maanantai 29. kesäkuuta 2015

Tohtori Živagot

Kiinnostus heräsi: kirjan perusteella tehty näytelmä


Kirja: Tohtori Živago
Kirjailija: Boris Pasternak
Julkaisuvuosi: 1958
Suomentaja: Juhani Konkka
Alkuperäisteos: Доктор Живаго (1957)
555 sivua
Tammi

Juri Andrejevitš Zivago on itsemurhan tehneen miljonäärin poika, lääkäri ja runoilija, joka on naimisissa lapsuuden ystävänsä Tonjan kanssa. Lara Fjodorovna Antipova on lapsena kaltoin kohdeltu kymnaasin opettaja, hiljattain avioitunut vallankumouksellisen miehen kanssa. Sodan ja Venäjän vallankumouksen pyörteissä nämä kaksi erilaisen taustan omistavaa henkilöä tapaavat - ja rakastuvat...

Anteeksi tuo vähän epäselvä juoniselostus, mutta kirjasta on vaikea kertoa muuta olennaista. Itsekin kun menin katsomaan Helsingin kaupunginteatterin näytelmän vuosi sitten, minulla ei ollut aavistustakaan siitä mitä odottaa. Tai no oli: mainokset kaduilla joista sain kuvan, että aihe olisi vähän samantapainen kuin Frankensteinissa. Eipä todellakaan ollut.

Kerroin kavereilleni seuraavana päivänä koulussa: "Näytelmä oli raaka, hurja ja surullinen - mutta oli se myös hyväkin." Nuo sanat pitävät paikkaansa. Tohtori Zivago oli sotakohdissa hurja ja myös raaka. Välillä itkin, esimerkiksi silloin kun hädintuskin aseistetut miehet juoksivat suoraan päin kivääritulta. Mutta rakkaustarinan vuoksi pidin siitä. Laulut olivat ihania ja ihastuin toiseen päähenkilöön Laraan (hänestä ja muista "ihastuksistani" voi lukea lisää täältä). Ensijärkytyksen jälkeen toivoin voivani nähdä näytelmän uudelleen - mutta se oli jo kadonnut ohjelmistosta.

Hups, voisin selittää jotakin kirjastakin... Se oli aika hyvä, mielenkiintoni pysyi ihan hyvin yllä, mutta ei se kuitenkaan koukuttanut. Filosofiset keskustelut teki kuitenkin mieli hypätä yli, kun en tajunnut niistä mitään... Vasta loppua kohden meni jännittävämmäksi. Romaanissa myös esiintyi hahmoja, joita näytelmässä ei ollut mainittukaan (esim. Jurin kolmas rakastettu) ja välillä menin niissä sekaisin, varsinkin kun heistä alettiin kertoa sillä tavalla, ettei ensin tajunnut miten he liittyivät päähenkilöihin. Elokuvaa katsellessa kirjan lukeminen kuitenkin auttoi, sillä oli helpompi pysyä kärryillä.

Kun näytelmä keskittyi enemmänkin rakkaustarinaan, kirja taas painotti Venäjän vallankumousta. Siitä oli mielenkiintoista lukea, mutta vaikka kävimme siitä joskus koulussa, en ihan tajunnut kaikkea. Oli punaiset: vallankumoulliset, työväenluokkaan kuuluvat, olivatko he bolsevikkeja? Vai oliko tämä aivan eri ryhmä? Sitten oli valkoiset, nähtävästi porvarit sekä muita erilaisia ryhmiä joiden tarkoitusta en ymmärtänyt. Ja ketkä henkilöistä kuuluivat mihinkin ryhmään?


Kirjan luettuani katsoin myös vuoden 1965 klassikkoelokuvan. Siinä pitkät selitykset oli jätetty pois, ja elokuva oli aika hyvä myöskin. En vain jotenkaan tässä tykännyt niinkään Larasta vaan enemmänkin Tonjasta. Odotin elokuvan olevan pelottava K15-ikärajan vuoksi, mutta minusta se oli aika liioiteltu. Ainakin jos vertaa kuvitelmiini K15-elokuvista...

Kolme Zivagoa katsottuni tai luettuani voin edelleen sanoa pitäneeni näytelmästä kaikista eniten. Oli kuitenkin hyvä tutustua myös alkuperäisteokseen sekä siitä tehtyyn elokuvaan, nyt olen ainakin lukenut jonkin venäläisen klassikon.

 
Tonja, Juri ja Tonjan isä (joka näkyy hyvin huonosti)

Juri Zivago

Tonja

Lara
Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteeseen kohtaan 37 "Kirja joka on kielletty jossain päin maailmaa" (oli Venäjällä 30 vuotta) sekä Kirjankansibingoon "Keltainen".

Ohjaaja: David Lean                Käsikirjoittaja: Robert Bolt
Alkuperäisnimi: Doctor Zhivago     Juri Živago: Omar Sharif.   
Lara: Julie Christie.              Tonja: Geraldine Chaplin.   
Komarovski: Rod Steiger.           Paša Antipov: Tom Courtenay

2 kommenttia:

  1. Ruusuja sinulle siitä, että olet lukenut tämän! Ja olet kyllä onnekas, kun olet päässyt katsomaan myös näytelmän!

    Minäkin luin tämän joskus vuosituhannen vaihteessa ja ensimmäisen osan uudestaan nyt menneenä talvena, mutta toinen osa jäi kaiken muun keskellä vielä odottamaan... Tämä on hieno, mutta ei välttämättä helppo kirja. Elokuvakin on minulle aina elämys - ja nimenomaan tämä vanha versio <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin, ei ainakaan mikään helppolukuinen, ainakaan filosofisten keskustelujen kohdalta! Ehkä tämä pitäisi joskus aikuisena lukea uudelleen, jos sitten tuntuisi selkeämmältä :)

      Poista