Kirja: Suosittu. Omaelämäkerta
Kirjailija: Maya Van Wagenen
Julkaisuvuosi: 2015
Suomentaja: Leena Perttula
Alkuperäisteos: Popular (2014)
266 sivua
Karisto
13-vuotias Maya kuuluu koulunsa arvoasteikolla "sosiaalisiin hylkiöihin" eikä omista kovinkaan monta ystävää. Vanhemmiltaan hän saa 1950-luvulla kirjoitetun oppaan, jossa neuvotaan miten tulisi suosituksi. Maya päättää noudattaa kirjan neuvoja kahdeksannen vuoden ajan ja nostaa panoksia kuukausi kuukaudelta. Samalla hän pitää päiväkirjaa kokemuksestaan. Voiko kuka tahansa tulla suosituksi? Mitä suosittu edes tarkoittaa?
Kirja oli mielenkiintoinen. Ja koukuttava. Päätin lueskella sitä yhtenä päivänä, ja yhtäkkiä olinkin lukenut puoliväliin asti. Toissapäivänä otin tavoitteeksi lukea sen päivän aikana, mikä onnistui helposti. Minua ei kauhean moni kirja koukuta, vaikka kuinka hyvä olisikin.
Mayan koetta oli kiinnostava seurata. Hän aloitti helpoista tehtävistä, kuten ryhdistä ja hiuksista, ja lukuvuoden loppupuolella vasta tulivat vaatteet ja persoonallisuus. Minäkin haluan pukeutua 50-luvun vaatteisiin! (Paitsi käsineisiin. Olen aina ihmetellyt, miten ne 1800-luvullakin sietivät pitkiä käsineitä.) Myös kirjoitustyyli oli hauska ja koukuttava!
Mayan koulu ja elinympäristö tuntuivat hyvin erilaiselta minun kouluuni ja ympäristööni. (Tai suomalaiseen ylipäätänsä.) Ensinnäkin, Maya oli mennyt kuusivuotiaana kouluun ja hänen kesälomansa kesti kolme kuukautta. Koulussa tarjottiin lounaan lisäksi myös aamiainen mutta kumpaakaan ei ollut pakko syödä vaan sai tuoda omat eväät. (Eli epäterveellistä roskaruokaa.) Meksikon rajan läheisyys toi oman vivahteen tarinaan. Alueella 98% asukkaista olivat latinoja, mutta Maya ei osannut espanjaa kuin muutaman sanan. Huumeisiin suhtauduttiin hyvin tiukasti: oppilaiden reput saatettiin tarkastaa ja koulu panna sulkuun FBI:n huumeoperaation vuoksi. (Kaikki menivät luokkahuoneisiin ja olivat hiirenhiljaa varmaan tunnin ajan.)
Koulun sisäinen ilmapiiri oli myös jotain, mitä ainakaan minun koulussani tai luokassa ei tunnu olevan. Sosiaalinen arvoasteikko, jonka ylimpänä ovat urheilijat, musikaaliset, raskaana olevat... Miinuskategoriassa olivat sosiaaliset hylkiöt, opettajat ja sijaisopettajat. Kuulostaa aika armottomalta ja olen iloinen, että meidän koulussa sellaiselta on säästytty. :) En edes tiedä, mihin noista itse kuuluisin, ehkä sosiaalisiin hylkiöihin tai kirjastonörtteihin (!), jos olisi pakko päättää!
Joka tapauksessa Maya oli minusta hyvin rohkea, kun lähti kokeeseen, varsinkin juttelemaan vieraille ihmisille ja ystävystymään heidän kanssaan. Löysin meistä monta yhteistä puolta: hänkin lukee klassikkoja, halusi kirjailijaksi (ja nythän hän on!) sekä hänelläkin oli vaikeuksia kertoa muutostaan kavereilleen. Oli jännä tietää, että kirjan tapahtumat ovat oikeasti tapahtuneet hänelle! Tosin, kuinka paljon on muutettu editointivaiheessa...
Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 23: "Kirja jonka pystyt lukemaan päivässä", Läpi Amerikan osavaltioon Teksas ja Kirjakansibingon kohtaan "Kengät".
Kuulostaa tosi mielenkiintoselta! :3 Oon aina miettinyt että viitsisinkö lukea omaelämänkertoja kun ne voi olla myös tylsiä ja pitkästyttäviä, mutta tää oli totisesti kiinnostava tapaus. :D Pitääpä etsiä tuo käsiini ja lukee itsekin. :)
VastaaPoistaJuu, tämä oli mielenkiintoinen :) Minusta omaelämänkertanimitys oli vähän harhaanjohtava, Mayahan oli vasta 13 ja lisäksi tämä oli ennemminkin päiväkirja. Mutta on jotkut elämäkerratkin kivoja :)
Poista