perjantai 31. maaliskuuta 2023

Willa Cather: Meine Ántonia

Meine Ántonia
Willa Cather
2009 (1928)
My Ántonia (1918)
Stefanie Kremer
319 sivua
btb

"Sie war jetzt eine vom Leben gezeichnete Frau, kein hübsches Mädchen mehr; doch sie besaß noch immer dieses Etwas, das die Vorstellungskraft in einem schürt, sie konnte einem noch immer für eine Sekunde den Atem rauben, mit einem Blick oder einer Geste, die enthüllten, welche Bedeutung in ganz gewöhnlichen Dingen steckte. [...]
   Sie war ein reicher Quell des Lebens, wie die Urmütter früherer Geschlechter."

"Hän oli nyt elämän merkitsemä nainen, ei enää kaunis tyttö; ja kuitenkin hänessä oli silti vielä se jokin, joka kiihdyttää mielikuvitusta, hän pystyi edelleen sekunniksi salpaamaan hengityksen, katseella tai eleellä, jotka paljastivat täysin arkisissa asioissa piilevän tarkoituksen.[...]
   Hän oli elämän rikas lähde, kuin aikaisempien sukupuolten kantaäidit."

Meine Ántonia (My Ántonia/ Antonia ystäväni) kertoo kymmenvuotiaasta Jimistä, joka matkustaa vanhempiensa kuoltua itärannikolta isovanhempiensa luo Nebraskan vielä harvaan asutulle maaseudulle. Preeriamaisemat lumoavat Jimin loppuiäkseen. Nebraskassa hän myös tutustuu Ántoniaan, jonka nimi lausutaan 'Antoniia (paino ekalla tavulla ja pitkä i). Tämän böömiläinen perhe on juuri muuttanut Amerikkaan ja elää lähes puilla paljailla maakuopassa. Yhdessä he kokevat lapsuuden leikit ja Ántonian perheen vaikeudet hänen isänsä kuoltua. Elämä kuitenkin vie heidät eri lähtökohtien vuoksi eri suuntiin - Jimin opiskelemaan ja kiertämään maailmaa, Ántonian eteen osuu useampikin haaste. Vuosia myöhemmin Jim muistelee sinnikästä ja määrätietoista ystäväänsä.

Willa Catherin kirjoitustapa ja kuvaukset preeriaelämästä saivat minut haltioitumaan samalla lailla kuin Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla. Kirja on tyyliltään vakava ja aikuismainen, vaikka tarinassa sivutaan myös nuorten flirttailuja ja suhteita. Kuten sitaatista huomaa, Ántonia näyttäytyy raskaan työn raatajana, johon sekoittuu myyttistä lumoa. Katse on aikuisen Jimin, jokaiseen hetkeen palataan kaukaa tulevaisuudesta, ja niihin kiertyy huumaavaa nostalgiaa. 

"Damals lagen die Maisfelder noch weit voneinander entfernt, getrennt durch viele Meilen wild wachsenden Weidelandes. Man brauchte auch schon den scharfen, umsichtigen Blick meines Großvaters, um vorauszuschauen, dass die Felder immer mehr und mehr größer werden würden, bis sie nicht mehr die Maisfelder der Shimerdas oder der Bushys sein würden, sondern die Maisfelder der ganzen Welt; dass ihr Ertrag, wie die Weizenernte Russlands, von enormer Bedeutung für die wirtschaftliche Lage der Welt sein würde, die alles menschliche Handeln, im Frieden wie im Krieg, bestimmte." -s.124

"Tuolloin levisivät maissipellot vielä kaukana toisistaan, ja niitä erotti useita maileja villinä kasvavat niityt. Vaati myös jo isoisäni terävän, valppaan katseen ennakoidakseen, että pellot kasvaisivat yhä suuremmiksi ja suuremmiksi, kunnes ne eivät enää olisi Shimerdojen tai Bushyjen maissipeltoja, vaan koko maailman maissipeltoja; että niiden tuotto, kuten Venäjän vehnäsato, olisi valtavan tärkeä maailman taloudelliselle tilanteelle, joka määräsi kaiken ihmisen toiminnan, niin rauhassa kuin sodassakin."

Ulkomaalaisia kirja kuvaa usein eri tavoin ajankohdalle tyypillisesti. Tarinaan sisältyi hiukan rasistinen kuvaus mustasta pianonsoittajasta ja halveksuva maininta saamelaisista; intiaaneista taas ei edes puhuta. Esiin pistikin miten muita ulkomaalaistaustaisia, etenkin skandinaavisia ja böömiläisiä tyttöjä sekä heidän panostaan, ylistetään maasta taivaisiin. Pohjoismaalaisia vilisikin tarinan lomassa, sillä lähellä sijaitsi norjalainen siirtokunta ja myös ruotsalaisista ja tanskalaisista tytöistä puhutaan. Norjalaiset tytöt ovatkin ahkeria ja menestyvät elämässään, vaikkakin moni heistä päätyy palvelijattariksi. Muut ihmiset kritisoivat norjalaisen Lena Lindardin moraalitonta elämää, mutta kirjailija näyttää tämän hyvässä valossa: Lenalla on oma ompelimo eikä hän aio ikinä naimisiin, mutta tykkää poikien seurasta. Seikkailunhaluinen Tiny lähtee Alaskaan rikastuakseen. Kuvaavaa on, kuinka amerikkalaisten tyttäret päästetään joko opettajiksi maaseudulle tai he jäävät kotiin.

Norjalaisten lisäksi kirjalla on paljon yhtenäisyyksiä Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjan kanssa. 1800-luvun kuvaus tuntuu heti tutulta, mutta päähenkilön elämä vaikuttaa paljon vaivattomalta kuin Pieni talo preerian uudisasukkaiden ongelmat. Toisaalta tarina vilisee hurjia elämäntarinoita eikä Ántonian nuoruus ole tosiaan helppoa, heidänkin perheensä asuu ensin maakuopassa. Kuitenkin tarinan kerronta ja henkilöiden toiminta olivat jollakin tavalla modernimpia, he eivät vaikuta kurkottavan aikakausien takaa kuten Laura Ingalls Wilderin kuvaamina.

Minua sykähdytti etenkin samanlainen kaunis preeriakuvaus, joka oli saksankielisenäkin henkeäsalpaava. Sama Pitkä talvi preerian rankka lumimyrskyinen talvi koettiin tässäkin kirjassa. Vuosia myöhemmin aava villi preeria on täyttynyt pelloista ja teistä, aidoista ja asukkaista. Vasta se oli ollut autiotakin autiompi, silminkantamattomiin huojuvaa punaista ruohoa.

"Es gab nichts außer der schwarzen Erde: Das war nicht einmal ein Land, das war nur der Stoff, aus dem Länder gemacht werden. Nein, es gab nichts außer der Erde - der Boden war leicht gewellt, das wusste ich, weil die Räder oft an der Bremse schleiften, wenn wir in eine kleine Senke fuhren und auf der anderen Seite mit einem Ruck wieder herausrumpelten. Mir war, als hätten wir die Welt hinter uns gelassen, als wären wir über den Rand der Welt hinausgefahren und befänden uns nun außerhalb der Gerichtsbarkeit der Menschen." -s.18

"Mustaa maata lukuunottamatta ei ollut mitään muuta: Se ei edes ollut maata, se oli vain ainetta, josta maat tehdään. Ei, ei ollut mitään muuta kuin maata - maaperä oli hiukan aaltoilevaa, sen tiesin, koska pyörät vetivät usein jarruun, kun ajoimme pieneen notkelmaan ja kömmimme nykäyksellä ylös toiselta puolelta. Minusta tuntui kuin olisimme jättäneet maailman taaksemme, kuin olisimme ajaneet maailman reunan yli ja olisimme nyt ihmisten tuomiovallan ulkopuolella."

Kirja meni 2022 HelMet-lukuhaasteen kohtaan 31. "Kirjassa on jotain sinulle tärkeää" (preeria) ja Amerikkaa tutkimassa -henkilökohtaiseen haasteeseeni osavaltiolla Nebraska.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2023

Taiwanin ja Suomen soittolista

Taiwanissa löysin ensimmäistä kertaa kunnolla kiinankielisen popin, joten kuuden kuukauden soittolista elokuun lopusta helmikuun loppuun koostuu pääasiassa näistä kappaleista. Helmikuussa Suomeen palatessani en enää kuunnellutkaan muuta, joten laulut muistuttavat nyt sekä Taiwanista että kuukaudesta Suomessa. Laitan listaan vain mielikappaleeni. Monet kiinalaiset hitit ovat elokuvista, niin myös suurin osa näistäkin. 

Aiemmin olen koonnut kesän 2022viidennen lukukauden 2021-22neljännen lukukauden 2021koronatalven 2020-21koronakesän ja -syksyn 2020ensimmäisen lukukauden 2019-2020, kesän 2019puolen vuoden 2017-2018kesän 2017alkukesän 2017talven 2016syksyn 2016 ja kesän 2016 soittolistat. Linkit johtavat YouTubeen, mahdollisuuksien mukaan laulajien omille tileille. Linkkaan myös myös englanninkieliset käännökset kiinankielisiin kappaleisiin.

***

Britney Spears: Everytime (2004)

Oikeastaan löysin tämän takavuosien hitin lempilaulajani Lalehin podcastista, jossa hän puhui halustaan olla lauluntekijänä ja tuottajana riippumaton muista, etenkin miehistä, ja soitti heti perään tämän kappaleen. Tämä jäi mieleeni erityisen vahvana. En ole edelleenkään varma mikä Britney Spearsin tarkoitus laulun takana oli. Minusta siinä on tihenevä tunnelma, ja musiikkivideo (ei linkin takana) ahdistaa. Lalehin takia se vain muistuttaa minua siitä kuinka tärkeää on varoa toksisia ihmisiä eikä koskaan menettää täyttä itsenäisyyttä. 


Laleh & Darin: Vi är på riktigt (2022)

Olen ajatellut viime aikoina (=vuosina) paljon sitä mikä on rakkaus ja romanttiset suhteet, mitä odotuksia ihmisillä on niille ja millainen rooli medialla on ideaalien luomisessa. Vi är på riktigt julkaistiin juuri sen jälkeen kun olin taas kerran puhunut yhden ystäväni kanssa asiasta. Oikeastaan se vain vahvisti tunnettani että kirjat, elokuvat ja musiikki luovat kuvaa onnellisista kaikenvoittavista rakkaustarinoista. Tämäkin laulu kannustaa uskomaan tosirakkauteen. Kriittisestä katseesta huolimatta inspiroidun kuitenkin sanomasta, ja sävel on vetävä. Video laulajien pomppimisesta on myös aika suloinen. Pidän kuitenkin vielä enemmän akustisesta versiosta, joka on haikean heleä ja aidomman oloinen. Lisäksi Lalehin ja Darinin äänet sointuvat kauniisti toisiinsa kertosäkeessä.

"Men med dig vill jag bara prata från hjärtat"


Darin: En säng av rosor (2020)

Edellisen kappaleen kautta löysin Darinin ja tämän laulun. En säng av rosor on perinteinen kaihoisa popkappale rakastetun perään ja saa värisemään. 


Tsai Chin 蔡琴: Quēkǒ缺口 (2000?)

Tsai Chin on yksi legendaarisista taiwanilaisesta laulajista. Tämän kappaleen nimi tarkoittaa aukkoa. Minut vaikutti kappaleen runolliset sanat, paikoittain vahva melodia ja Tsai Chinin rikas ääni. 


F.I.R. 
飛兒樂團: Lydia (2004)

F.I.R. on 2000-luvun alun taiwanilaisia poprockbandeja, ja tämä heidän hittibiisinsä. Sanat ovat suunnattu Lydialle, joka on juuri tullut jätetyksi. Pidän etenkin vetävän rokahtavasta melodiasta ja kiihkeähköstä laulusta. Kappaleessa on mielenkiintoisia elementtejä kuten espanjankielinen aloitus. 


A-Mei 張惠妹: Tīng hǎi 聽海 Listen to the Sea (1997)

Tämäkin on perinteinen surumielinen poplaulu rakkauden menetyksestä, mutta ensimmäinen laulu jota kuunnellessa tajusin ymmärtäväni jotain ilman tekstityksiä! Nimittäin "聽海哭的聲音" eli "kuuntele meren itkun ääntä". Pienistä menestyksistä saa iloita ;)


Stephanie Sun 孫燕姿: Yùjiàn 遇見 Encounter (2003)

Tämä kappale todella jäi sydämeeni, sillä se kertoo rakkauden odottamisesta. (Annankin heti palttua kriittiselle katselleeni!) Encounter on elokuvasta Turn Left, Turn Right. Olin myös yllättynyt miten Tidalista löytämäni kappaleet olivat kaikki tosi tunnettuja ja kuulin niitä sitten ympäri Taiwania milloin missäkin. Tämäkin kappale soi kerran taksissa radiossa ja kerran tuttuni postasi sitaatin kappaleesta! Tässä on myös yksinkertaiset sanat, joten ymmärsin sanoman todella helposti.

"我看著路,夢的入口有點窄 / 我遇見你是最美麗的意外"

"I'm watching the road, the entrance to the dream is a bit narrow/ 
 Meeting you is the most beautiful accident"


Li Jian 
李健: Bèi jiā'ěr hú pàn 貝加爾湖畔Baikal Lake (2011)

Tämä kappale kuulostaa aivan venäläiseltä kansansävelmältä. Melodia on hyvin kaihoisa haitareineen ja huuliharppuineen, välillä värisyttää selkäpiitä, ja sanat muistelevat muuttunutta rakkautta. Laulajan (samalla sanoittaja ja säveltäjä) ääni kuulostaa minusta samalla pohdiskelevalta ja lempeältä. Myös tämä live-versio salpaa hengityksen.


Sodagreen 蘇打綠: Xiǎo qínggē 小情歌 (2006)

Tämän laulun nimi tarkoittaa pientä rakkauslaulua. Laulajalla on ainutlaatuinen pehmeä ääni ja sanat ovat runolliset. Pyysin kerran katusoittajaa soittamaan tämän, ja hän oli hiukan pahoillaan, kun en vielä osannut laulaa mukana.

"逃不了 最後誰也都倉老 / 寫下我時間和琴聲交錯的城堡

"One cannot escape, finally everybody turns old / I write down my castle of intertwined time and music"


F.I.R. 飛兒樂團Wǒmen de ài 我們的愛 Our Love (2004)
               Yuèyáwān 月牙灣 Crescent Bay (2007)

Näistä Our Love on kiihkeämpi ja mukaansatempaavampi. Se muistuttaa minua viimeisistä päivistäni Taiwanissa. Crescent Bay on leppoisampi. Fun fact, Taiwanista löytyy useampi kuunsirpin mukaan nimetty lahti. 

"只是永遠我都放不開 / 最後的溫暖"

"I will never be able to let go/
 Of the last warmth"


Hebe Tian 田馥甄: Xiǎo Xìngyùn 小幸運  A Little Happiness (2015)

Tämä on yksi minulle tärkeimmistä kappaleista, jonka sävel saa aina haltioitumaan. Elokuvasta Our times hitiksi noussut laulu kertoo juurikin menetetystä rakkaudesta. Tämän kuulin muuten kerran kadulla katusoittajan soittamana. 

"遇見你的注定 她會有多幸運"

"The destiny who is going to encounter you, she will have more luck"


JJ Lin 林俊傑: Kěxī méi rúguǒ 可惜沒如果 If only

Tämä laulu kertoo jossittelusta! Sävel on aika tummanpuhuva ja katuva, mutta ei masentava.  


Stephanie Sun 孫燕姿: Tiān hēihēi 天黑黑 Cloudy Day/The Sky is Dark/The Dark Day (2000/2015)

Tämä laulu on rauhallinen mutta aina paikoittain näyttää piilevän voimansa. Se kertoo lapsuuden yksinkertaisuudesta ja aikuiseksi kasvamisesta. Sain googlaamalla selville kappaleessa mainitun isoäidin laulaman laulun (samalla kappaleen nimi) olevan taiwanin/hokkienin kielinen lastenlaulu! Musiikkivideo on kuvattu Taipein läheisessä Yangmingshanin kansallispuistossa.

"我走在每天必須面對的分岔路 / 我懷念過去單純美好的小幸福"

"I walk the diverging roads I have to face every day /
 And I miss those small long-gone simple and beautiful things of happiness"


Jarkko Ahola: Taivas korkealla (2022)

Viime vuosina olen joka joulu aina löytänyt uuden lempikappaleen. Jarkko Aholan ollessa metallilaulaja löytyy Taivas korkealla -kappaleesta painokasta vahvuutta ja murhellisuutta. 


WeiBird 韋禮安Rúguǒ kěyǐ 如果可以 Red Scarf (2022)

Tämä on elokuvasta Till we meet again ja kertoo toiveesta päästä taas menneisiin päiviin ja rakkauteen. Sävelessä on jotain elokuvallisen mukaansatempaavuutta. Laulu muistuttaa minua viimeisistä päivistä Taiwanissa.

"如果可以我想和你回到那天相遇 讓時間停止那一場雨"

"If I could, I would return with you to that day's encounter/ 
 Let time stop at that rain"


Rene Liu 劉若英: Hòulái 後來 Later (2012)

Tämä on rauhallisen kaunis kappale myöskin vuosien takaisesta rakkaudesta. Rene Liun versio taitaa olla cover Hins Cheungin alkuperäisestä laulusta. Kertosäkeen simppeliin säveleen pääsee hyvin mukaan. 

"後來我縂算學會了 如何去愛 / 可惜你早一點去 消失在人海"

"Later I finally learned how to love / 
Unfortunately you were long gone, disappeared into the crowd"


Faye Wong 王菲: Rú yuàn 如願 As Wished (2022)

Ihan aluksi sanottakoon että tämä kappale on Kiinan valtion rahoittamasta kansallispäivänä julkaistusta elokuvasta. Luulin ensin laulun kertovan romanttisesta suhteesta, kunnes tajusin sanojen viittaavan edellisen sukupolven jäljessä kulkemiseen. Ne ovat runolliset ja kauniit, vaikkakin hyvin, sanotaanko, lojaalit. En enää ihmettele miten kansallismielinen elokuva on saanut mukaansa näin taidokkaan laulajan ja teemakappaleekseen näin upean teoksen. Se on sääli, sillä tämä laulu on saanut minut pauloihinsa. Faye Wong laulaa kauniisti ja painokkaasti. Sävelessä on jännite, joka pikkuhiljaa roihahtaa kiihkoon. Tässä aistii ajan virran ja väkevän intohimon.

"我也將見你未見的世界 / 寫你未寫的詩篇 / 天邊的月 心中的年 / 你永在我身邊"

"I will also meet the future you were not able to meet/
 Write the poems you were not able to write/
 The moon on the horizon, the thought in my mind/
 You will always stay by my side"


Karin Mok 
莫文蔚: Mànmàn xǐhuàn nǐ 慢慢喜歡你 Growing Fond of You (2018)

Tämä laulu on vähän "juustoinen" ja antaa jotenkin konservatiivisen vaikutelman parisuhteesta, mutta yksinkertaisuudessaan jotenkin rauhoittava. Ja on mukava saada representaatiota myös hitaasti etenevistä rakkaustarinoista.


Faye Wong 王菲: Cōngcōng nànián 匆匆那年 Fleet of Time (2015)

Tämä on samannimisestä elokuvasta. Mainitsinko jo että Faye Wong on yksi suosikkini kiinalaisista laulajista? Tällä laululla on hyvin surumielinen ja kaihoisa sävel. Myös sanat ovat kauniit.


Wen Yin Liang 梁文音: Nà nǚhái duì wǒ shuō 那女孩對我說 That girl said to me (2005)

Mietinkin laulaako tässä todella nainen naisesta, mutta tämä versio paljastui sitten coveriksi Yida Huangin alkuperäiskappaleesta. Toinen kansainvälinen opiskelija suositteli tätä kohtalaisten helppojen sanoitusten vuoksi, ja tykkäsin niin mukaansatempaavasta sävelestä kuin teemasta.


Fish Leong 梁靜茹: Rúguǒ yǒu yītiān 如果有一天 If someday (2000)

Malesialaisen laulajan Fish Leongin kappaleet ovat mielestäni usein aika simppeleitä. Tämä kappale pääsi listalleni sen takia että se sattui pyörimään päässä oikeaan aikaan. 

***

Mitä te olette kuunnelleet viime aikoina? Kuunteletteko englanninkielisen musiikin lisäksi ikinä muita vieraskielisiä lauluja? Tai käytättekö musiikkia kielen oppimiseen?

tiistai 7. maaliskuuta 2023

Helmikuussa ei aina tarvinnut olla menossa jonnekin

Helmikuussa luin viisi kirjaa ja 1527 sivua:

1. Samanta Olofsdotter: Rakkauden merellä (192s)

2. Tittamari Marttinen: Sarjarakastuja (224s)

3. Essi Ihonen: Ainoa taivas (239s)

4. Robin Talley: Lies we tell ourselves (368s)

5. Juuli Niemi: Mahdottomia oletuksia (384s)

Luin helmikuussa ihan älyttömästi! Toisaalta en kuun aikana kauhean paljon muuta tehnytkään :D

Rakkauden merellä ei ollut sen kummoisempi historiallisena romaanina mutta sen parempi eroottisena tarinana. Ja kyllä siitä sai hiukan ajatuksia myös naisten paineista astua avioliittoon sekä vaikeuksista jakaa ja saada tietoa muiden kokemuksista homoseksuaalisuuden ollessa tabu. Minusta parhaiten kuvattu oli päähenkilön ystävyys toisten naisten kanssa, jotka eivät aivan täysin ymmärtäneen hänen itsenäisyyden haavettaan mutteivat silti halveksineet häntä.

Sarjarakastuja tarjosi keveää kuvausta nuoren naisen deittailusta milloin kenenkin ehdokkaan kanssa. Ajattelin ensin vain päähenkilön ihastuvan nopeasti, mutta pikkuhiljaa huomasin hänen treffikumppaniensa muistuttavan häntä eikä ainoastaan tässä piirteessä. En kyllä aina käsittänyt miksei hän voinut laittaa peliä poikki ärsyttävimpien deittien kanssa tai miksi heistä annettiin niin yksipuoleinen kuva. Välillä tuntui ettei kirjassa ollut mitään selkeää juonenkaarta mutta se antoi kuitenkin realistisesti kuvan rakkauden ja kipinöiden etsinnästä nyky-yhteiskunnassa.

Ainoa taivas kertoi Ainon kasvusta esikoislestadiolaisessa perheessä, jossa Raamattua kutsutaan Kirjaksi, jota vain isä osaa tulkita, ja jossa hänet halutaan naittaa tuttavaperheen Armolle. Kirjailija on itsekin kasvanut saman suuntauksen perheessä ja halusi kuvata realistisesti myös yhteisön hyviä puolia, kuten yhteisöllisyyttä. Joka tapauksessa uskonnon tulkinnan ja patriarkaalisen järjestelmän negatiiviset puolet korostuvat, ja Aino kamppailee pitkään yhteisönsä arvojen ja oman päätösvaltansa välillä.

Lies we tell ourselves kertoi 50-luvun taistelusta segregaation ja inkluusion välillä ja ensimmäisistä tummaihoisista oppilaista valkoisten kouluissa. Päähenkilöiden kokema syrjintä ja suora väkivalta olivat kammottavaa, ja kirja esittää tarkasti eri näkökulmat segregaatiosta ja inkluusiosta - molempien argumentit pystyi ymmärtämään. Kirjailija on itse valkoihoinen mistä voi olla montaa mieltä mutta itse vakuutuin kyllä tarinasta. Lopussa juoni eteni ja ratkesi aika nopeasti.

Mahdottomia oletuksia oli aito kuvaus hitaasti etenevästä suhteesta, epävarmuudesta, läheisyydestä ja kommunikaation tärkeydestä. Rakastin tätä ehkä syvemmin kuin mitään muuta kirjaa.

Lumikki ja seitsemän jätkää (1953) on vanha suomalainen elokuva, jonka tarina ei ollut heppoinen (liikaa keimailua ja hullunkurista käytöstä eikä tukkiuittoa näytetty sitten ollenkaan) mutta se antoi oikeissa kohdissa hyvät naurut!

Harry Potter ja puoliverinen prinssi (2009) oli tapansa mukaan vauhdikas ja vaihteeksi täynnä romantiikkaa. Hämmensi kyllä kuinka elokuvan Dumbledore kommentoi Harryn treffikumppaneita. Loppu oli tunteikas, tosin sitä ennen olimme hurjimmassa kohdassa piilotelleet pikkuveljeni kanssa peiton alla. :D

Mismatched 2 jatkoi sympaattista ja realistista kuvausta nuorten kesäkurssista ja toisiinsa lomittuvasta syrjinnästä. Monien henkilöiden tarina syveni ja sai uusia käänteitä. Harsh pehmeni sympaattisella tavalla, opettaja Siddistä lähti hiukan särmää, Celinan käytöstä oli välillä vaikea ymmärtää. Uusia hahmoja tuli myös lisää, pari kertaa hiukan puun takaa, ja Rishi ja Dimple riitelivät aika tavalla koko ajan. Kaiken kaikkiaan henkilöt säilyivät kyllä hyvin uskottavina ja tarina aitona. Tämä on tosiaan yksi lempisarjoistani.

Katsoin paljon Arrested Developmentia veljeni kanssa, sillä se poistuu maaliskuussa Netflixistä. Michaelin itsekeskeinen ja ahne perhe saa monta kertaa repimään hiuksia, enkä voi ymmärtää miten hän ei ole jo jättänyt heitä. Michael on melkeinpä ainoa sympaattinen hahmo poikansa George Michaelin ja tämän serkun Maebyn lisäksi. Sarja on kuitenkin todella hauska ja jopa makaaberi, tosin siinä ei ole samanlaista syvyyttä tai kehitystä kuten HIMYM:ssä tai Brooklyn 99:ssa. 

Kiinalaista ruokaa ehti tulla jo ikävä

Helmikuun vietin pitkästä aikaa Suomessa perheeni luona ja kerrankin kokonaisen kuukauden ajan. Olin ajatellut ahdistuvani paluusta, mutta sopeuduin Suomeen hyvin vaivattomasti. Kuukausi oli myöskin yllättävän vapaa, välillä tuntui että pitäisi olla ahkerampi, mutta silloin tällöin tekee ihan hyvää lepuuttaa aivojaan. Helmikuuhun kuului paljon lukemista, sukulaisten ja ystävien tapaamista, kävelyitä lumisateisessa illassa Helsingin keskustassa, yhdet bileet ja syviä yhteyksiä.

Helmikuussa opin lisää itsestäni ja elämästä. Kun kuukauden alussa tunsin itseni yhä epävarmaksi, lopussa huomasin saaneeni lisää itseluottamusta ja ehkä vihdoin todella hyväksyneeni sen, että elämässä ollaan aina matkalla eikä koskaan päästä täysin perille. Mutta aina ei tarvitse olla menossa jonnekin, joskus voi vain kulkea. 


KK: Mikä on tuonut teille viime aikoina itseluottamusta?

Nauttikaa lopputalvesta <3