Madeline Miller: Circe

Kiinnostus heräsi: Instagram tai kirjablogit 

Circe

Madeline Miller

2018

416 sivua

Bloomsbury

Kirke tunnetaan Kreikan mytologiassa noitana, joka asustaa palvelijattariensa ja kissapetojensa kanssa Aiaia-saarta ja muuttaa pahaa-aavistamattomia miehiä sioiksi. Romaani Circe (Kirke) antaa hänen taruunsa kuitenkin uuden feministisen näkökulman. 

"“Let us consider," I said, "a boatload of sailors. Among them, some are undoubtedly worse than others. Some exult in rape and piracy, but others are newly come to it and scarcely have their beards. Some would never imagine robbery, except that their families are starving. Some feel shame after, some do it only because their captain commands it, and because they have the crowd of other men there, to hide among."

   "And so," he said, "which do you change, and which do you let go?"

   "I change them all," I said. "They have come to my house. Why should I care what is in their hearts?"

    He had smiled and lifted his cup to me. "Lady, you and I are in accord.”"

Nymfi nimeltä Kirke kasvaa isänsä auringonjumala Helioksen hovissa, jossa nymfien tehtävänä on lähinnä toimia somistuksena ja löytää puoliso. Jo nuorena Kirke kuitenkin huomaa piilevät magian kykynsä, mutta häntä uskotaan vasta hänen veljensä kertoessa omista kyvyistään. Rangaistukseksi rehellisyydestä pelonsekaiset jumalat telkeävät Kirken autiolle saarelle iankaikkisesti. Siellä hänellä ei ole puutetta mistään paitsi vapaudesta.

   Vuosisatojen aikana Kirke kehittää yksinäisyydessään taitojaan erilaisten taikajuomien muodossa. Pian jumalat keksivät lähettää kurittomia tyttäriään hänen luokseen, ja heistä tulee Kirken palvelijattaria. Myös merimiehiä eksyy saarelle myrskyjen mukana, joskus kohtalokkain seurauksin. Eräänä päivänä saapuu itse Odysseus. 

Circe nousi nopeasti yhdeksi tämän hetken lempikirjoistani runollisella kirjoitustyylillään ja symbolisilla teemoillaan. Päällimmäiseksi siitä jäi mieleen moniulotteiset hahmot, joilla on oma kehityksensä ja myös tummat puolensa. Kirke käy läpi hienon psykologisen kaaren hiukan naiivista tytöstä itsenäiseksi, sitkeäksi ja elämänviisautta täynnä olevaksi naiseksi, mutta hänkään ei ole puhtoinen. Tarujen sankarimainen Odysseus on kirjassa juonikas, ja tuo Kirkestä esiin uusia piirteitä. Jokainen Kirken rakastettu opettaa hänelle jotain elämästä. Minusta oli myös mielenkiintoista, kuinka jumalat ja titaanit kuvataan ahneina ja itsekeskeisinä. Jumalat aiheuttavat tarkoituksella ihmisille tuskaa, jotta nämä palvoisivat heitä. 

Tärkeä teema kirjassa on vastakohdat petos ja rehellisyys. Kirke tulee useasti petetyksi ja häntä rangaistaan rehellisyydestä, joten hän kyynistyy. Radikaaliin feministiseen tapaan hän alkaa kostaa miehille. Daedalos on elämänkokemuksensa muokkaama, Odysseuksen vaimo Penelope tarkkaavaisuudessaan viisas, ja Telemachus isänsä vastakohtana aito. Miten luovia ahnaassa ja juonittelevassa ympäristössä? Vähitellen Kirke löytää tasapainon.

“How do you bear it?" he said.
   My eyes gave off a faint light, and by it I could see his face, It was a surprise to realise that he was waiting for an answer. I believed I had one. I thought of another dim room, with another prisoner. He had been a craftsman also. On the foundation of his knowledge, civilisation had been built. Prometheus' words deep-running as roots, had waited in me all this time.
   "We bear it as best we can," I said.”

Kirja sopi vuoden 2023 HelMet-lukuhaasteen kohtaan 38. Kirjan tarina perustuu myyttiin, taruun tai legendaan.