Terhi Rannela: Scarlettin puvussa

Kiinnostus heräsi: löysin kirjastosta

Scarlettin puvussa
Terhi Rannela
2011
208 sivua
Otava

Lukion tokaluokkalainen Viivi erottuu monista nuorista vaatemaullaan ja kiinnostuksen kohteillaan. Hän nimittäin pukeutuu persoonallisiin vaatteisiin, ihailee näyttelijä Vivien Leighiä ja Tuulen viemää -elokuvaa ja asuu puvustajaäitinsä ja räiskyvän mummansa kanssa idyllisellä puutaloalueella.

Viivi odottaa helmikuun vanhojen tansseja, joista hän aikoo tehdä ikimuistoiset. On ollut jo kauan selvillä, että hänen parinsa olisi Aki, jonka kanssa Viivi on tosin vuoroin ollut yhdessä, vuoroin pitänyt taukoa. Yllättäen Aki kuitenkin paljastuu seurustelevan toisen tytön kanssa, ja Viivi on raivoissaan. Voisiko tanssiparin korvaaja löytyä Rekosta, imartelevasta moottoripyörällä liikkuvasta pojasta?

Viivi tuntui kirjaa aloittaessa symppikseltä pitäessään vanhoista vaatteista ja elokuvista, ja kuvittelin tämän olevan rauhallinen vanhan ajan tyttö. Lukiessa hän kuitenkin paljastui pahimman luokan itsekkääksi ja pippuriseksi ihmiseksi, hyvin ärsyttäväksi hahmoksi. Viivi kiusasi Akia parhaansa mukaan, halusi vanhojen tansseissa jonon ensimmäiseksi eikä voinut sietää Oliviaa, Akin uutta tyttöystävää. Hän arvosteli tätä jopa vaatteiden perusteella: "Viivin silmissä Olivia oli täysin mitäänsanomaton tyttö, kirjaimellisesti näkymätön. Maantienvärinen tukka, meikittömät kasvot (eikö edes ripsiväriä?), farkut, raidallinen paitapusero. Mitkä kengät? Viivi ei näe riittävän hyvin. Ei kai taivaan tähden tasapohjaiset?" -s.38. Vähän myös ihmetytti, kuinka Viivin vaatteisiin ja lempinäyttelijään liittyvällä blogilla oli niin paljon lukijoita ja jokaisessa postauksessa useita kymmeniä kommentteja.

Vanhojentanssiteemasta muuten sen verran, että Viivi aloitti pukunsa suunnittelemisen puoli vuotta aiemmin ja hylkäsi paria miettiessään kaikki luokkansa pojat vuorotellen. Tämä ei ollut kovin kannustavaa tytölle, joka kipuilee edelleen mekkonsa kanssa, ahdistuu joka tanssiharjoitusten aikana ja sai parinsa sillä perusteella, ettei tälläkään vielä ollut paria. Lukiessa iskikin kateus Viiviä kohtaan: miksei minulla ole samanlaista motivaatiota ja täydellistä pukua?

Myös muut hahmot häiritsivät, varsinkin Reko, joka vaikutti ärsyttävältä kimpussa riippujalta. Viivin ystävät ja Aki vaikuttivat kaikkein järkevimmiltä - mutta kuka kumma menee kihloihin alaikäisenä parin kuukauden seurustelun jälkeen?

Sitten kirjan lopettamisen jälkeen googlasin sen ja tajusin, että juoni seurasi tarkasti Tuulen viemää -elokuvan tarinaa. Jopa henkilöiden nimet olivat muunnoksia Vivien Leighistä, Rhettistä ja Ashleysta. 

Olisi siis luultavasti pitänyt tuntea Tuulen viemää, ennen kuin aloin lukea tätä kirjaa. Toisaalta juuri sen jälkeen minua alkoi kiinnostaa elokuva vielä enemmän. Jos kuitenkin Viivi ärsytti minua jo aivan tarpeeksi - miten sitten Scarlett? Revinköhän hiuksia päästäni elokuvan aikana?

Scarlettin puvussa oli joka tapauksessa myös rehellisesti hyviä puolia. Kirja oli koukuttava, ja luinkin sen parissa päivässä. Viivin ystävä Jessika päätti uhmata tyttöpoikapareja ja tanssia sisarensa kanssa smokkiin pukeutuneena. Iloisena yllätyksenä kirjassa mainittiin Terhi Rannelan Kerttu & Mira -sarjasta tutut päähenkilöt, harmi kyllä vain yhdellä lauseella, mutta kuitenkin. Loppu oli myös yllättävä, vaikken tajunnutkaan aivan sen sanomaa. 

Sivujuonena tarinaan mahtui myös valtuuston uhkaus purkaa puutaloalue ja maksaa asukkaille tästä minimaaliset korvaukset. En edes tiennyt tällaista voivan tapahtua, ja tämä saikin hämmentymään ja huolestumaan. Eihän niin voi tehdä! Onneksi Viivin perhe naapureineen reagoi tähän voimakkaasti ja puolusti kotejaan adressilla ja jopa mielenosoituksella.

Niin ärsyttävä kuin Viivi olikin, hän oli myös hiukan realistinen. Aika moni luultavasti horjuisi rakkaussuhteissaan, yrittäisi löytää katkeruudessaan eksänsä tyttöystävästä vain huonoja puolia ja toivoisi mielensä sopukoissa täydellistä vanhojentanssipukua ja paria. Minä ainakin. Ehkä Viivi eräällä tavalla muistutti minua siitä puolestani, jollainen en haluaisi olla. 

Lopulta Viivikin tajusi oman naurettavan käytöksensä ja yritti parhaansa korjata sen. Ehkä tästä voisi ottaa mallia.

Kirja päätyy HelMet-lukuhaasteen kohtaan 15.: Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen.