George Orwell: Animal Farm

Ei liity mitenkään otsikon kirjaan tai kirjailijaan:

Hyvää 141-vuotissyntymäpäivää, lempikirjailijani! <3 Olen sinulle paljosta velkaa.

                          ***
Kirja on suomennettu nimellä Eläinten vallankumous.

Kirja: Animal Farm

Kirjailija: George Orwell

Julkaisuvuosi: 2003? (1.p 1945)

95 sivua (+ liitteet)

Penguin Books

Jonesin maatilan eläimet ovat kyllästyneet olemaan ihmisen orjina, joten eräänä yönä he häätävät nämä ja perustavat oman maatilansa, Animal Farmin. Eläimille luodaan seitsemän käskyä, kuten että eläimiä ei saa tappaa ja ihminen on vihollinen. Satoa aletaan kylvää ja vuoroin kylvää kaikkein viisaimpien, eli porsaiden johdolla...

Minun on vaikea sanoa, kuinka paljon pidin tästä kirjasta. Sitä vastoin pystyn sanomaan suoraan, että kirja oli hyvä. (Joskus ne ovat niin eri asia...) Takakannen ja liitteiden mukaan se oli poliittinen satiiri Neuvostoliitosta, ja sen kyllä pystyi päättelemäänkin niin ajankohdan kuin juonenpiirteidenkin perusteella. Tapa nimittää muita "comrade" eli toveriksi, vihreä lippu jossa on kavio ja sarvi...

Tuntui todella karmivalta lukea, kuinka ensin niin utopisesta maatilasta, jossa eläimet olisivat tasa-arvoisia, kehittyi yhden sian hallitsema diktatuuri, jossa muut eläimet huhkivat pellolla ja joitakin tapettiin epäiltynä petoksesta. Siat puolestaan valloittivat Jonesin talon ja muuntelivat käskyt mieleisikseen. Varsinkin kun muut eläimet eivät osanneet sanoa tähän mitään vastaan. Luultavasti tämä epätasa-arvon lisääntymisen ahdistus aiheutti tapahtuman, jota ei minulle usein käy: purskahdin itkuun kesken bussimatkan lempihenkilöni kohtalon vuoksi... Se oli niin väärin! :'(

Kirjan kirjoitustapa ja viimeinen lause olivat nokkelia. Mielestäni George Orwell osasi kirjoittaa satiireja.

Varastetut lapset/ Rabbit-Proof Fence (2002)

Elokuva on suomeksi nimeltään Varastetut lapset, mutta käytän englanninkielistä nimeä, sillä se kuulostaa mielestäni paljon paremmalta.

Rabbit-Proof Fence kertoo 1930-luvun Australiasta. Molly, Daisy ja Gracie ovat kolme puoliveristä aboriginaalityttöä, jotka siepataan ja kuljetetaan Moore Riverin leirille pois äitinsä ja isoäitinsä luota. Hallitus näet haluaa kitkeä aboriginaalilasten perinteet ja "eurooppalaistaa" heidät. (Onko se sana?) Molly päättää kuitenkin karata leiriltä Daisyn ja Gracien kanssa. He lähtevät kävelemään yli kahdentuhannen kilometrin matkaa kotiinsa, seuraten aitaa, joka halkoo koko Länsi-Australian, Rabbit-proof fencea.

Elokuva oli mielestäni yksinkertaisesti upea. Eniten siihen vaikutti tunnelma. Filmi perustuu tositapahtumiin, ja esimerkiksi epilogissa esiintyivät oikeat Molly ja Daisy, mikä toi mielenkiintoisen näkökulman. Mutta vaikka juuri tämä tarina ei olisikaan oikeasti tapahtunut, on niin monta samanlaista tarinaa aboriginaalilapsista, jotka kuuluvat Stolen generation'iin eli varastettuihin lapsiin, jotka eivät ehkä koskaan enää tavanneet vanhempiaan.

Muutenkin elokuva oli kuvattu ja näytelty hyvin todenmukaisesti, ja vaikka katsoimme sen koulussa, missä ei tee mieli itkeä muiden nähden, tuli kuitenkin kyynelet silmiin. Tyttöjen tarina ja sen toteutus elokuvana oli todellakin tunteellinen. Ja varsinkin lapsinäyttelijät olivat todella aitoja rooleissaan, heidän valitsemistaan ja "koulutustaan" oli mielenkiintoista seurata extroista.

Rabbit-Proof Fence kosketti valtavasti, ja aion katsoa sen uudestaan.

Ohjaaja: Phillip Noyce
Käsikirjoittaja: Christine Olsen
Perustuu: Doris Pilkington Garimaran kirjaan Follow the Rabbit-Proof Fence, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin
Molly: Evelyn Sampi     Daisy: Tianna Sansbury
Gracie: Laura Monaghan  A.O.Neville: Kenneth Branagh
Moodoo: David Gulpilil

L.M.Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Kiinnostus heräsi: Anna-sarja <3 (Postaus sisältää juonipaljastuksia sarjan aiemmista osista.)

Kirja: Kotikunnaan Rilla
Kirjailija: L.M.Montgomery
Sarja: Anna #8
Julkaisuvuosi: 2008 (1.p 1962)
Suomentaja: Kerttu Piskonen
Alkuperäisteos: Rilla of Ingleside (1921)
243 sivua
WSOY

Kotikunnaan kuopus, nyt 15-vuotias Rilla odottaa seuraavilta vuosilta lähinnä hauskanpitoa, unelmia ja ihailijoita. Toisin kuitenkin käy, kun syntyy sota, ja Kanadan velvollisuutena on auttaa emämaataan. Tulevina vuosina Rilla ja muu Kotikunnaan väki kohtaa niin huojennuksen kuin epätoivonkin hetkiä pitäessään yllä kotirintamaa. Niin monet nuoret miehet lähtevät vapaaehtoisiksi sotaan - myös eräs, jota Rilla on luvannut odottavansa...

Kuinka Annan maailma onkaan muuttunut... Enää takakannen lupaama 'ihastuttavan viaton, kujeita ja aurinkoa täynnä oleva ilmapiiri' ei kirjoissa toteudu vaan ne ovat saaneet aika synkän sävyn. Samoin alkuosien henkilöt ovat kadonneet lähes kokonaan, ja Anna puolestaan esiintyy loppuosissa vain harvoin. Ja niin erilaisena kuin ennen...

Vaikka sarja onkin muuttunut, pidän siitä edelleen paljon, vaikkakin eri tavalla. Kommelluksia siitä löytyy, mutta pääosassa on sota, jonka kirjailija itsekin koki kovana. Vaikka Kanadassa taisteleminen olikin vapaaehtoista, miehiä saatettiin haukkua pelkuriksi, jos nämä eivät ilmoittautuneet sotaan. Näin kävi kirjassa Walterille.

 Montgomeryn sodanaikaisen päiväkirjan lukijana tajusin muuten erään yhtäläisyyden kirjan ja kirjailijan elämän välillä - Maud itsekin (kuten Rilla) meni katsomaan elokuvaa Hearts of the World ja kesken kaiken filmiä nousi jännityksessään ja huusi hahmolle muistuttaakseen tämän aseesta sukassa! Näitä on hauska bongailla, varsinkin kun Maud ujutti kirjoihinsa monia asioita omasta elämästään.

Asia, joka minua kyllä harmitti kirjassa, oli se, että se keskittyi vain Rillaan. Annan perhe on varmaan sarjan ainoa kirja, jossa voi lukea kunnolla muistakin perheenjäsenistä, nyt heistä lähinnä mainittiin. Kuinka mielelläni olisin lukenut esimerkiksi Nanista ja papintytär Faithista ja heidän romansseistaan... Kotikunnaan Rillassa lempihenkilökseni kuitenkin nousi herkkä ja ajatteleva Walter.

"Mutta minä inhoan sotaa - sen kauhua, tuskia, rumuutta. Sota ei ole sotilaspukuja ja harjoitusparaateja - kaikki se mitä olen lukenut historiasta, kummittelee nyt mielessäni." Voi, sinä viisas Walter.

Kirja menee Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen sekä Kanadan provinsseista tuttuun Prinssi Edwardin saareen.

1900; Suffragette; Titanic (My Story)

My Story on sarja, jonka kirjat liittyvät toisiinsa vain siksi, että ne ovat fiktiivisen tytön päiväkirjoja, jotka kertovat jostain Brittien saarten historiallisesta aikakaudesta tai tapahtumasta. Samanlaisia sarjoja ovat esimerkiksi erillinen My Story pojille, Dear America, Dear Australia... Haluaisin lukea nämä kaikki!

                                            ***

Kirja: 1900: The Brand-New Century. A London Girl's Diary 1899-1900

Kirjailija: Carol Drinkwater

Julkaisuvuosi: 2010 (1.p 2001 nimellä The twentieth-Century Girl. The Diary of Flora Bonnington, London, 1900)

174 sivua

Scholastic Children's Books

Flora Bonnington elää huoletonta elämää rikkaan kauppiaan tyttärenä - tai niin huoletonta kuin se voi hiukan erilaiselle tytölle olla. Flora ei ole kiinnostunut tulevasta aviopuolisosta tai Englannin siirtomaista vaan muuttuvasta maailmasta, keksinnöistä ja naisten oikeuksien taistelemisesta. Hänen suurin toiveensa olisi saada liikkuvien kuvien kamera, cinematograph. Mutta miten hän taivuttelee isänsä kaikkeen tähän?

1900: The Brand-New Century oli yksinkertaisesti ihan kiinnostava ja mukava. Aikakaudesta ja Floran elämästä oli kivaa lukea, mutta tietyllä tavalla tarina oli aika itsestään selvä. Florakin ärsytti joskus lapsellisuudellaan, tai no, mistä näkökulmasta sen ajattelee.

                            *** 

Kirja: Suffragette. An Edwardian Girl's Diary 1909-1913

Kirjailija: Carol Drinkwater

Julkaisuvuosi: 2011 (1.p 2003 nimellä Suffragette. The Diary of Dollie Baxton, London,1901-1913)

190 sivua

Scholastic Children's Books

Tämä kirja oli vähän kuin jatkoa edelliselle: nyt pääosassa on tosin Dollie Baxton, köyhän perheen tytär, jonka Floran isoäiti oli ottanut suojatikseen. Isoäidin kuoltua Flora saa tietää Dolliesta ja ottaa hänet luokseen. (Flora on itse jo aikuinen, rikas näyttelijä ja ohjaaja sekä suffragisti.) Dolliekin on kiinnostunut oikeuksiensa taistelusta, mutta tuntee kuuluvansa suffragetteihin, radikaalisiin kannattajiin. Voiko Flora hyväksyä tämän, ja missä kulkee raja, jota Dollie ei voi ylittää?

Suffragette oli mielenkiintoisempi kuin edellinen osa, opin siitä lisää 1900-luvun alun kamppailusta naisten äänioikeutta kohtaan. (Tai oikeastaan ensimmäiset aloittivat sen jo 1860-luvulla!) Opin mm. että heitä oli kahdenlaisia: suffragistit olivat maltillisia, suffragetit taas olivat valmiita äärimmäisiin tekoihin, kuten ikkunoiden rikkomiseen ja vankilaan joutumiseen, jotta heitä kuunneltaisiin. Suurin syy oikeuksien puuttumiseen ei oikeastaan ollut se, että hallitus olisi suoraan kieltänyt ne, se vain kieltäytyi ottamasta aihetta puheeksi.

Pidin tästä kirjasta enemmän, vaikka tämäkin päähenkilö ärsytti vähän (xD). Siinä oli hyvin kiinnostavia asioita (lopussa vielä kerrottiin lisää suffrageteista), tosin yksi karmaisevakin kuvaus pakkoruokkimisesta.

                    ***
Kirja: Titanic. An Edwardian Girl's Diary 1912

Kirjailija: Ellen Emerson White

Julkaisuvuosi: 2008 (1.p 1998 nimellä Titanic. The Diary of Margaret Anne Brady, RMS Titanic, 1912)

173 sivua

Scholastic Children's Books

Margaret Anne asuu orpokodissa, odottaen tilaisuutta, joka veisi hänet valtameren yli isoveljensä Williamin luo. Tilaisuus siihen saapuu, kun rikas rouva Carstairs tarvitsee seuralaisen mukaansa Amerikkaan - Titanicilla. Köyhälle tytölle uppoamattomaksi kutsuttu laiva on itse täydellisyys ravintoloineen, hisseineen, kuin asuisi ylellisellä hotellissa! Mutta entä kun viidentenä yönä tapahtuu jotain odottamatonta...

