Käthe Recheis: Lena - Unser Dorf und der Krieg

Kiinnostuksen herätti: 2. lukukerta

Kirja: Lena - Unser Dorf und der Krieg
Kirjailija: Käthe Recheis
Julkaisuvuosi: 5.painos 1997 (1.painos 1987)
312 sivua 
Kerle - Freiburg,Wien,Basel

Meidän piti viime vuonna koulussa lukea vieraskielinen kirja. Lena - Unser Dorf und der Krieg. Lena - Meidän kylämme ja sota. Kirja vaikutti mielenkiintoiselta, joten otin sen. Se oli myös jostain syystä paksuin kirja, jonka joku luokaltamme otti...

"Lena - Unser Dorf und der Krieg" kertoo 1930-40-luvun Itävallasta, Hitlerin valtakaudesta. Päähenkilö on alussa 10-vuotias Lena, joka asuu pienessä kylässä lähellä Linziä. Hänen perheeseensä kuuluu lääkäri-isä, äiti, isoveli Christoph, Steffi-täti sekä isoisä. Maaliskuussa 1938 Saksa valloittaa hänen kotimaansa ja kansalaiset joutuvat äänestämään, haluavatko he Itävallan liittyvän Saksaan (Anschluss). Melkein kukaan ei uskalla äänestää vastaan, koston pelossa.

Tavallinen elämä muuttuu paljon uuden kotimaan myötä. Itävallasta tulee "Ostmark". Täytyy varoa, mitä sanoo ääneen ja kehen voi luottaa. Sodan syttyessä nuorten miesten täytyy lähteä rintamalle, ja heidän kaatumistaan pidetään uhrautumisena Johtajalle ja Saksalle. Täytyy varoa propagandaa, jonka mukaan saksalaiset ovat herrakansaa ja muut kansat täytyy liittää Saksaan tai tuhota. Myös heikkomielisiä, sairaita tai erilaisia ihmisiä tapetaan salaa. Niin käy myös Lenan ystävän Bernin isälle, jolla on kulkuriluonne.

Lenakin uskoo aluksi propagandaa ja ystäväänsä Rosaa, joka pitää Hitlerin sanoja pyhinä. Hän iloitsee Saksan voitoista ja pitää niistä päiväkirjaa. Hänen vanhempansa ovat kuitenkin Hitleriä vastaan, ja Lenakin herää kuultuaan keskitysleireistä ja niiden kauheuksista. Yhdessä perheensä kanssa hän alkaa odottamaan aikaa, jolloin sota olisi loppu, ja liittoutuneet vapauttaisivat Itävallan.

Minusta kirja oli nyt vain yksinkertaisesti TODELLA hyvä. Välillä iloinen, välillä surullinen ja hyvin monipuolinen tapahtumissa. Välillä mainittiin sodankulusta, mutta yleensä kerrottiin sodan ajan arjesta ja erikoisista tapahtumista. Lauseet saattoivat olla hyvin "tunnelmallisia", kirjoitin niitä ylöskin. Esimerkiksi Stauffenbergin yrityksestä murhata Johtaja:

"Häneltä ei ollut onnistunut Hitlerin tappaminen eikä sodan lopettaminen - mutta hän oli edes yrittänyt. Me emme koskaan unohtaisi hänen nimeään." (Oma suomennos)

Koska luin kirjan toista kertaa ja monen vuoden saksanopiskelun jälkeen, ymmärsin siitä paljon. Tietenkin oli sanoja ja kohtia, jotka jäivät epämääräisiksi, mutta myös opin vähän harvinaisempaakin sanastoa sekä fraaseja. Kielitaito karttuu lukemalla :)

Joissain kohdissa melkein itketti, varsinkin kun kuuntelin samalla kaihoisaa kappaletta "Old and Wise" (kuunnelkaa se!). Tällä lukukerralla tajusin ehkä paremmin, millaista elämä niihin aikoihin oli. Miltä tuntui mennä sotaan. Miten ihmiset eivät uskaltaneet nousta yksin natseja vastaan ja vaarantaa oman ja muidenkin hengen. Monikaan ihminen ei sitä uskaltanut, mutta joistakin tuli sankareita ja marttyyreitä. Tässä kirjassa sankari oli lopulta ihminen, joka änkytti, puhui vähän eikä päällepäin näyttänyt ollenkaan sankarilta.

Lainatakseni kirjailijan loppusanoja (kirja perustui hänen lapsuudenkokemuksiinsa):

"Mitä me voisimme tehdä pitääksemme vuonna 1945 annetun lupauksemme: 'Ei enää koskaan!'" ... "Meidän pitäisi tietää, että jokainen suvaitsemattomuus erilaisia ihmisiä kohtaan kantaa jo sisässään tulevan vääryyden juuret." (Oma suomennos)

Kirja menee Helmetin lukuhaasteen kohtaan "Tositapahtumiin pohjautuva kirja"