Vähän elokuvista, lomasta ja keväthuumasta

Krookukset kukkivat erivärisinä pihalla muiden, tuntemattomien, kukkien seassa. Aurinko paistaa ja piiloutuu pilvien taakse vuorotellen, lämmittää ilmaa juuri sopivasti. Kirkkaan- tai merensininen taivas loistaa, ja pöly kulkeutuu tuulenpuuskissa silmiin. On kevät!

Minut valtasi ihmeellinen keväthuuma, kun tulin soittotunnilta kotiin. Syyn voinette lukea yläpuolisesta kuvauksesta. Ulkona aivan tuoksuu keväältä! Nyt en haluaisi talvea, vaikka lumisade onkin kauniin näköistä.

Luin lomalla kahta kirjaa eteenpäin, sain neljä kirjaa tutulta :), joista varsinkin Désirée näyttää hyvin mielenkiintoiselta!

Katsoin myös televisiosta kaksi elokuvaa. Oikeastaan toisen vain osittain, nimittäin The Sound of Musicin. Helmikuisen uudelleenrakastumisen voitte lukea täältä. Nyt tyydyn vain sanomaan, että ihana elokuva, ja itkin taas Edelweiss-kohdassa!

Toinen elokuva oli Minun Afrikkani (1985). Olemme katsoneet siitä pätkän joskus historiantunnilla, ja elokuva jäi mieleeni vähän erikoisena. Se perustuu siis tanskalaisen kirjailijan Karen Blixenin muistelmiin. Tämä muutti 1900-luvun alussa Afrikkaan farmille, ja filmi kertoo hänen kokemuksistaan, suhteistaan ja rakastumisestaan Afrikkaan.

Elokuva oli ihana paitsi siksi, että pääosaa esitti Meryl Streep, yksi lempinäyttelijöistäni (<3) että koska se oli kiehtova, Afrikan luontoa sekä worldly. Oma keksimäni sana, jota on vähän vaikea selittää, joten en selitä. (Keksittekö te muuten itseksenne sanoja?) Viimeinen lause oli jotenkin lopullinen: She never returned to Africa.

Muita ihania asioita: tärkeä esitelmä on nyt ohi, rakastan kirjoja ja bloggausta, sekä olen voittanut kirjoituskilpailun! Tosin tarina ei edes ollut minusta kovin hyvä, kirjoitin sen vuosi sitten. Mutta silti!