Olen ollut monta vuotta kiinnostunut Titanicista, joten tämä oli upea kuvaus siitä! Olen lukenut katastrofista hirveästi ja sanoisin tietäväni paljon yksityiskohtia, mutta nyt luin uuttakin tietoa. Tämänkin kirjan lopussa oli lisätietoja ja kuvia oikeasta laivasta sekä aikajana. Aiheen vuoksi Titanic oli hyvin tunteellinen ja siihen pystyi eläytymään, vaikka tähän tilanteeseen:

"An elderly woman allowed an officer and a stripping sailor to help her aboard with her maid. Then, just as suddenly, she got back out and went to stand to an elderly gentleman still on the deck, saying something to the effect of, 'Where you go, I go.' Her husband and the men nearby, tried to dissuade her, but she could not be convinced to leave him behind. So the men turned their attention to her husband, suggesting that he get in the lifeboat as well. He refused them with quiet good humour, and the next thing I saw was the elderly couple going off to sit down in deck chairs. They were holding hands tightly, and seemed unaware of anything in the world beyond each other." -s.104

Eräs rakkaustarina ei ihan mielestäni sopinut Margaret Annen ikään, mutta muuten pidin hänestä ja hänen hauskasta näsäviisaudestaan. 

"Mrs Carstairs shook her head, seeming exasperated. 'You are a most curious child, MJ.'

   MJ. 'I thank you, Mrs Upstairs', I said.

   'And a very difficult child', she said, sounding much more exasperated. -s.68-69 

Kirja menee Amerikan valloitushaasteen osavaltioon "New York", Titanicin oletetun saapumispaikan mukaan. 

Lokakuu -15

Lokakuussa luin 11 kirjaa ja 2296 sivua:

J.K.Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (698 sivua)(HP #6)
Jandy Nelson: I'll Give You the Sun (371 sivua)
Maijaliisa Dieckmann: Luostarin Piritta (205 sivua)
Tuija Lehtinen: Laura kultatukka (187 sivua) (Laura #1)
Sinikka & Tiina Nopola: Hetki lyö, Risto Räppääjä! (n.90s)(#1)  
                        Risto Räppääjä ja Nuudelipää (n.90s) (#3)
                        Risto Räppääjä ja komea Kullervo (n.90s)(#5)
                        Risto Räppääjä ja Hilpuri Tilli (n.90s) (#7)
Carol Drinkwater: 1900: The Brand-New Century (174s) (My Story)
Carol Drinkwater: Suffragette (190s) (My Story)
Kari Hotakainen: Näytän hyvältä ilman paitaa (111 sivua)

Harry Potter ja puoliverinen prinssi oli uudelleenluettuna hyvin jännittävä ja koukuttava, sisälsi upean juonen ja maailman sekä ensimmäisiä rakkaussuhteita hahmojen välillä. 
     I'll Give You the Sun oli erilainen kirja kuin mitä yleensä luen. Sellaisiinkin kannattaa tarttua, sillä romaani paljastui todella hyväksi! Sekä kaunis kirjoitustapa <3
     Luostarin Piritta - kuvaus luostarielämästä keskiaikaan sekä konkreettinen tarina. Tämäkin oli hieno kirja!
     Laura kultatukka oli ihan mukava, mutta koska se kertoi teini-ikäisen tytön ihan normaalista elämästä, se ei niin ihmeellinen mielestäni ollut. Ajattelin kuitenkin jatkaa sarjaa.
     Risto Räppääjistä olen joskus lukenut melkein kaikki, ja koska ne ovat koukuttavia ja nopealukuisia, luin yhden kirjan ehkä tunnissa. Suosittelen näitä, jos haluaa helppoa naurua, ja kelpaa lastenkirjat, sillä nämä ovat hauskoja! Myös Rauhan ja herra Lindbergin suhde on jotenkin ihana <3
     1900: The Brand-New Century sekä Suffragette ovat My Story -sarjaa, joka kertoo erilaisista Englannin historian tapahtumista ja aikakausista fiktiivisen tytön näkökulmasta. Molemmat kirjat olivat hyvin opettavaisia ja varsinkin Suffragette kertoi mielenkiintoisesti, kerran karmivastikin, naisten oikeuksien taistelusta. 
     Näytän hyvältä ilman paitaa oli hyvin nopealukuinen novellikokoelma, luin sen yhdessä päivässä. Ensin ajattelin, etten pidä kyllä yhtään, mutta tarinoiden edetessä kirjoitustyyli alkoi tuntua ihan fiksulta ja novelleistakin löytyi se tarkoitus.

Lokakuun kirjasaldosta muodostui erikoisen suuri, kiitos nopealukuisten kirjojen. Luin muutaman yksittäisen kirjan, mutta myös eri sarjoista monia osia, kuten uudelleenlukuna Risto Räppääjiä ja uutena tuttavana My Story -sarjaa. Kirjoja oli ihan hyvistä upeisiin, ja on vaikea sanoa parasta, sillä jotkut olivat hauskoja, jotkut jännittäviä, jotkut mielenkiintoisia... 

Elokuvia katsoin vain vähän, vaikka suunnittelin katsovani enemmän kuin puolitoista: puolet Ronja, ryövärintyttärestä (<3) ja Saksikäsi Edwardin (Edward oli niin hellyyttävä, ja häntä tuli sääli!). 

Kukkia! <3

Lokakuu meni ensin lomaillessa, sitten taas koulussa... Kävin Japanissa ja olin ylpeä, jos sain juteltua jotain luokkalaisteni kanssa. Sain Liebster Awardin (kiitos Katja ja Kirjaneito! <3) ja masennuin, kun en tajunnut kouluaineita. Toissapäivänä kävin myös ensimmäistä kertaa Karkki&kepposella! Mielipiteeni on, että virpominen on hauskempaa: käytetään vaivaa vitsoihin, ja koska täällä päin täytyy laittaa kurpitsa ovelle, jos haluaa olla mukana, kepposille ei ollut tilaisuutta... Mutta karkkia oli kiva saada! :D

Japanin ruska

                                     

                                     

  

Ostokseni Japanista! (Suklaat puuttuvat kuvasta)

Tunnin piristystä..

Julia ja Murdochin murhamysteerit! <3

Kuten moni tietää, marraskuu on NaNoWriMo-kuukausi, mutta itse en aio osallistua siihen. Tai no periaatteessa en, teen kyllä omanlaisen projektini sen inspiroimana: kirjoitan 50 000 sanan sijasta vain viisi tuhatta, enkä kirjoita yhtä samaa tarinaa, vaan mitä ikinä keksin. Raportoin sitten, miten projekti eteni. :) Muuten aion edelleen lukea paljon, vaikka tuota ennätystä en ajatellut rikkoa! Muuten marraskuu tulee olemaan ihan normaali koulukuukausi: toivottavasti tutustuisin paremmin luokkalaisiini...

The moon of falling leaves is over... Millainen kuukausi teillä oli? Mitä odotatte marraskuulta? Kuukauden kysymys: Kenen fiktiivisen tai todellisen henkilön kanssa vaihtaisit paikkaa juuri nyt?

Auringonnousu

Maijaliisa Dieckmann: Luostarin Piritta

Kiinnostus heräsi: aloitin kesällä, nyt luin uudestaan

Kirja: Luostarin Piritta. Nuortenromaani vuoden 1462 Naantalista
Kirjailija: Maijaliisa Dieckmann
Julkaisuvuosi: 2003
205 sivua
Tammi

Piritta on kokelaana luostarissa isänsä tahdosta. Vaikka välillä abbedissa on ankara ja luostarin muurit tuntuvat jättävän muun maailman ulkopuolelle, Piritta on varma elämäntehtävästään. Hänestä tulee kirjoittamiseen erikoistunut nunna. Ei hän ole koskaan ajatellutkaan muuta elämää. Eräänä päivänä luostariin kokelaaksi saapuu ylhäisestä suvusta oleva Katriina. Tytöt ystävystyvät nopeasti, ovathan he samanikäisiä, mutta mikä salaisuus varjostaa Katriinan entistä elämää ja syytä piiloutua luostariin?

Tämä oli kyllä mielenkiintoinen kirja keskiajan elämästä luostareissa! Kirjassa kuvailtiin hyvin yksityiskohtaisesti luostareita ja miten munkit ja nunnat elivät päivästä toiseen. Kuinka harmi, etten ehtinyt kirjoittaa kaikkea ylös! Muurien sisältä ei saanut poistua sukulaisia tapaamaan (onneksi Piritta kuitenkin näki perheensä messuissa), koko ajan täytyi olla jossain työssä, kuten jäljentämässä kirjoja, siivoamassa tai kitkemässä kasvimaata. Myös rukoileminen oli hyvin tärkeä tehtävä:

