keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Into the Woods (2014)

Punahilkka toivoo pääsevänsä isoäitinsä luo ja takaisin ennen pimeän tuloa. Jaakko toivoo, ettei hänen rakasta lehmäänsä  Maidonvalkoista tarvitsisi myydä ja Tuhkimo, että pääsisi linnan tanssiaisiin. Leipuri ja hänen vaimonsa toivovat lasta, ja yllättäen heille tarjoutuu siihen tilaisuus. Naapurin noita lupaa antaa heille lapsen, jos pariskunta tuo hänelle tarvittavat ainekset menetettyyn kauneuteen, nimittäin lehmän maidonvalkoisen, viitan verenpunaisen, tukan maissinkeltaisen, kengän puhtaankultaisen. Ja aikaa on vain kolme yötä siniseen kuuhun, jolloin taika täytyy suorittaa...

Into the Woodsissa sadut lomittuivat jännästi yhteen. Niin kuin ehkä jo aineksista huomaa, leipuripariskunta tarvitsi niin Punahilkan viittaa, Tuhkimon kenkää kuin Jaakon (siis siitä pavunvarsisadusta) lehmää. Myös Tähkäpää ja hänen hiuksensa liittyivät tarinaan, tosin pienemmässä roolissa, sama noita oli näet varastanut hänet lapsena torniin.

Henkilöt olivat moniulotteisempia kuin saduissa. Heistä paljastui paljon uusia puolia, kuten Tuhkimosta, joka pohti haluaako hän kuitenkaan palatsielämää. He olivat siis paljon realistisempia kuin satujen mustavalkoiset henkilöt. Jotkut heistä tekivät vääriäkin valintoja, mutta olivat kuitenkin "hyviksiä". Noidasta (eli Meryl Streepistä <3) oli lopulta vähän vaikea sanoa, kumpaan hän kuului, mutta ainakaan hän ei olisi halunnut olla noita, "johon kukaan ei kuitenkaan usko".

Laulut olivat musikaalin parhaimpia kohtia. Koko leffateatterisali raikui naurusta prinssien yhteisessä duetossa Tuskaa, se ja koko elokuva oli niin hauska! Parhaiten kuitenkin mieleen jäi säe
Don't you know what's out there in the woods? jota hyräilin sitten monta päivää jälkeen.

Niin, metsä, jossa pääosa tapahtumista tapahtui. Itseäni metsä rauhoittaa ja saa näkemään hienoja luonnonpaikkoja joka puolella. Elokuvassa metsä kuitenkin muutti ihmisiä, ja heidän päätöksiään, ja tuntui hyvin taianomaiselta paikalta (ja sehän onkin). Juuri tuo yläpuolelle kirjoittamani säe kuvastaa tätä varsin hyvin.

Into the Woods oli siis vaikuttava ja ihana elokuva, jonka tosiaan aion katsoa uudelleen!

Ohjaaja: Bob Marshall
Käsikirjoittaja: James Lapine, Stephen Sondheim
Noita: Meryl Streep           Leipuri: James Corden      
Leipurin vaimo: Emily Blunt   Tuhkimo: Anna Kendrick
Jaakko: Daniel Huttlestone    Punahilkka: Lilla Crawford

4 kommenttia: