Rainbow Rowell: Fangirl (459 sivua)
Fangirlissa oli useampi ei-niin-perinteinen juonikuvio, jotka toivat tarinaan jotain aitoa. Eniten minuun vetosi Cathin sosiaalisten tilanteiden käsittely, vaikka välillä olisin toivonut hänen yrittävän vähän enemmän. Olisin myös toivonut hänen kokeilevan vähän fanficin kirjoittamisen ulkopuolelta, vaikka en ymmärräkään hänen opettajansa mielipidettä. Oli hauska lukea pitkästä aikaa fanficcejä, vieläpä Harry Potter -parodiaa, jonka poikaparitus oli söpö. :3 Kirja sai minut myös etsimään Harry x Draco -ficcejä netistä, heh!
 |
| Oikeasti värimaailma oli sekoitus valkoista ja vaaleansinistä, mutta kamera vääristi.. |
Olen onnistunut unohtamaan lähes täysin katsomani elokuvat, mutta ainakin koulussa katsoimme englannintunnilla klassikon Kuin surmaisi satakielen. Pääosassa loistaa Loma Roomassa -elokuvasta tuttu Gregory Peck vähän vanhempana versiona, mutta edelleen hyvännäköisenä ;). Mielestäni elokuva seurasi hyvin romaania, vaikka joitakin tärkeitä kohtauksia oli jätetty pois. Tykkäsin erityisesti myös lapsihahmoista ja heidän hauskasta puhetavastaan. Kuuluisa tuomiokohtaus oli järisyttävä ja sai hiukan kyynelehtimään.
Maaliskuun säästä pitää sanoa sen verran, että se oli hyvin vaihteleva. Kuun alussa lumi oli alkanut jo sulaa mutta kuun lopussa ei edelleenkään ollut kadonnut maasta. Mukaan mahtui myös tietysti raekuuroja ja määrittelemätöntä jäistä sadetta. Vaikka lyhyt talvi harmitti, olin samalla kuitenkin kiitollinen aurinkoisista, säteilevistä päivistä ja kevään tunnelmasta.
Maaliskuu oli onneksi viimeinen kuukausi, joka tuntui painottuvan pelkästään kouluun. Huomasin, etten edelleenkään ehtinyt nähdä ystäviä paria poikkeusta lukuunottamatta, ja myös ahdistus muistutti olemassaolostaan parina viikonloppuna, vaikkakin yllättävän harvoin. Tuntui, että stressi koski kuitenkin kipeämmin luokkalaisiini kuin minuun, enkä niin erityisesti jännittänyt tuloksia vaan enemmänkin tilannetta. Ylioppilaskokeet sujuivat yllättävän hyvin, ja tulokseni kuultua olin yhtä aikaa tyytyväinen ja hämmentynyt.
 |
| Jäätelöä viimeisellä saksantunnilla :) |
Maaliskuussa moni asia tuntui muuttuvan äkisti. Yhtäkkiä arkirytmi päättyi, enkä enää saapunut koululle aamuisin oppitunnille. Oli jotenkin todella surullista tajuta istuvansa viimeistä kertaa jokaisen opettajan edessä ja tietää, ettei enää koskaan opiskelisi noita samoja aineita ja teemoja samassa luokkahuoneessa. En olisi myöskään halunnut jättää koulurakennusta: eräänä aamuna seisoessani yksin käytävällä päätin kävellä sen päästä päähän ja muistaa kaiken kenkieni matalien korkojen kopinasta aamunauringon loisteeseen ikkunoista.
Valitettavasti unohtaminen tapahtuu nopeasti...
Kuun lopussa ja huhtikuun alussa kiireet olivatkin sitten siltä erää ohi. Huhtikuusta kerron kuitenkin lisää toivottavasti viikon päästä!
KK: Tuntuuko teistäkin maaliskuu tavallisesti yllättävän rankalta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti