Sieluni hymyt & Unbookish popular opinions

Minä ja ystäväni Lizaahh saimme idean kirjoittaa omat listamme pienistä asioista, jotka saavat meidät onnellisiksi. Lopputuloksena syntyi Sieluni hymyt -haaste.

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Haastan blogit:

Kirjojen kamari

Lasisipulissa

Suketus

Kasoittain kauniita sanoja

Kirjaneidon tornihuone

Totta kai te muutkin saatte tämän tehdä. :)

Kirjoita siis niin viisi kuin sataviisi asiaa - ainahan näitä voi lisäillä jälkikäteen - ja laita vaikka huoneesi seinälle. :)

Listaa kirjoittaessa tunsin itseni onnelliseksi, melkein kuin minulla olisi nuo kaikki asiat tässä ja nyt.

1. Sielunsiskoni kanssa keskustelu

2. Rakkaan halaaminen ja kosketus

3. Nauraminen

4. Itsevarmuus, rohkeuspuuskat

5. Sateen kuunteleminen ja tunteminen

6. Ylpeys omasta teoksesta

7. Hyvän tekeminen

8. Luonnossa oleminen, luonto

9. Lumisade, ukkonen, sumu

10. Kauniit kuvat, asiat, maisemat

11. Kiireettömyys

12. Loma ja sen odottaminen

13. Värit

14. Kirjeen saaminen

15. Hauskat muistot ja vitsit

16. Hyvä ruoka

17. Auttaminen, vaikuttaminen

18. Kehun saaminen

19. Jonkun huomio

20. Tarinoiden keksiminen

21. Unelmien täyttyminen

22. Rakastaman ihmisen katsominen

23. Tanssiminen

24. Käsin kirjoittaminen

25. Ajatuksien kirjoittaminen

26. Kuulla ihastuksen puhuvan itselleen

27. Kiinnostuksen kohteet

28. Syvällisen asian ymmärtäminen

29. Itselleen tärkeiden asioiden puolesta puhuminen

30. Omat, kiinnostavat projektit

31. Kirjan tunteminen kädessä

32. Vanhat kirjat

33. Ihanat kirjat ja elokuvat ja tv-sarjat

34. Uuden kiinnostavan oppiminen ja hyödyntäminen

35. Ainutlaatuisuuden tunne

36. Mukavat vaatteet

37. Sanat eri kielillä

38. Sitaatit, elämänohjeet

39. Ihailu

40. Muiden onnen näkeminen

41. Kauniin ja koskettavan laulun kuuleminen

42. Laulaminen

43. Itsensä pitäminen kauniina

44. Lempipaikat

45. Vuodenajat

46. Kesä-/talvi-illassa ulkona oleminen ja valvominen

47. Lämmin tunne sisällä

48. Eläimen pehmeys

49. Helpotus

50. Tapahtumat

51. Vanhat valokuvat ja esineet

52. Listat

53. Tulen ääressä oleminen yöllä

54. Seikkailut

55. Puhdas ja raukea olo suihkun/saunan jälkeen

56. Paljain jaloin kulkeminen

57. Pienet lapset

58. Tärkeät esineet

59. Tuoksut

60. Metsäkävelyt

          Unbookish popular opinions

1. Linkkaa haasteen antajan blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät, mikä on homman nimi.

Kiitos Celestinelle! <3

1. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kaikki muut pitävät, mutta sinä et.

-Veronica Rothin Outolintu oli tosi hyvä, mutta sen jatko-osa Kapinallinen vähän sekava. Pitäisi lukea vielä Uskollinenkin, jotta saisi kunnollisen mielipiteen sarjasta.

2. Kirja tai kirjasarja, josta melkein kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.

-Laurie Halse Andersonin kirjan Speak luimme koulussa, ja juuri kukaan muu ei lukenut sitä loppuun. Ei se nyt niin tylsä ollut.

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen henkilön kanssa, jonka et olisi halunnut.

- Tähän tulee vain mieleen Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili. En kyllä tiedä olisinko halunnut sitä toistakaan ehdokasta, mutta päähenkilön sulhanen jotenkin ärsytti. :D

4.Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pidä. 

- En tykkää kauhusta. Olisi kyllä kivaa pystyä lukemaan kauhukirjoja vain pienellä ihanalla jännityksellä, mutta enpä pysty. Sci-fiäkin vierastan, en niinkään halua lukea tulevaisuudesta vaan menneisyydestä...

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.

-Apua, keistä te muut pidätte? :O No, aika moni taitaa pitää Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -sarjan päähenkilöistä. Olivathan he kivoja, mutta lempihenkilöni olivat Gwenin ystävä ja Gideonin pikkuveli.

6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et.

- En yleensä ota huomioon huonoja kirjailijoita, joten vaikea sanoa...

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.

- Minua ei ehkä kiinnosta suositut sci-fi- tai nuortensarjat, kuten Yön talo. Nälkäpeliäkään en ole lukenut, se vaikuttaa kiinnostavalta, mutta olisi minulle vähän liian raaka...

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva/tv-sarja?

-Alan Hunterin kirja Gently Does It oli ihan kiva dekkari, mutta pidin kyllä enemmän sarjaan perustuvasta tv-sarjasta George Gentlyn tutkimukset. Aika paljon siihen oli kyllä muuteltu: melkein kaikki hahmot on keksitty sarjaa varten.

En tiedä kuinka monella tämä on käynyt, mutta vastatkaa jos tekee mieli. :)

Helmikuu -16

Helmikuun kuukauden kooste tulee mahtavasti melkein toisen kuukauden myöhässä. Syy: kiireet ja Kiina. 

Helmikuussa luin kuusi kirjaa ja 1497 sivua:

1. Jandy Nelson: I'll Give You the Sun (371s) (linkki edelliseen lukukertaan lokakuussa)
2. Laurie Halse Anderson: Speak (200s)
3. Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär (240s)
4. Susanne Hornfeck: Torte mit Stäbchen (377s)
5. Antoine de Saint-Exupery: The Little Prince (86s)
6. Tuija Lehtinen: Laura kielikurssilla (223s) (Laura #5)

I'll Give You the Sun oli kenties vieläkin parempi kuin aikaisemmalla lukukerralla puoli vuotta sitten. Erilaiset teemat, kaunis kerronta ja ajatelmat. Rakastan tätä.
     Speak oli ihan mukava kirja, vaikkakin siinä oli masentunut päähenkilö ja järkyttävä trauma. Parasta ehkä oli kuvaus amerikkalaisesta high schoolista.
     Ronja, ryövärintyttären tarina oli ihana, sekä keskiaikainen ympäristö metsän keskellä <3
     Torte mit Stäbchen oli kuvaus juutalaisten paosta Shanghaihin toisen maailmansodan aikana. Kiinalaisesta kulttuurista kerrottiin ihanan paljon, mutta tarina oli ehkä vähän epärealistinen.
     The Little Prince'stä löysin hienoja sitaatteja ja symboleita :)
     Kielikurssista Englantiin oli mielenkiintoista lukea kirjasta Laura kielikurssilla, tekee mieli itsekin lähteä sellaiselle! Toisaalta sarja on kyllä hiukan ärsyttävä varsinkin päähenkilön kohdalta.

Helmikuussa luin siis yllättävän hyviä kirjoja, paras niistä oli kyllä I'll Give You the Sun. <3 Elokuvia katsoin niin Kungfu Panda 3 (yllättävän hyvä!), Afrikan kuningatar (sopivan hauska ja romanttinen), Notting Hill (samat sanat + näyttelijät!) ja Der Schuh des Manitu joka oli parodia intiaaneista. En aluksi pitänyt siitä, mutta oli se lopulta kuitenkin hauska.

Helmikuu oli välillä hyvin kiireinen ja ahdistusta oli edelleen. Kuitenkin selvästi vähemmän kuin tammikuussa, ja esimerkiksi ystäväni kyläillessä meillä itsevarmuus kohosi runsaasti. (Ja kostautui laskemalla maaliskuun ensimmäisinä päivinä...)

Välillä taas oli ihanan kiireetön loma, jonka vietimme etelän lämmössä Malesiassa. Ensin olin vähän rantalomaa vastaan, enkä ensimmäisinä päivinä uinut ollenkaan. Oli kuitenkin ihanaa lukeakin rannalla varjossa.  <3 Lisäksi teimme pari retkeä, esimerkiksi opastetulla moottoriveneajelulla luonnonsuojelualueella. Itse moottoriveneellä ajaminen oli kokemus, mutta myös kotkien ja lepakoiden näkeminen luolassa oli kivaa! :3

Ja aamupalat, simpukat, palmut ja kesäinen lämpö <3 (Vaikka olikin vähän liian kuumaa minulle.) 

En jaksa enää keksiä kuukauden kysymystä, mutta kertokaapa vaikka mitä teille kuului helmikuussa ja maaliskuussa. :)

Elämästäni juuri nyt

Huomaan musiikin vaikuttavan minuun yhä enemmän. Kuuntelen haikeita lauluja väristen ja samaistuen eri lailla eri säkeisiin - iloisia lauluja energisenä. Maanantaina kuuntelimme Beatlesia musiikin tunnilla ja osa lauluista tunkeutui suoraan tajuntaan. Yesterday, All My Loving. Katsoimme videon beatlemaniasta 60-luvulla ja totesin että he todella olivat hullun suosittuja siihen aikaan. Katsoimme heidän senaikaisen haastattelun ja minusta he muistuttivat vitsaillessaan vähän nykyajan teinipoikia. Ei nuoriso nyt niin hirveästi ole muuttunut.

Liikunnassa tanssimme valsseja, ja eräs laulu - eikä pelkästään se - saa minut melkein itkemään. Se on liian haikea ja jääkin siksi soimaan loppupäiväksi päähän. Tanssiminen on kivaa, ja vielä kivempaa olisi jos parini ajattelisi samalla tavalla.

Koulussa meni ensin ihan hyvin. Siis helmikuussa. Nyt tunnen olevani alkupisteessä. Joillain välkillä saatan istua muiden kanssa, jopa jutella. Joillain menen kirjastoon. Tänään haahuilin ympäri koulua koska oli liian lyhyt aika kirjastoa varten.

Mietin vain, mikä on vikana. Miksi en pysty puhumaan, miksi en kunnolla saa ystäviä. Syksyllä kaikki tuntuivat kyselevän minulta jotain, ja kyllähän he joskus vielä.  Olenko silti karkoittanut kaikki pois vaikenemalla vai haluavatko he yhä tutustua minuun. Ajattelevatko he että tuossa menee se mukava, vähän hiljainen Pearl Clover vai että onpa tuo outo ja tuppisuu.

Ennen minulle ei ollut niin tärkeää mitä muut ajattelevat minusta. Miksi nyt on?

Katson seurustelevia pareja ja mietin, miten he ovat päässeet tuohon asti. Miksi tämä tykkää tuosta. Onko tuo vain niin kaunis tai komea vai onko hän myös hauska, ystävällinen ja puhelias. Ja itsevarma. Ja rento.

Miten jotkut ovat jo löytäneet toisensa kun toiset vasta etsivät toivottomasti?
Miten jotkut ovat onnellisia kun toiset pelkäävät huomista?

Antoine de Saint-Exupéry: The Little Prince

Kiinnostus heräsi: koulun lukemiskerho, Lizaahhin suosittelema

Kirja on suomennettu nimellä Pikku prinssi.

Kirja: The Little Prince

Kirjailija & kuvittaja: Antoine de Saint-Exupéry

Julkaisuvuosi: 2000

Englanniksi kääntänyt: Richard Howard

Alkuperäisteos: Le Petit Prince (1943)

86 sivua

Harcourt

Tehtyään pakkolaskun autiomaahan lentäjä tapaa eräänä aamuna pienen prinssin. Tämä on tullut pieneltä tähdeltään, jossa on kolme tulivuorta ja ruusu, ja jolla voi nähdä auringonlaskun joka minuutti. Pikku prinssi toistaa kysymyksensä kunnes saa vastauksen mutta itse ei vastaa mihinkään... Pikku hiljaa lentäjä saa tietää prinssin matkasta, kohtaamistaan henkilöistä ja elämän totuudesta.

     "'One day I saw the sun set forty-four times!' And a little later you added, 'You know, when you're feeling very sad, sunsets are wonderful...'

     'On the day of the forty-four times, were you feeling very sad?'

     But the little prince didn't answer." -s.19

Tästä kirjasta on jotenkin vaikea sanoa mitään... Se oli niin lyhyt. Monella tavalla tulkittava. Loppua en ihan ymmärtänyt. Mutta ei missään tapauksessa huono!

Itse tarinahan on kuin satukirjasta, sopivan lyhytkin. Mutta luettavaksi aikuisille sen tekee symbolit ja elämänohjeet. Ja kauniita sitaatteja löysin pari kappaletta. <3

"'People have forgotten this truth', the fox said. 'But you mustn't forget it.'" -s.64

Itse tulkitsisin sanoman esimerkiksi näin: elä kuin lapsi, välitä muustakin kuin numeroista ja kiireestä. Näe pintaakin syvemmälle, tutustu ihmiseen kunnolla, älä luule tuntevasi häntä, jos tiedät montako veljeä hänellä on.

Luen varmasti uudelleenkin jonkun kerran!

"'I wonder,' he said, 'if the stars are lit up so that each of us can find his own, someday.'" -s.49

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 35. "Kirjassa ollaan avaruudessa".

Susanne Hornfeck: Torte mit Stäbchen

Kiinnostus heräsi: toinen maailmansota ja kiinalainen kulttuuri. Ehkä tällä postauksella voin kertoa, että asun tällä hetkellä Kiinassa.

Kirja: Torte mit Stäbchen - Eine Jugend in Schanghai

Kirjailija: Susanne Hornfeck

Sarja: Jatkoa kirjalle Ina aus China

Julkaisuvuosi: 2012

377 sivua

Deutscher Taschenbuch Verlag

Saksan "kristalliyön" 1938 jälkeen juutalaisilla ei ole muuta paikkaa paeta ilman viisumia kuin Shanghai. Tälle matkalle tuntemattomaan lähtevät myös Inge ja hänen vanhempansa. Vanhemmat eivät ole kovin innoissaan muutosta, mutta Inge ihastuu kiinan kieleen ja erilaiseen kulttuuriin yhä enemmän. Vuosien jälkeen hän tuntee kaupungin kuin omat taskunsa. Entä kun vanhemmat haluavat jatkaa matkaa?

Torte mit Stäbchen - Eine Jugend in Schanghai voisi kääntää suoraan Kakku syömäpuikoilla - Nuoruus Shanghaissa. Kirja oli minusta hyvin mielenkiintoinen kuvaus Shanghaista, kiinalaisesta kulttuurista ja eräästä nuoruudesta. Siinä oli paljon yksityiskohtia Shanghaista ja Kiinasta, jotka haluaisin oppia ulkoa; samoin kiinan sanoja, jotka aion kirjoittaa ylös. Tykkäsin lopusta löytyvistä Shanghain kartasta siihen aikaan, johon oli merkattu tärkeitä paikkoja kirjassa.

Shanghain historia olikin kiinnostavassa vaiheessa 1930-40-luvulla. Kaupunki oli jaettu erilaisiin alueisiin (settlement): kansainväliseen, ranskalaiseen, kiinalaiseen vanhaankaupunkiin ja  kiinalaisten ja pakolaisten asuttamaan Hongkou-kaupunginosaan, joka vuodesta 1932 alkaen kuului Japanille.  Japani miehitti koko Shanghain v. 1941, jonka vuoksi japanilaiset sotilaat alkoivat partioida katukuvassa ja liittoutuneiden valtioiden kansalaisia saatettiin viedä leireille. Vuonna 1943 juutalaiset pakotettiin asumaan ghettossa eli rajatulla alueella, kuin Saksassakin, mutta muuten Saksan juutalaisvainot eivät vaikuttaneet Shanghaihin. Vuonna 1945 kaupunki palautui taas entiselleen.

Kansainvälinen ja ranskalainen settlement
sekä vanhakaupunki

Hiukan epärealistista oli kuitenkin Ingen kielitaito. Jo tullessaan Kiinaan hän osaa hiukan kiinaa, sillä hänen Kiinasta Saksaan tullut ystävänsä on opettanut häntä. Muutama vuosi Shanghaissa, ja hän puhuu sitä lähes täydellisesti, ja kiinalaiset ihmettelevät tyttöä, joka syö katukojuista, tinkii torilla ja käyttää kiinankielisiä haukkumasanoja. Hyvä on, jos Inge ei olisi kiinnostunut kielestä ja kulttuurista, samanlaista kirjaa ei olisi voinut kirjoittaa. Mutta kuinka moni Shanghain pakolaisista todella oppi enemmän kuin muutaman sanan kiinaa?

Vertasin kirjaa monessa kohtaa joulun aikaan lukemaani Nanking Road, kirjoittanut Anne C. Voorhoeve. Molemmissa kirjoissa oli hämmästyttävän suuria yhtäläisyyksiä, joita vähän ihmettelin, ihan siitä lähtien, että ne on julkaistu peräkkäisinä vuosina. Ingen ja Ziskan perheet ovat kolmihenkisiä, kotoisin samasta suunnasta Saksaa ja matkustavat aivan samaan aikaan Shanghaihin, voisivat olla samassa laivassakin. Molempien isä on jotenkin samanluonteinen ja juuri vapautettu keskitysleirillä, eikä halua puhua tästä ajasta.

Toisaalta kertomuksissa on paljon erojakin. Ziskan tarinasta jäi mieleen vähän synkempi sävy, eikä tyttö tuntunut oppivan kiinaa juuri ollenkaan. Myöskään kiinalaisesta kulttuurista ei paljon kerrottu. Ingen tarina taas loistaa myönteisellä sävyllä Kiinaa kohtaan, ja on jotenkin paljon pirteämpi ja jännittävämpi.

Katsoin vähän muitakin kirjailijoiden kirjoja - Anne Voorhoeve on kirjoittanut muitakin Saksan historiaan liittyviä romaaneja, Susanne Hornfeck taas asunut viisi vuotta Taiwanissa ja kirjoittanut henkilöistä, jotka liittyvät sekä Saksaan että Kiinaan. Hän on myös kääntänyt kiinankielisiä kirjoja saksaksi.

Toivottavasti jaksoitte lukea tänne asti! :D

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 4. "Maahanmuuttajasta, pakolaisesta tai turvapaikanhakijasta kertova kirja".

Astrid Lindgren: Ronja, ryövärintytär

Kiinnostus heräsi: lempikirjojani muutama vuosi sitten

Kirja: Ronja, ryövärintytär

Kirjailija: Astrid Lindgren

Julkaisuvuosi: 1981

Suomentaja: Tuula Taanila

Alkuperäisteos: Ronja, Rövardotter (1981)

240 sivua

WSOY

Ronja asuu metsän keskellä linnassa isänsä Matiaksen, äitinsä Loviisan ja kahdentoista ryövärin kanssa. Ronja rakastaa metsiään, joissa hän vaeltelee joka päivä, katsellen tähtiä, pelkäämättä hämärän olentoja tai huolehtimatta mistä ryöväreiden tuomat tavarat ovat peräisin. Eräänä päivänä hän kuitenkin tapaa linnan katolla toisen ihmislapsen, Birkin.

Ronja, ryövärintytärtä rakastin eniten Astrid Lindgrenin kirjoista vuosia sitten. Taidan rakastaa nykyäänkin.

Tarina on jotenkin niin ihana, ja henkilöt. Pidän niin itsevarmasta, lempeästä Loviisasta kuin vuoroin hurjasta ryöväristä, vuoroin hieman naiivistakin Matiaksesta. Ronja oli ihailtavan rohkea ja vahva ja Birk niin hauska ja rento <3

Ronjan ja Birkin ystävystyminen on puolestaan ihana, tai ainakin otaksuisin sen olevan ystävyyttä. Tällä lukemisella se alkoi tuntua hiukan varovaiselta ihastumiselta, muun muassa Birkin tunnustuksessa "Tiedätkö mitä? Minusta sinä olet arvokkaampi kuin tuhat puukkoa." Mutta joskus ystävyyden ja rakkauden raja on niin pieni...

Mutta parasta tässä on myös keskiajan tunnelma ja Ronjan maailma. Sydäntä särkee, kun en pääse tuohon maailmaan itse... Nuotiolla istuminen, kalastaminen, kesyttämättömät villihevoset. Ryövääminen ja linnassa asuminen. Hämäränolennot, vaaralliset ajattarat ja männiäiset, hassut kakkiaiset. Sekä metsä, jota rakastan yhtä paljon kuin Ronja, metsän ikivanhat kiemurtelevat polut, vihreät sammaleet ja humisevat puut <3

"Mutta vasta nyt, nähdessään sen pimeänä ja ihmeellisenä, nähdessään kaikki suhisevat puut, Ronja tajusi mitä metsät ovat, ja hän nauroi hiljaa vain siksi että jokia ja metsiä oli olemassa. Sitä oli vaikea uskoa. Ajatella että oli olemassa isoja puita ja mahtavia metsiä, ihan oikeasti, eikö silloin pidä nauraa!" -s.22

Kirja menee Helmet -lukuhaasteen kohtaan 7. " Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani - maalla ja kaupungissa" soveltuva kirja" sekä Sheferijmin Kirjaherbarioon. Lind eli metsälehmus eli tilia cordata.

Viisi kirjaa, kaksi runoa

Sain Sirriltä Viisi kirjaa -haasteen, kiitos hänelle! <3 Varoitan kuitenkin etukäteen, että viiden kirjan raja tulee menemään aika reippaasti yli...

Kirja jota luen parhaillaan

Luen tällä hetkellä neljää kirjaa, mutta voisin mainita nyt yhden. Susanne Hornfeckin Torte mit Stäbchen - Eine Jugend in Schanghai kertoo juutalaisperheestä joka pakenee toisen maailmansodan aikana Shanghaihin. Joulun aikaan lukemani Nanking Road oli samasta aiheesta, enkä vielä tiedä kummasta pidän enemmän. Tässä kirjassa on joka tapauksessa enemmän kiinalaisesta kulttuurista ja Shanghaista.

Kirja josta pidin lapsena

Pidin hirveästi salapoliisikirjoista, varsinkin Enid Blytonin Viisikko- ja Salaisuus-sarjoista, joissa lapset selvittävät rikoksia. Perustin jopa oman etsivätoimiston :D Toinen lempikirja oli varmaan Astrid Lindgrenin Ronja, ryövärintytär, jota itse asiassa myös tällä hetkellä luen. Keskiaika, seikkailu, metsä <3

Kirja joka jäi kesken

Anni Manninen taisi jäädä pari vuotta sitten kesken. Se oli vähän tylsä. Aloitin myös joskus Anni Swanin Saran ja Sarrin, sen puolestaan haluaisin lukea loppuun vielä joku päivä. En muista miksi en jatkanut sitä loppuun, mutta kai oli sitten muita kirjoja.

Kirja joka teki vaikutuksen

Jandy Nelsonin I'll Give You the Sun. Olen lukenut sen puolen vuoden aikana kaksi kertaa. Kieli ja ajatelmat ovat niin kauniita <3 Sekä teemat: sisarukset, kuvataide, homoseksuaalisuus, rakkaus, kuolema.

"I would give all ten fingers. I would give everything."

Kirja johon palaan

Lempisarjani Percy Jackson, Harry Potter ja Muinainen pimeys. <3 L.M.Montgomeryn kirjat <3

En muista keillä tämä on ollut, mutta haastan ainakin Lizaahhin blogista Musteella ja hopealla ja Celestinen blogista Lasisipulissa.

                              ***

Ajattelin julkaista vielä pari runoani, jotka unohdin jätin siis tahallani tammikuun postauksista. Toinen on englanniksi, mutta en varmuuden vuoksi suosittelisi käyttämään sitä kieliopin tarkastamiseen.

          Jos voisinkin
          Poistaa mielestäsi tuskan
          Joutua kokemaan itse saman.
          Niin, sen minä tekisin.

          Jos voisinkin
          Unohtaa toisten ajatukset
          Selkeyttää omat tunteet.
          Niin, sen minä tekisin.

          Jos voisinkin
          Sivuuttaa väkijoukossa silmäsi
          Olla odottamatta sinua iäti.
          Ei, sitä minä en tekisi.

                             ***

           I'm thinking of
           All these things I should do
           All these works I should complete
           All these thoughts I should forget
           All these feelings I should bury
           Somewhere outside my head
           All these fears I should be winning
           All this longing for the summer to be coming                                                              
           But deep inside me
           There is just one thought.
           I'm thinking of you.