"Heti herättyä mentiin kirkkoon ja rukoiltiin, päivällä vietettiin taas hetkirukousta, ja vielä viimeiseksi illalla oli käytävä kirkossa ja kuunneltava munkkiveljien rukouksia. Ennen jokaista puuhaa rukoiltiin työn onnistumiseksi. Ennen ruokailua siunattiin ruoka ja päätteeksi kiitettiin. Ennen puhepirtin keskusteluhetkeä rukoiltiin, samoin ennen nukahtamista ja heti herättyä." -s.63

Vaikka olen aina olettanut nunnien ja munkkien olevan hyvin hengellisiä, kirja antoi hyvän kuvan, kuinka heidänkin mielessään pyörivät maalliset ajatukset. Abbedissa oli huolestunut luostarin maineesta, nunnat taas saattoivat käyttää hengellisille keskusteluille tarkoitetun hetken tarinoiden kertomiseen tai vain teeskennellä tekevänsä työtä.

Nimitys nuortenromaani on ehkä vähän väärä kirjassa, sillä vaikka Katriinan tarina tosin poikkesi luostareista, se ei kovin jännittävä ollut, ja moni nuori ei kiinnostuisi siitä. Piritallakin oli menneisyys, mutta minusta se oli aika lyhyt eikä oikein vaikuttanut mihinkään, se oli harmi.

Pidin kuitenkin kirjasta paljon: tähän asti lukemistani Dieckmannin kirjoista se on paras.(Aiemmin olen lukenut Fredrika-rouvan koulu, Kaksoset-sarjaa ja Taivas sinivalkoinen.) Suosittelen Luostarin Pirittaa niille, jotka haluavat lukea luostareiden elämästä ja keskiajasta nuoren tytön näkökulmasta. :)

"Sisar Lucia nosti kätensä merkiksi, ja nunnien kuoro alkoi laulaa. Heidän äänensä olivat heleät ja kirkkaat. Tytöt katsoivat toisiinsa, ja kumpikin tunsi syvää iloa. Laulu yhdisti heidät, ja sävelten kauneus pyyhkäisi mielestä kaikki murheet. He keskittyivät siihen, että latinankieliset sanat menivät oikein ja että ääni kohosi juuri niin korkealle kuin sisar Lucia tahtoi. Munkit vastasivat omalta lehteriltään, ja heidän äänensä kohosi kumeana ja kuuluvana kohti holvien korkeuksia. -s.107

Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen numeroon 13.: "Kirja joka on voittanut jonkin merkittävän palkinnon, kuten Finlandia-palkinnon". No ei ihan Finlandiaa, mutta Topelius-palkinnon, en tiedä kuinka merkittävä se on.

Liebster Award!

Minut haastettiin haasteeseen - kaksi kertaa! Kiitos Katjalle sekä Kirjaneidolle tunnustuksesta, olette ihania! <3

                                     

1. Kiitä palkinnon antajaa ja linkkaa hänen bloginsa postaukseesi.

2. Laita palkinto esille blogiisi.

3. Vastaa palkinnon antajan esittämään 11 kysymykseen.

4. Nimeä 5-11 blogia, jotka mielestäsi ansaitsevat palkinnon, ja joilla on alle 200 lukijaa.

5. Laadi 11 kysymystä, joihin palkitsemasi bloggajat puolestaan vastaavat.

6. Lisää palkinnon säännöt postaukseen.

7. Ilmoita palkitsemillesi bloggaajille palkinnosta ja linkkaa oma postauksesi heille, jotta he tietävät mistä on kyse. 

Ensin Katjan kysymykset:

I. Jos olisit kirjallisuuden hahmo, kuka olisit? Saat myös perustella, mutta ei ole pakko.

-Tämä on vaikea kysymys... Omasta mielestäni voisin olla Emilia Byrd Starr, eli Runotyttö. Ehkä myös Sara Stanley kirjasta Sara, Tarinatyttö. Harry Pottereiden Lunaakin voisin muistuttaa. Ystäväni mielestä taas olisin Lavender-neiti Anna-sarjasta :D Ehkä en ole vielä löytänyt täsmälleen omaa persoonaani kirjoissa, tai sellaista ei löydykään. 

II Mikä oli lapsuudenaikojesi lempikirja? Tai mitkä, saat sanoa useamman.

-Kaikenlaiset nuorten salapoliisikirjat, varsinkin Enid Blytonin kirjat, kuten Viisikot. Olin hirveän hullaantunut etsivätoimistoihin ja muihin ala-asteella. Nykyään katson murhamysteerejä televisiosta :D

III Kerro kolme kirjaa, jotka ovat jättäneet sinuun erityisen merkittävän jäljen.

-Ainakin L.M.Montgomeryn Annan nuoruusvuodet, sillä se sai lukemaan tyttökirjoja yhä enemmän ja rakastamaan Montgomeryä <3

   Terhi Rannelan Taivaan tuuliin oli taas todella järisyttävä lukukokemus, mutta auttoi ymmärtämään terroristin ajatusmaailmaa ja kuinka esimerkiksi kiusaaminen voi jättää ihmiseen suuret jäljet ja saada aikaan paljon pahaa.

   Kolmas olisi ehkä Ruta Sepetyksen Harmaata valoa, niin ikään aika järkyttävä kirja, joka havainnollisti Stalinin vankileirien kauheudet.

IV Ja kolme kirjaa, joita et ole lukenut, mutta haluaisit lukea.

-Näitä on kyllä tuhansia ja tuhansia ja koko ajan tulee lisää... Pitkään lukulistallani on ollut esimerkiksi Annika Thorin Saari meren keskellä sekä Anni Swanin Sara ja Sarri. Vähän vähemmän aikaa olen ajatellut lukea Kerstin Gierin uuden kirjan nimeltä Lupaus.

V Mikä on suomalainen suosikkiklassikkosi? Miksi? No joo, saat sanoa tähänkin kolme. Jos tahdot.

-Suomalaisia klassikoita en oikein ole lukenut... Mutta esimerkiksi Anni Polvan Tiina-kirjat ovat mainioita!

VI Minkä kirjan voisit lukea loputtoman monta kertaa?

-En tiedä... Ehkä jonkun Lucy Maud Montgomeryn (Sinisen linnan olen jo lukenut kolme kertaa <3), Kirjavarkaan (vasta kaksi :D)... 

VII Kuvaile kirjamieltymyksiäsi kolmella sanalla.

-Seikkailu vanhassa ajassa

VIII Mitä kirjoista kirjoittaminen merkitsee sinulle?

-Merkitsee aika paljon: yleensä jo kirjan aloitettuani alan miettimään, mitä voisin kirjoittaa siitä blogiin! Kirjoittaessa voin latoa ajatuksiani ylös, kertoa muille mitä ajattelen kirjasta, ja ehkä löytää muilta samoja mielipiteitä tai sitten aivan eri tulkintoja!

IX Onko sinulla kesken useampia kirjoja samaan aikaan?

-On, lähes aina! Joskus jopa neljä :D

X Jos sinussa olisi kannet, millaiset ne olisivat?

-Ne olisivat kauniit, ehkä vihreät. (Googlatkaa Vanhan kartanon Patin kansi.) Niissä olisi upea luontokuva tai häivähdyksiä asioista joita pidän. Kirjan nimi olisi sana tai pari, jotka eivät suoranaisesti paljastaisi kirjasta mitään, mutta kuitenkin kaiken.

XI Aiotko toivoa Joulupukilta kirjoja? 

-Toivon, jos en saa erästä suurempaa lahjaa...

                            ***

Kirjaneidon kysymyksiin vastaukset:

I Pitääkö kirjat mielestäsi lukea ennen elokuvaversion katsomista?

-Mielellään kyllä, muttei välttämättä. Itse olen katsonut kaikki Taru sormusten herrasta- sekä Hobitti -elokuvat, mutta lukenut vasta ensimmäisen, eikä se minua häiritse. Oikeastaan se on hyväkin, koska muuten en varmaan sulattaisi lempihahmoani Taurielia, joka on vain Hobitti-elokuvissa... Eräästä kirjasta suosittelisin ehkä katsomaan ensin elokuvan, nimittäin Kirjavarkaasta.

II Luitko jo lapsena, jos luit, mikä oli lempikirjasi?

-Luin, paljon! Pidin eniten salapoliisikirjasarjoista, mutta yksittäisistä kirjoista Astrid Lindgrenin Melukylän lapset sekä Ronja, ryövärintytär.  

III Kaipaatko lukiessasi ehdotonta rauhaa vai pystytkö keskittymään myös ihmisten läsnäollessa tai mahdollisessa puheensorinassa?

-Pystyn keskittymään yleensä kaikkialla - jollen sitten jätä kirjaa ja ryhdy keskustelemaan itsekin muiden kanssa :D

IV Miten järjestät kirjahyllysi?

-Yleensä sarjan mukaan, ja myös sen mukaan, kertooko kirja vanhasta ajasta vai ei. :D

V Kirja joka sai sinut itkemään.

-Markus Zusakin Kirjavaras, sitten tämä yllämainittu Taivaan tuuliin sekä aina joku saa ainakin herkistymään, vaikkei olisikaan välttämättä surullinen kirja... 

VI Jos pitäisit teekutsut, ja saisit kutsua viisi fiktiivistä henkilöä, ketkä kutsuisit ja miksi?

-Ihana kysymys! <3 

     Ensimmäiseksi tulee mieleen Julia Ogden Murdochin murhamysteereistä, ihailen häntä ja olisi upeaa jutella hänen kanssaan entisajan elämästä ja kaikesta... Toinen olisi sitten varmaan William Murdoch samasta sarjasta ;) Kolmantena kutsuisin Tarinatytön: häntäkin ihailen, hän voisi kertoa tarinoita ja ehkä opettaa minulle näyttelemistä! Sitten kutsuisin Taurielin aiemmin mainituista Hobitti-elokuvasta: hän voisi kertoa Keski-Maasta ja opettaa haltiakieliä ja parantamista. <3 Viidennettä on vaikea valita, mutta ehkä seuraan saisi vielä liittyä Jack Dawson kaikessa komeudessaan kertomaan hauskoja juttuja :D

VII Lempparisi tänä vuonna lukemistasi kirjoista?

-Uudelleen luetut Kirjavaras ja Sininen linna... (Kyllä, nämä löytyvät varmaan jokaisesta kohdasta.) Montgomeryn Sateenkaarinotko oli todella hyvä, samoin Jandy Nelsonin I'll Give You the Sun sekä Celia Reesin Merirosvoja!

VIII Lukevatko perheenjäsenesi yhtä ahkerasti kuin sinä?

-Eivät :P Äiti haluaisi, muttei ehdi, isä lukee ehkä pari kirjaa vuodessa. Sisarukset sentään vähän enemmän, mutta eivät niin hirveästi.

IX Kirja josta tehty elokuvaversio oli sinusta parempi kuin alkuperäisteos?

-Vaikea sanoa... No tämä ei oikeastaan ole elokuva vaan tv-sarja, mutta pidin George Gentlyn tutkimuksista enemmän kuin dekkarista Gently Does It.

X Kirja jonka tahtoisit lukea uudelleen.

-Nyt viime aikoina olen tuuminut muun muassa Percy Jackson -sarjan, Luonnonlapsi Calpurnia Taten ja Ronja, ryövärintyttären lukemista uudelleen.

XI Onko sinulla lempikirjailijoita? Jos on, mainitse muutama.

-Onhan niitä muutamia: L.M.Montgomery <3, Rick Riordan, Laura Ingalls Wilder.
                          ***

Oman tunnustukseni annan seuraaville upeille blogeille:

                   Musteella ja hopealla

                   Smaragdien säihke

                   Lasisipulissa

                   Kasoittain kauniita sanoja

                   Samakuu - blogi kirjoittamisesta

Omat kysymykseni:

I Millä perusteella yleensä valitset kirjan (esimerkiksi kirjastosta)?

II Kirja josta haluaisit tehtävän elokuvan.

III Jos saisit tavata yhden kirjailijan, elävän tai kuolleen, kenet tapaisit?

IV Mitä tekisit hänen kanssaan ja mistä ehkä keskustelisitte?

V Ketä fiktiivistä henkilöä ihailet/olet ihallut?

VI Kehen fiktiiviseen henkilöön et puolestasi koskaan tahtoisi törmätä!

VII Kenen henkilön elämäkerran/päiväkirjakokoelman haluaisit ehkä lukea?

VIII Millä kirjalla on mielestäsi hienoin kansikuva?

IX Minkä kirjan juonta tai jonkun tapahtuman haluaisit muuttaa?

X Ketä sivuhenkilöä rakastat?

XI Mitä kirjat merkitsevät sinulle?

Haasteen vastaanottaminen on vapaaehtoista, älkää ottako hirveää stressiä! :)