 |
| Takana näette silmäyksen uuden kodin kukoistavia |
Kirjailija: Kerstin Gier
Sarja: Rakkaus ei katso aikaa #3
Julkaisuvuosi: 2014
Suomentaja: Ilona Nykyri
Alkuperäisteos: Smaragdgrün (2010)
485 sivua
Gummerus
Gwendolyn on vain pari viikkoa tiennyt olevansa kahdestoista aikamatkaaja, ja hänen elämänsä on muuttunut täysin. Hänen ja Gideonin täytyy kerätä kronografiin kaikkien menneiden aikamatkaajien verta, jotta verikehä sulkeutuisi ja... Niin, mitä sitten? Gwenny ei tiedä mitä tulee tapahtumaan ja kehen pitäisi luottaa. Asiaa ei helpota yhtään, että kreivi on paljastanut Gideonin vain teeskennelleen rakastavansa häntä.
Smaragdinvihreä on siis trilogian viimeinen osa, ja siinä tapahtumat vyöryvät aika nopeaa tahtia. Kun aiemmissa osissa on pudoteltu yhä enemmän kysymyksiä, tässä niihin aletaan pikkuhiljaa saada vastauksia ja asioita paljastua.
Eniten pidin tässä jännittävästä tunnelmasta, sekä aikamatkustuksesta. Gwenny ja Gideon saisivat minun puolestani tehdä enemmänkin matkoja 1700-luvun tanssiaisiin ja 1900-luvun kaduille. Lisäksi niitä matkoja saisi myös kuvailla enemmän. Kadehdin aikamatkaajia, jotka ensiksi saavat matkustaa ajassa (vaikka yleensäkin vain 50-luvun kellariin elapsoitumaan) sekä ihania pukuja, joita he saavat Madame Rossinin pukuvarastosta hakea. Haluaisin itsekin pukeutua historiallisiin pukuihin! (Ehkä joskus pukeudunkin!)
En oikein osaa selittää, mikä tässä joskus ärsyttää. Ehkä tämä Gwendolynin typeryys, kun hän ei ennen tätä kirjaa alkanut hahmottaa, mistä kaikesta oli kyse. Tai sitten hänen ja Gideonin suhde. Seurailin mieluummin Gwennyn parhaan ystävän Leslien ja Gideonin pikkuveljen Raphaelin ihastumista toisiinsa, molemmat olivat niin hauskoja hahmoja.
Lopusta minulla on vähän ristiriitaisia tunteita. Pääjuonen aloin tajuta jo kirjan puolivälissä, mutta se johtui ehkä siitä, että typerä minä oli mennyt jo ensimmäisen kirjan lopetettuaan lukemaan vahingossa tärkeän juonipaljastuksen. :/ Loppu oli jännittävä, ja jotenkin se kuka kreivi todella oli, tuntui minusta karmivalta! Lopetus kuitenkin tapahtui parissa kymmenessä sivussa, eikä sen jälkeen kerrottu paljoakaan myöhemmistä tapahtumista... Niistä olisin juuri halunnut lukea! Lisää L&R-suhteesta, mitä hahmoille tapahtui, jatkoiko järjestö toimintaansa, ...?
Olen kuitenkin hyvin iloinen, että luin sarjan ja suosittelen sitä kaikille historiasta, seikkailuista ja romantiikasta pitäville!
Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan "Kirja jonka nimessä on väri" ja Kirjankansibingoon "Pariskunta"
Jep, loppu oli hieman nopea ja varsin mielenkiintoinen :D
VastaaPoistaMutta muuten tämä on hyvä kirjasarja <3
Niin oli! Ja kyllä, aikamatkoja ja Leslie & Raphaelia tulee ikävä!
PoistaItsekin tästä juuri tänään bloggasin ja pidin kyllä kovasti. Minua taas jäi kovin ihmetyttämään lopullinen syy tälle kaikelle, eikä Gier todella antanut vastausta. Siis todellako historian saatossa on syntynyt 12 aikamatkaajaa vain tälläistä "tarkoitusta" varten ? Ja mihin sekin lopulta päätyi... Kummallista :D En halua spoilata ketään, joten toivottavasti tajusit mitä tarkoitan. Ja itsekin onnistuin spoilaantumaan ensimmäisen kirjan luettuani ja suuresti ärstytti sitten kahden seuraavan ajan. Kuitenkin muutamia yksityiskohtia lukuunottamatta hullaannuin tähän, mahtavaa että on muitakin, jotka tykkää !
VastaaPoistaKävinkin juuri lukemassa postauksesi :)Totta, tuokin jäi vähän auki, että miksi aikamatkaajat ylipäätänsä olivat olemassa, hehän olivat jo ennen kreiviäkin. Kai niin vain sitten oli. Mutta mitä heille sen jälkeen tapahtui... Sekin olisi pitänyt minusta tulla ilmi.
PoistaVahinkospoilaukset ei yleensä ole kivoja, tosin minulla auttoi tajuamaan tämän "salaisuuden" eikä se haitannut. Mutta pääosin kyllä ihana sarja!