Mikä on muuttunut?

Kämppikset asuinmaa ja kirjastokortti
Kylmät talvet helteisiin kesiin 
Koulunpiha näköalaan jyhkeältä muurilta
Joskus sumussa, joskus auringonpaisteessa

Opettajat herroihin ja rouviin
Funktiot teorioihin ja määritelmiin
Ennen odotin viikonloppuja,
nyt en erota maanantaita lauantaista

Luetut romaanit voi laskea kahden käden sormilla
Päivänkirjan sivut kiertyvät koirankorville
Runosuoni kuivui jo viime kesänä
Runotyttö on siirtynyt tanssimaan bileisiin

Tunnistan ikävän hetken välähdyksistä mielessä
Vaikka lähikaupastakin löytyy Fazerin suklaata
Yhteiset ruokahetket, vitsit ja jatkuva meteli
Viime päivinä kaikki on kuitenkin palautumassa ennalleen

Palmusunnuntain lukumaraton - kooste

Palmusunnuntain lukumaraton veti puoleensa seitsemän osallistujaa, mistä olin tosi iloinen. 

Maratonissa luettiin seuraavanlaisia kirjoja:

Christie, Agatha: He saapuivat Bagdadiin / Oksan hyllyltä
Fitzpatrick, Becca: Langennut enkeli / Kirjoja ja kikatuksia
Gabler, Neal: Walt Disney - amerikkalaisuuden ikoni / Lasisipulissa
Hemmington, Nina: Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt (sarjakuva) / Kirjan jos toisenkin
Hynynen, Susanna & Terentjeva, Dess: Neonkaupunki (äänikirja) / Lasisipulissa
Jewell, Lisa: Löysin sinut (äänikirja) / Kirjan jos toisenkin
Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan salaiset unelmat / Iltatähden syttyessä
Kumara-Moisio, Satu & Leinonen, Anne & Roininen, Minna (toim.): Naamiot / Taikakirjaimet
Machado, Carmen Maria: Kahdeksan puraisua / Kirjoja ja kikatuksia
Noronen, Paula: Tarja Kulho: Räkkärimarketin kassa (äänikirja) / Kirjan jos toisenkin
Nupponen, Anni & Thorel, Christine (toim.): Kristallimeri / Taikakirjaimet 
Pasa ja Atpo: Vitutuspäiväkirja / Kirjoja ja kikatuksia
Riley, Lucinda: Helmen sisar / Kirjan jos toisenkin
Rowell, Rainbow: Wayward Son / Lasisipulissa
Slaughter, Karin: Viimeinen leski (äänikirja) / Kuunnellut äänikirjat
Tahvanainen, Kari (toim.): Sotilaiden lapsia / Kirjan jos toisenkin
Takami, Mariko & Jillian: Skim / Oksan hyllyltä
Thorel, Christine & Suntila, Shimo (toim.): Varjoisilta kujilta / Taikakirjaimet
Zeniter, Alice: Unohtamisen taito / Oksan hyllyltä

Sivuja maratonista kertyi yhteensä 2143, kuunneltuja äänikirjoja puolestaan 16h 13 min, toivottavasti laskin oikein.
Keskimäärin siis noin 306 sivua ja 2h 19 min per osallistuja. :)

Nyt kun nopeasti vilkaisin, luettiin maratoniin paljon novelleja, naisten tai naisoletettujen kirjoittamia teoksia ja suomalaisia kirjoja. Myös äänikirjat olivat suosittuja ja olipa mukana ainakin yksi sarjakuvakin.

Virvoimme palmusunnuntaina kotona toisiamme

Ensi viikonloppuna LauraKatarooman Kirjaimia-blogissa järjestetään pääsiäisen lukumaraton, joten toivottavasti kaikilla vielä riittää lukuintoa :) 

Kiitos maratoniin osallistujille! Oli mukana maratoonata taas pitkästä aikaa!

Palmusunnuntain lukumaraton - oma seuranta

Päätinkin aika ex tempore järjestää ensimmäistä kertaa itse lukumaratonin - ja yllätyin kun niin moni liittyi mukaan. :) Edelleen saa käydä ilmoittautumassa mukaan tämän linkin kautta.

Olen maratoonannut jo useita kertoja, mutta viimeksi taisi olla puolitoista vuotta sitten Blogistanian kesän lukumaratonissa. Olen jo hyväksynyt, etten lopulta ikinä lue hirveän paljoa - ennätykseni taisi olla 444 sivua. Tykkään pitää paljon taukoja ja herkutella lukiessa sekä lukea ulkona vaikka ystävieni kanssa. Nytkin sain veljeni ja ystäväni (joilla ei ole blogia) "epävirallisesti" mukaan. Lisäksi aiomme tehdä perheen kanssa huomenna sushia ja jotenkin onnistua virpomaankin, joten en edes yritä lukea koko aikaa.

22:15 Aloitan nyt lauantai-iltana klo 22.15 Sophie Kinsellan kirjalla Himoshoppaajan salaiset unelmat. Oikeastaan minun oli tarkoitus lukea Harry Potteria, mutta melkein aloimme tapella siitä veljen kanssa, kunnes sitten huomasin Himoshoppaajan. Olen jo lukenut tämän kerran, vuosia sitten, joten tiedän tämän herättävän hyvät naurut. Samalla katsomme ehkä perheeni kanssa elokuvaa.

00:35 Jotenkin onnistuin multitaskaamaan eli katsomaan samalla elokuvaa ja lukemaan 78 sivua Himoshoppaajaa. Tämä on kyllä melkein yhtä hauska kuin muistikuvissani, vaikka tekeekin vähän mieli lyödä päätä seinään Beckyn tuhlaillessa luottoaan yli rajojen ja ostellessa vaatteita ja kosmetiikkatuotteita pieniinkin murheisiinsa. Samalla mietin, kuinka itselläni ei tosiaankaan olisi varaa ostaa joka päivä lounasta kahvilasta... Hmm, opiskelijan budjetti on kyllä aivan erilainen kuin talouslehden toimittajan.
Odotan myös Beckyn rakkaustarinaa!

12:45 Oho päivitin viimeksi tasan 12 tuntia sitten. Jatkoin vielä hetken lukemista ja tänä aamunakin, tosin tänään aikaa on myös mennyt nukkumiseen, aamupalaan ja perheenjäsenille virpomiseen. Nyt olen sivulla 136. Beckyn raha-asiat kiristyvät entisestään ja tekee mieli kiljua hänelle, ettei joka päivä voi ostaa uusia vaatteita ja juoda cappuccinoa kahvilassa... Ah tämä sarja on niin ihana mutta raivostuttava.

18:25 Lukemisen saldo on nyt 222 sivua, ja enää alle neljä tuntia jäljellä. Minulla ja veljelläni on epämääräisiä lieviä flunssaoireita, joten päätimme sitten olla tekemättä tänään sushia. Iltapäivän olen siis saanut viettää sohvan nurkassa suklaamunia mussutellen ja lukien, toisaalta jäin myös yhdessä vaiheessa selailemaan koneelta entisiä tarinoitani ja kaipailemaan fanfictionin kirjoittamista taas pitkästä aikaa. 

Olen yrittänyt pohtia, onko romaanin päähenkilö Becky sympaattinen. Tietyllä tavalla ei vähimmässäkään määrin, tuhlaileehan hän kaiken luottonsa vaatteisiin ja jouluostoksiin yhdeksän kuukautta etuajassa sekä valehtelee tiensä ulos tilanteista. Hänen elämänsäkään ei muistuta omaani, onhan hän jo työelämässä pienen talouslehden toimittajana ja haaveilee rikkaasta aviomiehestä. Toisaalta häntä ei kuitenkaan pysty vihaamaan, onhan hän sen verran aito ja hauska. Lisäksi luotto- tai lainakierteeseen joutuminen on ihan ymmärrettävää nykyajan kulutusmaailmassa, en minäkään pystyisi niin vain lopettamaan kahvilla käyntiä. Ja onhan Beckykin vain nuori, joka matkustaa käymään vanhempiensa luona, miettii mitä muut ajattelevat hänestä ja pohtii elämälleen suuntaa.

"Vasten tahtoani alan miettiä että Elly onkin ehkä oikeassa ja minä väärässä. Ehkä minunkin pitäisi puhella omistustikkaista ja kasvurahastoista. Voi luoja, ehkä minussa on jotain vikaa. Minulta puuttuu se geeni, joka panee ihmisen kasvamaan aikuiseksi ja ostamaan asunnon Streathamista ja käymään Homebase-myymälöissä joka viikonloppu. Kaikki muut etenevät ilman minua maailmaan jota en ymmärrä." -s.185

22:35 Lukeminen seis!
Oli pakko venyttää maratonia vielä vartti että sain luettua kirjan kokonaan loppuun. Varsinkin kirjan loppu oli ihana, muistin kyllä sen loppukohtauksen aivan väärin! Tämä oli minulle sopivan kevyttä maratonlukemista, koukutti valtavasti ja puolet ajasta hihitin tai ärsyynnyin Beckylle, toisen puolen ajasta luin uudelleen ja uudelleen kuvauksia Luken tummista silmistä <3 

Loppuillasta luin teemuki yhdessä ja veljen leipoma ylimakea teekeksi toisessa kädessä. Se sopi hyvin kirjan maisemiin, Englantiin, jossa Beckykin joi iltapäiväteetä vanhempiensa seurassa.

Luin siis yhteensä 335 sivua ja kokonaisen kirjan, ei ihan huono!

Julkaisen koosteen huomenna!

Palmusunnuntain lukumaraton 4.-5.4

Enpä olekaan lukumaratoonannut aikoihin. En ole edes lukenut viime aikoina niin paljon kuin ennen. Joka tapauksessa, ehkä joku ehtisi nyt palmusunnuntaina maratoonaamaan kanssani?

Säännöt ovat yksinkertaiset: ilmoittaudu kommentoimalla tähn postaukseen ja käytä ensi lauantaina tai sunnuntaina 24h ajan mahdollisimman paljon aikaa lukemiseen. Päivitä sivumäärät ja fiiliksiäsi blogiin, Instagramiin, Twitteriin tai miksei vaikka päiväkirjaan. Linkkaa sitten koostepostauksesi minulle tai kerro kommenttipalstalla lukemasi kirjat ja sivumäärä. Osallistua voi siis blogilla tai ilman!

Tärkeintä ei ole kuitenkaan lukea hiki hatussa niin paljon kuin ehtii vaan nauttia lukemastaan! Taukojen pitäminen on sallittua ja hyvin suotavaakin. Kirjan ääreen kannattaa varata jotain pientä naposteltavaa tai välillä vain 'laittaa aivot narikkaan' ja katsoa lempisarjaa tai käydä ulkona. Ja nukkua täytyy muistaa. Äänikirjat ja e-kirjat lasketaan tietysti kirjoiksi!

Lukemisen voi aloittaa jo perjantaina tai sitten lopettaa maanantaina, kunhan osa lukemisesta tapahtu lauantaina tai sunnuntaina. Itse aloitan luultavasti lauantaina, mutta en ole vielä täysin varma.

Osallistujat:

Iltatähden syttyessä
Oksan hyllyltä
Taikakirjaimet
Lasisipulissa
Kuunnellut äänikirjat
Kirjan jos toisenkin
Kirjoja ja kikatuksia

Kesäni 2019

Onpa kesästä jo aikaa! Tänään satoi ensimmäistä kertaa lunta! (Tänä vuonna Suomeen muuttaneet varmaan luulevat tämän olevan jokavuotista, mutta tämä ei ole normaalia lokakuun alkupuolelle...) Ruska on liekehtinyt vaahteroissa jo ainakin viikon ja ilma on viilennyt niin, että pitäisi kaivaa jo talvitakki päälle. Joka tapauksessa ajattelen vielä kesää, sen lämpöä ja kokemuksia, iltahämärää ja merituulta...

Kesän 2019 vietin hiukan eri lailla kuin ennen, työskennellen kahvilassa Pohjois-Saksan rannalla pikkukylässä. Suurin osa ajasta meni töitä tehdessä tai bussissa istuessa, mutta mahtui kesään muutakin! Tässä vastaukseni kesän alun bucket listaan.

- Syö döneriä (haha, olen jo kokeillut ja kerron myöhemmin miten kävi): 
Elikkä miten kävi: marssin ensimmäiseen pikaruokapaikkaan, haukkasin palasen döneristä - joka on siis kebabsämpylä - ja heräsin seuraavana yönä hirveään vatsakipuun. Valvoin asunnon sohvalla kaksi tuntia yrittäen saada unen päästä kiinni ja kuunnellen rajua ukonilmaa. Kuulin sitten seuraavana päivänä töissä, että monissa paikoissa döneriin laitetaan vanhentunutta lihaa eikä välitetä hygieniasta...

Työnantajani neuvoivat minulle turvallisemman paikan, jossa kävin uusien turkkilaisten kaverieni kanssa. Mielikuvissani döner oli kuitenkin parempaa, ja kaverinikin olivat tottuneet turkkilaiseen döneriin, joka on kuulemma enemmänkin tortillan tyylinen.

- ja kreikkalaisessa ravintolassa: 
En sitten saanut tätä suoritettua, sillä en pahemmin ravintoloissa ehtinyt istua.

- Käy leipomossa
Kyllä ja useasti! Välillä jouduimme tulemaan töihin bussiaikataulujen vuoksi tuntia aikaisemmin, joten ostimme läheisestä leipomosta sämpylän tai "makean" sämpylän :)

- ... ja jäätelöbaarissa
Täälläkin kävin, mutta muistaakseni vain pari kertaa.

- Syö schnitzeliä ranskalaisten kanssa ja parsaa perunan ja hollandaisekastikkeen kanssa (saatan kyllä jättää tämän välistä koska en ole niin pihvin tai parsan ystävä. Mutta katsotaan!)
En käynyt, kts. vastaus ylempänä. Ravintoloihin en mennyt, mutta kahviloissa istuin aina vapaapäivinä. Saksassa vain kahvilassa tilataan ja maksetaan pöydässä, joten niissä ei oikein voi kiirehtiäkään...

Laitoin itse ruokaa :)

Loput ovat omia keksimiäni:

- Syö kalasämpylää (Fischbrötcheniä) tai leivitettyä kalaa (Backfisch)
Söin kalasämpylän! Henkilökohtaisesti en kuitenkaan pitänyt siitä...

- ja vohvelia ja paljon jäätelöä!
Ostin pari kertaa vohvelia rannan kojuista tai kävin kahvilassa.

- nähdä erästä ystävääni pitkästä aikaa (ehkä Lyypekissä?)
En valitettavasti...

- saada uusia ystäviä
Sain, ja yhden kanssa puhumme vielä päivittäin.

- jutella tuntemattomien kanssa (yhden päivässä? Uskallanko?)
No en kyllä läheskään yhden kanssa päivässä, mutta enemmän kuin Suomessa juttelisin. Välillä kahvilassa, joskus bussissa tai vaikka lomapäivänä rannalla. Polkupyörävuokraamoketju oppi varmasti minut "suomalaistyttönä, joka aina palautti pyörän viime tipassa".
Erikoisin näkökulma tuli eläkeläisnaiselta bussilla, joka kysyi onko Suomenkin hallituksessa "niitä vasemmistoradikaaleja". Niin siis keitä?

- matkustella paljon (kerron sitten loppukesästä)
Hiddensee-saari, Stralsund kahdesti, pyöräretket, Ruotsi, Vadstena, Grisslehamn, Tukholma... Voihan niinkin sanoa! Kaikki olivat upeita paikkoja, joihin ikävöin, mutta erityismaininnan saavat Stralsund ja Vadstena. Olin valmis muuttamaan kumpaan tahansa näistä vanhoista keskiaikaisista kaupungeista. Vadstenan linna oli ehkä jykevin koskaan näkemistäni ja Stralsund vain oli niin kaunis ja viehättävä.

Vadstenan linna

Stralsundissa

- nauttia täysin siemauksin Lalehin keikasta (aivoni eivät kestä sitä, että olen todella menossa sinne! Samalla kuitenkin pelkään odottavani liikoja: voihan olla, että seison liian takana tai hän soittaa kaikki väärät laulut...)
En tiedä mitä kirjoittaisin tähän. Sillä kyllä minä nautin, oli upeaa nähdä Laleh livenä, ja keikan yhteydessä sattui muutamia upeita yllätyksiä ja sattumia. Kuitenkin olin leiponut mieleeni kokemuksesta jotain ihmeellistä ja maailmani mullistavaa, joten keikan jälkeen... se tuntui menevän niin nopeasti ohi ja lisäksi tajusin, etten niin erityisemmin viihdy livekeikoilla. Joka tapauksessa päätin tulla uudestaan ensi vuonna, mikäli mahdollista.

- oppia uusia kieliä (työkavereinani on turkkilainen ja slovakialainen!)
Opin! Olen aika ylpeä itsestäni, sillä osaan nyt toivottaa hyvää yötä kummallakin kielellä sekä muun muassa pyytää turkiksi sytkäriä tai kertoa ikävästäni. Lisäksi opin lisää saksaa ja ruotsiakin - yhden päivän Grisslehamnissa puhuin pelkästään ruotsia... Englanti oli varmaan ainoa kieli, jota en pahemmin käyttänyt, paitsi puhuessani yhden ystävistäni kanssa.

- kokeilla jotain uutta
Matkustin yksin - muun muassa junalla Saksasta Ruotsiin ja takaisin... Näiltä matkoilla koin seikkailuja, jotka voisi kertoa omassa postauksessaan... Yöjunassa Hampurista Kööpenhaminaan en nukkunut silmäystäkään, sillä valot loistivat kirkkaina, jokainen asema kuulutettiin ja keskellä yötä Tanskan rajavartijat nousivat junaan tarkistamaan jokaisen passin. Emme meinanneet saada koko paluumatkan lippua, sillä jostain syystä sitä ei voinut tilata Deutsche Bahnilta netistä eikä soittamalla, eikä Ruotsista löytynyt yhtäkään matkatoimistoa. Lopulta tilasimme liput soittamalla Tågbokningeniin - se ehti onneksi ajoissa postitoimistoon, sillä sähköpostilla lähettäminen ei kuulemma käynyt. Palumatkalla puolestaan kaikki junat olivat myöhässä tai niissä oli tekninen vika, ja läheltä piti, etten myöhästynyt viimeisestä vaihdostani, joka olisi ollut illan viimeinen juna.

Pyöräilin yksin. Ennen tätä kesää en ole ikinä pyöräillyt useammin kuin ehkä kerran vuodessa, enkä edes uskaltanut pyöräillä kaupungissa. Kuukauden kokemuksen jälkeen vuokrasimme äitini kanssa Ruotsissakin pyörät, ja nyt Suomessa olen pyöräillyt keskustassakin. Olen ylpeä tästä!

Kävin ystävien kanssa baarissa. 

Nukuin yön parvekkeella tähtien valossa. (Tai yritin nukkua, sillä parveketuoleilla oli hiukan liian kylmää ja epämukavaa.)

- oppia jotain uutta
Opin hiukan laittamaan ruokaa. Opin pyöräilemään paremmin ja myös uskaltamaan pyöräillä. Opin tekemään erikoiskahveja ja avaamaan lasipullon korkin. CV:ssäni voisi myös lukea taitona aprikoosien pilkkominen tai vaatteiden viikkaaminen... Opin ihmisten avuliaisuudesta, junamatkojen hankaluudesta ja ainakin hetken tunsin sittenkin olevani vahva ja perikseantamaton.

Opin myös odottamaan. 

- vähän pelottaa sanoa mutta: ihastua
Niin, olisinpa...

Kesältä jäi paljon erilaisia muistoja, mutta muutama nousee ylitse muiden. Toivon muistavani aina pyöräretkeni pitkin rannikkoa, iltahämärässä tai aamun valossa, tai kuinka sain uusia, ehkä satuttaviakin ajatuksia St.Marien kirkon Intiasta kertovasta valokuvanäyttelystä. Tai kun Laleh käveli ohitseni kadulla ja vilkutti lavalta. Kävellessäni ympäri Stralsundia, istuessani löytämässäni puussa tai valvoessani parvekkeella tähtiä katsellen...

Elämäni kirjojen kertomana

Margot Tarukirjasta postasi haasteesta, jonka Mai Kirjasähkökäyrästä oli päivittänyt nykyiseen muotoonsa. Ideana on siis kertoa elämästään blogattujen kirjojen nimillä. Joustin sen verran, etten ole välttämättä blogannut kirjasta erikseen, mutta ne on kuitenkin aina mainittu täällä. :)

Lapsena olin - Outolintu

Nyt olen - Runotyttö etsii tähteään

Haluaisin olla - 50-luvun teinit

Ominaisuuteni, josta en luovu - Kipinä

Taito, jota haluan kehittää - Speak

Kotini - Täällä Pohjantähden alla

Elämäni - Etsin suurta tulta

Ohje, jota pyrin noudattamaan elämässäni - Et kävele yksin

Asia, jota ilman en voisi elää - Huhtikuu

Asia, jota en haluaisi kokea - Det brinnande havet

Työni - Ein Meer dazwischen, eine Welt entfernt (meri välissä, kokonaisen maailman päässä)

Työpöydälläni - A Semi-Definitive List of Worst Nightmares

Yöpöydälläni - Runoja

Antavat voimaa - Kaksi sateenkaarta

Vievät voimia - Välimatkoja

Haaveilen - Sininen linna

Viestini ystävälle - Looking for Alaska

Minua mietityttää usein - Of Love and Shadows

Minua pelottaa joskus - Yksinäisyyden kaivo

Tulevaisuudensuunnitelmani - West from Home

Kesän -19 soittolista

Tiedän etten ole kirjoittanut mitään heinäkuun jälkeen. Kaksi koostetta ovat jo rästissä, toisen aika lähenee koko ajan, ja kai kesäpostauksellakin on jokin deadline? Joka tapauksessa minun teki nyt mieli kirjoittaa jotain pitkästä aikaa - musiikista.

Pari vuotta sitten julkaisin muutamia "soittolistoja" tiettyinä ajanjaksoina kuuntelemistani ja minuun vaikuttaneista kappaleista (kesän 2016, syksyn 2016, talven 2016-2017, alkukesän 2017, kesän 2017 ja puolen vuoden 2017-2018 soittolistan). Alkuun kuuntelin  paljon eri kappaleita, mutta sitten lista alkoi typistyä.

Aloin keräämään seuraavaakin, mutta se sitten venyi vuoden pituiseksi. Ehkä julkaisen senkin jossain vaiheessa - tai sitten koostan nämä kaikki yhteen tärkeimmiksi teini-ikäni kappaleiksi tai jotain. Nykyään en muuten enää lähes ollenkaan kuuntele vanhoja suosikkejani, paitsi joskus kokeillessani, ovatko vanhat tunteet ja muistot jo hälvenneet niistä...

Tänä kesänä musiikkimakuni ei paljoa poikennut vanhoista, ja varsinkin Laleh soi taukoamatta valmistautuessani ja sittemmin muistellessani kesän keikkaa. Tämä kesä oli muuten siitä poikkeuksellinen, että kuuntelin lähes kaikki kappaleet Spotifysta, ja aion jatkaa samalla linjalla. Linkit johtavat kuitenkin YouTubeen, mahdollisuuksien mukaan laulajien omille kanaville.


Alkukesä:

Laleh:    Vänta (Vänta!, 2019)

Lalehin uusin albumi Vänta! julkaistiin 31.5, eli juuri edellisenä yönä ennen viimeistä todistustenjakoani valvoin sitten sen parissa. Lempilaulajani tyyli on hiukan kehittynyt (tai muuttunut), enkä siksi ensin pystynyt tarttumaan oikein mihinkään kappaleista. Ensimmäistä kertaa kuunnellessani Väntan en kuitenkin pystynyt päästämään irti - kuuntelin sen ainakin viisi kertaa putkeen sängyssäni itkien. Kaikista reippaista ja riehakkaista melodioista poiketen tähän lauluun kuului vain surumieliset piano ja viulu, joita rakastan varsinkin viimeisessä kertosäkeessä. Kuuntelin tätä oikeastaan läpi kesän, mutta rakastuin siihen heti ensi kertaa kuullessani, juuri päivää ennen lakkiaisiani.

"Jag har väntat hela livet på nån
 Jag har väntat hela livet på nåt
 Jag har frågat alla andra, för jag trodde kanske kanske alla andra   förstått mer än mig, mer än oss
 Men alla andra väntar också på nåt"

Minusta tuntuu, että Laleh tiivistää tähän lauluun juuri omat tuntemukseni jonkin paremman - onnellisuuden ja itsensä hyväksymisen ja rohkeuden - odottamisesta, jonka vain toivoisi päättyvän, toivoisi jonkin vihdoin muuttuvan, mutta sitten löytää itsensä vuosien jälkeen edelleen toivomassa ja - odottamassa. Sillä ei elämä muutu yhdestä taikaiskusta täydelliseksi, enkä minä itsevarmemmaksi.

Loppukesästä istuin kuitenkin uuden ystäväni kanssa parvekkeella ja kerroin hänelle tästä laulusta ja sen sanomasta. Silloin tunsin hetken ajan, että ehkä sittenkin jaksan ja haluan odottaa, sillä ehkä se sittenkin kuuluu elämään.

"Jag har insett att jag inte kommer att kunna sammanfatta livet i en låt. Men jag kommer att fortsätta försöka." 
 -Laleh (Markus Wilhelmson: Med Laleh i Los Angeles: En poet bland vargarna, Vi)


Jonas Monar: Sturm
             Anfang 
             Alle guten Dinge (Alle guten Dinge, 2017)

En ollut ikinä kuullutkaan Jonas Monarista (en edelleenkään tiedä onko hän kuuluisa vai ihan nobody, kai jotain siltä väliltä), mutta satuin hänen keikalleen tänä kesänä Saksassa. Keikalla vähän harmitti, kun en tuntenut hänen kappaleitaan ennestään, mutta kotona sitten innostuin etsimään lemppareitani ja taisin löytää ne. Laulut on ihanan rauhallista ja "fiksua" peruspoppia, joiden sanoista löytyy ajatusta. Jonas Monar myös laulaa mielestäni todella selkeästi, ja itse ainakin muutaman kerran kuunneltuani sain sanoista selvää ilman lyricsejä. Näiden avulla taisin muuten myös saada soinnillisen ässän pysyvästi saksan sanavarastooni! Laulut kertovat itsensä etsimisestä, uudelleen aloittamisesta, toisten ihmisten tärkeydestä... Alle guten Dinge on näistä ehkä iloisin ja mukaansatempaavin, mutta kaikissa kappaleissa on jokin sanoma taustalla.

"Denn du hast so viele Geister in deinem Kopf
Willst ne Reise beginnen, doch weißt nicht wohin
Hast jeden Plan verkauft
Denn es muss erst was passieren, dass du nicht kontrollierst
Mach nur die Augen auf" -Sturm


Laleh: It Was All For the Kids + Stay You (Vänta!, 2019)

Nämä laulut kuuluvat yhteen muutenkin kuin yhteisen taustamusiikkinsa perusteella. No, Lalehin albumeissa on aiemminkin ollut jokin tarina, joka on muodostanut sillan useamman kappaleen välille (kuunnelkaa Sjung-albumi!). Varsinkin Stay You antaa voimaa ja muistuttaa tärkeimmästä: älä esitä mitään, koko ajan turhan uniikkia tai massaa muiden mukana; älä unohda ihmisyyttä kaiken ahneuden ja , vaan ole rehellisesti oma itsesi. It Was All For the Kids -kappalleellakin on tärkeä sanoma - jos olen osannut tulkita sen oikein. Olisi kiva kuulla joskus jonkun toisen ajatuksia siitä, mutta itse annan vinkin omaan tulkintaani: ajatelkaa kuunnellessanne nuorten aloittamia tempauksia viimeisen vuoden aikana.

"Promise me that you'll stay you, hey now
 And we all love excuses, walk out
 Know you're smarter than this"


Laleh: Sand överallt (Vänta!, 2019)

Tämä ei aluksi ollut mielestäni erityisen ihmeellinen, mutta sitten huomasinkin hyräillessäni sitä hymyillen pyörän selässä tuulen osuessa kasvoihini. Tai sitten myrskyisellä rannalla hiekan puhaltaessa silmiin.


Loppukesästä:

Naomi Scott: Speechless (Aladdin, 2019)

Kuuntelin kyseistä kappaletta jo ennen kesää, mutta loppukesästä löysin sen uudelleen tarvitessani lohdutusta ja vahvuutta erääseen hankalaan tilanteeseen. Tämä prinsessa Jasminen uusi soolo herätti minussa vähän hämmennystä, sillä se ei oikeastaan sovi elokuvan maailmaan ja musiikkiin - eihän siinä ole häivähdystäkään arabialaisesta musiikkityylistä. (Toisaalta, en ole asiantuntija puhumaan muidenkaan kappaleiden puolesta, mutta Speechless vastaa normaalien länsimaalaisten musikaalien tarjontaa.) Kuitenkin se sopii uuden elokuvan teemaan ja viittaa ehkä epäsuorasti Arabian niemimaan nykytilanteeseenkin - ja onhan tämä joka tapauksessa upea ja inspiroiva kappale. Parasta on ehkä se, kuinka laulu sopii kaikkiin alistamistilanteisiin, joten mahdollisimman moni voi samaistua siihen.

"But I won't cry
 And I won't start to crumble
 whenever they try to shut me and cut me down"

Jotain Spotifyssa menettää - tämä lauluharjoituksia ja elokuvan kohtauksia yhdistelevä video on ihana ja Naomi Scott niiin kaunis <3


Laleh: Farda (Me and Simon, 2009)
       November (Prinsessor, 2006)
       Hide Away (Laleh, 2005)

Laleh ei ole kauhean montaa persiankielistä kappaletta kirjoittanut, mutta Fardaan ihastuin nyt loppukesästä, en edes muista mistä syystä. Tässä on kaunis ja kaihoisa persialainen tausta, ja Lalehin ääni aivan tihkuu tunnetta. Olin ylpeä opittuani laulamaan pätkän kertosäkeestä! Yhden sanan farsiakin opin - farda tarkoittaa huomenna.

November ja Hide Away ovat tämän hetken lemppareitani Lalehin vanhemmista kappaleista. Näistäkin löytyy kaihoisaa tunnelmaa ja tunnetta  November on hiukan rytmikkäänpi ja vahvempi, mutta Hide Awayn toistuva, rauhoittavan surumielinen taustamelodia jää päähän soimaan...


Lady Gaga, Bradley Cooper: Shallow (A Star Is Born, 2018)

Ennen elokuuta olin kuullut tämän ehkä kerran elämässäni! (Ja kuvittelin sen olevan joku Lady Gagan vanhempi kappale...) Sydämestäni löytyy ehkä jokin pieni kolo country-musiikille, vaikka en sitä kuuntelekaan, sillä rakastuin tähän lähes heti. Pidän niin rauhallisesta ja haastavasta melodiasta ja Lady Gagan vahvasta äänestä,kuin sanojen symboliikasta. Tämä on myös hyvää harjoitusta äänenkäytölle ja vahvalle laululle. 

"I'm falling
 In all the good times I find myself longing for change
 And in the bad times I fear myself"


Mitä te kuuntelitte kesän aikana? Jäivätkö jotkut kappaleet musituttamaan tietyistä hetkistä?