perjantai 17. heinäkuuta 2015

Katarina Eskola & Satu Marttila (toim.): 50-luvun teinit

Kiinnostus heräsi: 50-luvun tytöt ja 50-luvun tyttöjen ystävät

Kirja: 50-luvun teinit
Toimittaneet: Katarina Eskola & Satu Marttila
Julkaisuvuosi: 1994
570 sivua
Kirjayhtymä

Tämä päiväkirja- ja kirjekokoelma kertoo toimittaneiden teinivuosista: oppikoulun kuudennesta luokasta ylioppilaskesään asti. Päiväkirjaa kirjoitetaan vakavammin, enemmän ajatuksista, tunnetiloista, ystävyydestä sekä kaipuusta, kun lapsuuden leikit ovat jääneet taakse. Myös ensimmäisestä ulkomaanmatkasta, kielikurssista ja tanssiaisista kerrotaan.

Rakkaudesta ja seurustelemisesta oli tässä osassa paljon enemmän kuin 50-luvun tytöissä. Oikeastaan rakkaus ja rakastetun kaipuu oli osana melkein kaikkia merkintöjä, ja olisin toivonut vähän muutakin, mutta päiväkirjahan on päiväkirja. Poikaystävä saattoi löytyä kesäleiriltä tai seurakunnan nuortenilloista. (Koulusta ei sen vuoksi, että Kata ja Satu kävivät tyttökoulua.) Tykkäsin lukea Satun "romanssin" kehittymisestä: ensin hän oli ihastunut salaa 1,5 vuotta ennen kuin alkoi seurustelemaan.

Myöhemmin illalla Katalla minusta tuntui samoin, että Cal [lempinimi] katseli minua (mutta myös Kataa). Aloin olla jo hiukan järkyttynyt, mutta pääasiallisena tunteena oli vain yleinen ilo ja nautinto, sillä meillä oli todella hauskaa. Leikimme monenlaisia leikkejä, mm. erästä huutoleikkiä (jonka nimi taitaa olla "Minä rakastan sinua"), jossa aina huudetaan jonkun nimi. Huomasin (samoin kuin Kata), että Cal huusi kamalan monta kertaa minun nimeäni. Myöhemmin Kata kertoi, että hän oli seurannut vierellä, kun Cal kirjoitti kaikkien sielläolleiden nimet almanakkaansa. Hän tekstasi kaikkien muiden nimet, mutta minun nimeni kuulema oli kesken kaiken kirjoitettu näin: SATU. -Satu 21.3.1958 

Minusta nämä kolme kirjaa on ollut todella mielenkiintoista lukea ja olen saanut tietää 50-luvusta enemmän, esimerkiksi kuinka paljon elokuvateattereita siihen aikaan Helsingissä oli, eikä tyttö edelleenkään "saanut" näyttää tunteitaan :O. Myös kirjan lopussa olevat jälkisanat, henkilöhakemisto ja latinankielisten lauseiden selitykset auttoivat lukemisessa. Olisin kuitenkin toivonut jotain selitystä muutamille asioille, joita ei enää nykyaikana ole, kuten mikä koulukonventti tarkalleen on. Jonkinlaiset koulun tanssit?

P.S. Täältä, Ylen arkistosta, löytyy radiokuunnelma, jossa Katarina Eskola ja Satu Koskimies keskustelevat päiväkirjoistaan.

2 kommenttia: