keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Tammikuussa lähdin kerran, palasin kahdesti

Vuoden vaihteessa onkin hyvä muuttaa hiukan koosteiden tyyliä.


Helsingin puolenyön ilotulitus oli vaikuttava

Tammikuussa minä siis:

Luin neljä kirjaa ja jos oikein laskin, 1354 sivua:

Väinö Linna: Tuntematon sotilas (444s)
Lois Lenski: Indian Captive (298s)
L.M.Montgomery: Annan jäähyväiset (Anna #9)(441s)(linkki vanhaan postaukseen)
Laura Ingalls Wilder: West from Home (171s)

Pidin eniten uudelleenlukemastani novelli- ja runokokoelmasta Annan jäähyväiset, mutta tällä kertaa häiritsi hiukan, kuinka Annan perheenjäseniä mainittiin ihan joka käänteessä ja aina ihaillen ja pistäen muiden edelle. Tuntematon sotilas paljastuikin autenttiseksi sotakuvaukseksi alun ennakkoluulojeni jälkeen; Indian Captive perustui tositapahtumaan intiaanien kaappaamasta Mary Jemisonista, joka sopeutuu lopulta heidän elämäänsä niin hyvin, että haluaa jäädä heidän luokseen. Kirja oli mukava esiteineille suunnattu kirja, jossa kuvailtiin Senega-heimon elämäntapaa maissinviljelystä ruukuntekoon. West from Home koostui Lauran lähettämistä kirjeistä San Franciscon maailmannäyttelystä 1915, oli mielenkiintoista kurkistaa Lauran omaan elämään ja länsirannikkoon sata vuotta sitten.

  Katsoin elokuvan Star Wars 4 - Uusi toivo, jossa parasta antia minulle olivat Han Solon ja prinsessan Leian sanailut.


Palasin Suomesta lomalta. Lomalla ehdin muun muassa olla lumisotaa, (lunta satoi!), nähdä parhaita ystäviä aivan liian vähän, katsella tähtiä heidän kanssa, viettää papan synttäreitä mikä oli varmaan paras päivä tammikuussa ja kävellä kotiin jääkalikkana pohjoistuulessa. 

Sen jälkeen kuukausi kuluikin flunssaa sairastaessa, totutellessa kouluun, kiireeseen ja stressiin. Kirjoitin blogiin vain ajatuksistani, jos niistäkään, ja viimeisin kirjapostaukseni loittonee uhkaavasti kolmen kuukauden päähän... Älkää huolestuko, minulla on pari rästissä joululomalla luetuista sekä tammikuun West from Home -kirjekokoelma, yritän päästä niihin viikon aikana käsiksi.

Lähtö ja toinen paluu olivatkin sitten kiinalaisen uuden vuoden lomalla Shanghaihin, kukon vuoden alettua. (Ihanaa kun seuraava loma alkoi vain pari viikkoa koulun alun jälkeen! :)) Muutaman päivän aikana emme paljon ehtineet tehdä, mutta jonkinlaisen kuvan kaupungista kuitenkin ehti saada parin temppelin, kaupunkikävelyn, Disneylandin ja Pearl Towerin valojen jälkeen. (Nimesivät siis torninkin minun mukaani, olen otettu :))



(Pieni mandariinikiinan oppitunti: Jos haluatte toivottaa jollekulle vähän myöhässä hyvää kukon vuotta, yksi tapa kiinaksi on sanoa: Ji nian da ji! Se tarkoittaa sananmukaisesti 'kukonvuosi suuri onni'. Nian lausutaan enemmänkin nien ja j-kirjain samalla tavalla kuin englanniksikin.)

Helmikuuhuni olen jo suunnitellut aikatauluttamista koulutehtäville, La La Landin ja Suffragetten katsomista, tuttujen kirjastonhoitajien näkemistä ja shoppailua ystävien kanssa. Olen vasta aloittelemassa itse vaatteiden ostamista, shoppailemisesta innostumista ja kaverien kanssa ulos menemistä, joten ihme kyllä ei vielä jännitä!



KK (=mikäli joku ei tiedä, kuukauden kysymys): Mikä oli ikimuistoisin hetkenne tammikuussa?

Ikimuistoisin hetkeni oli viimeisenä iltana Suomessa, kun odotin ystävieni kanssa bussia, vitsaillen vilkuttavamme sille, jos se ajaisikin ohi. Näimme bussin tulevan, halasimme vielä kerran - ja noh, se ajoi ohi. Vilkutimme sille kyllä hyvästiksi.

4 kommenttia:

  1. Juuri tuo ilta, kun eräs neiti myöhästyi muutamasta bussista ja jäädyttiin kuoliaaksi. Tai itseasiassa kaikki ne illat. Ne oli parhaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Yritetään muistaa se ilta aina. <3 Ja muutkin hetket.

      Poista
  2. Tuo intiaanien vanki -kirja minun täytyy pistää muistiin ja tutkailla, josko saisin käsiini - kiinnostaa sen verran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelinkin sen olevan juuri sinun tyylinen kirja! :) Löysin sen alakoulun kirjastosta ja kirjoitustyylinkin perusteella se on enemmän esiteineille suunnattu, vaikka kirjassa esimerkiksi kerrottiin intiaanien tappaneen Maryn perheen. Tämä oli minusta vähän ristiriitainen asia, sillä Mary kuitenkin vaikuttui intiaanien rauhanomaisuudesta ja rakastavasta luonteesta.

      Poista