole erityisemmin Sannin fani, mutta nyt oli kiva kuulla hänen radiosta tuttuja laulujaan ja hän vaikutti todella energiseltä. Vain elämää -versio Juha Tapion Kelpaat kelle vaan -kappaleesta oli iloinen yllätys!
 |
| Aluksi join kyllä toisessa baarissa chai laten :) |
Paluumatkalla yövyimme Kuopion hotellissa ja söimme muikkuja ja runsaan hotelliaamupalan. Kokonaisuudessaan helmikuu oli ihan mukava kuukausi :)
Kiireinen maaliskuu menikin jo, mutta kirjoitan siitä piakkoin!
KK: Mikä oli teidän lempimaisemanne tänä talvena?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti