Heti alussa huomautan, että postaus sisältää juonipaljastuksia! (Vaikka voiko tositarinaan perustuvassa elokuvassa olla spoilauksia? Ehkä jos ei tunne tositarinaa.)
Nuori Stephen Hawking opiskelee Cambridgen yliopistossa kosmologiaa ja aikoo lukea tohtoriksi. Hän on myös tutustunut lähemmin humanistisien tieteiden opiskelijaan Jane Wildeen. Stephenillä on ollut koordinaatio-ongelmia ja vapinaa aiempina päivinä, ja eräänä päivänä hän kaatuu suoraan maahan yliopistonsa pihalla. Lääkärit toteavat hänen sairastavan liikehermoja hiljalleen rappeuttavaa ALS-tautia, ja antavat eliniän odotteeksi enää kaksi vuotta. Stephen ei siis lopulta pystyisi liikkumaan itse tai puhumaan. Aivot ja mieli kuitenkin säilyvät vahingoittumattomina.
Stephen masentuu ensin, mutta saa elinvoimaa Janen avulla. He päättävät viettää viimeiset hetkensä yhdessä, menevät naimisiin ja saavat lapsia. Stephen väittelee tohtoriksi ja kehittelee teoriansa ajasta ja mustista aukoista. Samalla hänen kuntonsa huononee, eikä hän leikkauksen jälkeen pysty puhumaan muuten kuin koneen välityksellä. Kahden vuoden odote ylittyy koko ajan. Jane hoitaa häntä ja lapsia, mutta jaksaako hän ikuisesti? Entä miten käy ikuisen rakkauden?
En ennen tätä elokuvaa ollut muistaakseni kuullutkaan Stephen Hawkingista. Tai näistä teorioista, jotka elokuvassakin menivät minulta vähän ohi. Jouduin ylempää olevaa juonta vartenkin lukemaan wikipediaa.
Myös ALS-taudista en ollut aiemmin kuullut. Ymmärsin hyvin Stepheniä, varsinkin kun kuolema kolkutti ensin niin lähellä. Entä jos tuollainen tauti sattuisi omalle kohdalle? Onneksi hän ei masentunut kokonaan vaan eli parhaansa mukaan ja tuli kuuluisaksi fyysikoksi. (Tosin entä ne ihmiset, joiden mieleen muut taudit vaikuttavat koko ajan, ja jotka eivät saa tilaisuutta...)
Kaikki näyttelijät olivat hyviä (varsinkin juuri Stephenin), mutta eniten pidin Janesta, jonka muistelmiin elokuva perustuu. Tämän jaksaminen oli hyvin koetuksella, ja vaikka hän tuki ja rakasti Stepheniä, lähimmäisen etenevä sairaus oli rankkaa. Ikuinen rakkaus ei kestänyt ikuisesti. Jane ja Stephen erosivat lopulta, mikä harmitti minua valtavasti. He kuitenkin jatkoivat elämää hyvinä ystävinä, ja olivat onnellisia. Elokuvan loppua en ihan ymmärtänyt, mutta se oli silti vaikuttava.
Ohjaaja: James Marsh Käsikirjoittaja: Anthony McCarten
Stephen: Eddie Redmayne Jane: Felicity Jones
Jonathan: Charlie Cox Elaine: Maxine Peak
Professori Sciama: David Thewlis
Kaiken teoria on koskettava selviytymis- ja rakkaustarina, ja jotenkin harmittaa, etten itkenyt siinä kuin aivan vähän. Nyt lomalla aion katsoa Titanicin, joka traagisuudessaan varmasti avaa kyynelkanavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti