sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Salla Simukka: Virhemarginaali & Takatalvi

Kiinnostus heräsi: ensimmäinen osa Kipinä, josta luin ensimmäisen kerran blogista Lukutoukan kulttuuriblogi

Sisältää joitakin juonipaljastuksia Virhemarginaalista!

Väri <3
   Virhemarginaali       
   Salla Simukka               
   Tapio & Moona #2
   2007                   
   191 sivua              
   WSOY                   

   Takatalvi
   Salla Simukka
   Tapio & Moona #3
   2008
   199 sivua
   WSOY






Virhemarginaali kertoo Tapion yhdeksännen luokan syksystä. Hänellä on nyt uusi ystävä Moona kesän Prometheus-leiriltä. Miksi Moona kuitenkin alkaa käyttäytyä kummallisesti hänen seurassaan? Voiko ystävyys vain hiipua näin? Tapion luottamus muihin ihmisiin on koetuksella, kun hänen enonsa väitöskirjasta löytyy tarkoituksella tehtyjä vääriä laskelmia. Voiko maailma olla näin epärehellinen?
   Lukion toisella olevalla Moonallakin on pohdittavaa,kun hänen ystäväporukkansa alkaa pikkuhiljaa hajaantua ja äiti tahtoo uuden miehen, Harrin, mukaan perheeseen. Kaiken kukkuraksi Moona alkaa tuntea Tapiota kohtaan jotain enemmän kuin vain kaverillisia tunteita... Miten hän voisi kertoa tästä ystävälleen?

Takatalvessa on jo seuraava kevät ja Moonan vanhojentanssit. Hänen ja hänen ystäviensä välit kiristyvät edelleen kirjallisuuskurssin opettajan takia, joka käyttäytyy joitakin oppilaita kohtaan väärin ja talloo heidän mielipiteitään. Moona myös tutustuu koulun hurmuriin Leoon, joka pyytää häntä auttamaan valokuvausesseen kanssa. Moona alkaa tahtomattaan toivoa mahdottomia, vaikka tietääkin Leon seurustelevan. Tapio puolestaan huomaa äitiensä välien yllättäen kiristyvän. Pitäisikö hänen tehdä jotain - saattavatko äidit erota?

Ensinnäkin tykkäsin molempien osien koukuttavuudesta, ja jo Virhemarginaalin jälkeen teki mieli lukea Takatalvi mahdollisimman pian. Nämä ovat myös hyvin nopealukuisia, mutta kuitenkin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan en melkein halunnut saada niitä loppuun. Enää kaksi osaa sarjaa jäljellä, apua.

Toinen asia, josta tykkään sarjassa, ovat Moonan ja Tapion realistiset ongelmat. Molemmilla on kerrallaan parikin asiaa mielensä päällä, aina ystävistä ja ihastuksista vanhempiensa suhteisiin asti. On tosi tuttua joutua pohtimaan onko ihastuksen kohde vapaa vai varattu - ja joskus käy niinkin, että ihastuu ystäväänsä. Tapio suhtautuu tähän vähän liiankin fiksusti - joku toinen, esimerkiksi minä itse, ei olisi osannut toimia samalla tavalla.

Kumpikin päähenkilöistä on myöskin ihailtavan kunnollinen nuori - vain pari pientä alkoholisekoilua mahtuvat tarinaan mukaan. Moona muistuttaa myös, että voi olla aikuistuva ja intohimoakin tunteva nuori mutta kuitenkin välillä sortua hullutteluun, pulkalla laskemiseen ja vesi-ilmapallosotaan.

"Moonan kädet liukuivat kaulalta alas, alemmas, yhä alemmas.
    Leo, Leo, Leo.
    Voisi olla vaikeaa katsoa enää Leoa silmiin näiden ajatusten jälkeen.
    Mutta enää Moona ei voinut lopettaa. Ei nyt, kun hän oli niin lähellä." - T, s. 131

Huomaan, että Moona ihastuu paljon helpommin kuin Tapio. Muutenkin Tapio tuntui jäävän vähän syrjään. Ensimmäisessä osassa, Kipinässä, hän oli aktiivisempi, mutta nyt hän vaikuttaa vain hiljaiselta ja mietiskelevältä matematiikasta pitävältä pojalta. Itselläni matikka on inhokkiaine koulussa, enkä muutenkaan oikein pysty samastumaan Tapioon muuten kuin hänen pohdintoihinsa ja rauhallisuuteensa. 

Moonaan pystyn samastumaan paljon herkemmin, onhan tämä kaiken lisäksi tyttö ja samanikäinen. (Hän tanssi samat tanssitkin wanhoissa <3) Hänen ihastuksensa Leoon pystyin tajuamaan, mutta Tapio-ihastusta en vain yksinkertaisesti ymmärtänyt. Se johtui varmaankin siitä, että Tapio on toinen päähenkilö, eikä häntä missään vaiheessa olla kuvailtu romanttiseen tapaan. Moonakaan ei oikeastaan missään vaiheessa selittänyt, mikä Tapiossa oikein viehätti häntä. Tämä valinta on varmasti tehty sillä ajatuksella, että Tapio jäisi mieleen ihan normaalina poikana eikä minään hurmaavana komistuksena. 

Jäin myös pohtimaan kirjojen nimiä. Takatalven tajusin, mutta mistä nimi Virhemarginaali? Ennen kirjan lukemista en ollut ikinä kuullutkaan koko sanaa, ja ihmettelin, kun kaverini käytti sitä ihan normaalisti.

Eniten pidän Tapio & Moona -sarjan pohdinnasta ja realistisista ratkaisuista. Ystävään tai koulun hurmaavimpaan poikaan voi ihastua, mutta tämä ei välttämättä pääty elokuvien elämää suurempaan suudelmaan. On myös ihailtavaa, kuinka kirjassa tyttö ja poika pysyvät koko ajan vain ystävinä.

"Asioista ei pitänyt tehdä suurempia kuin ne olivat. Lukio pysyisi pystyssä ilman Leeaa. Moona pääsisi eroon ihastuksestaan Leoon, kuten hän oli päässyt aiemmin eroon ihastuksestaan Tapioon. Kaikki etenisi, takatalvi hellittäisi, tulisi kevät ja kesä ja syksy ja taas talvi. Tulisi seuraavia vuosia ja niiden jälkeen taas lisää vuosia, uusia kouluja, työpaikkoja, ihmisiä. Moonan pitäisi vain uskaltaa mennä mukana.
- T, s. 192

Virhemarginaali sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 27. "Kirjassa on sateenkaariperhe tai samaa sukupuolta oleva pariskunta". Takatalven laitan kohtaan 22. "Kirjassa on viittauksia populaarikulttuuriin".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti