Klassikkohaaste: Louisa M. Alcott: Pikku naisia

Kiinnostus heräsi: teki vain mieli lukea, kun on joskus jäänyt kesken

Kirja: Pikku naisia

Kirjailija: Louisa May Alcott
Julkaisuvuosi: 2005
Suomentaja: Sari Karhulahti
Alkuperäisteos: Little Women (1868)
293 sivua
Art House

Meg, Jo, Beth ja Amy, neljä sisarta, elävät keskituloisessa perheessä Yhdysvaltojen sisällissodan aikaan. Jokaisella sisarista on omanlaiset luonteensa ja vikansa: Jo esimerkiksi on poikamainen ja äkkipikainen, Amy taas välillä tärkeilevä. Odottaessaan isäänsä kotiin sodasta tytöt päättävät yrittää parhaansa ollakseen hyviä, epäitsekkäitä ja ahkeria. Kommelluksia kuitenkin sattuu, eikä vähiten naapurinpoika Laurien kanssa, johon he ovat tutustuneet.

Tutustuin ja rakastuin klassikoihin ja tyttökirjoihin noin kolme vuotta sitten kunnolla (kiitos Lizaahhin :)) mutta jo sitä ennen olin joitakin lukenut. Pikku naisia aloitin monta kertaa, mutta jotenkin luin aina pari ensimmäistä lukua ja sitten tylsistyin. Kirjan ensimmäiset luvut ovat kiinnostavat, mutteivat ainoat sellaiset.

Henkilöt olivat kivoja, mutta eniten pidin poikatyttö Josta. Hän oli hyvin sympaattinen: rakastaa kirjoja ja kirjoittamista, suuttuu nopeasti, pelkää muutosta ja perheen eroamista, sekä poikkeaa normeista. Voin hyvin kuvitella miltä hänestä tuntui elää yhteiskunnassa, jossa tytöt eivät saaneet käyttää housuja tai leikkiä poikien leikkejä (tai edes juosta!). En kyllä itseäni miellä ihan poikatytöksi, mutta kai se jotain kertoo etten ole kiinnostunut meikeistä, tykkään taisteluleikeistä ja hyvä kaverini on poika.

Niin, sitten itse tarinaan. Tyttöjen kommelluksista, puuhista ja elämästä oli hauska lukea ja 1800-luvun elämästäkin tuli opittua vähän. Tippa silmään tuli siinä vaiheessa, kun eräs henkilö pelastui sairaudelta ja romantiikkaakin kirjassa oli loppuvaiheilla. Teemasta on vähän ristiriitaista sanottavaa. Minusta on hienoa, että kirjalla on sanoma, ja vanhoissa kirjoissahan niin on hyvin usein. Kuitenkin välillä tuntui, että koko kirja oli sitä sanomaa: ole epäitsekäs, hyvä ja muista työ ennen huvia. Ainakin tätä sanomaa tuli kuitenkin pohdittua :)

Pieni sananen vielä suomennoksesta. Tämä oli uusi 2000-luvun suomennos ja siis todella hyvä, mutta kirjan nimi häiritsi: Pikku naisia osa 1. Ajattelin Pikku naisia olevan jaettu kahteen osaan, ja niiden jälkeen tulevan Viimevuotiset ystävämme jne. Vasta Wikipediassa käytyäni tajusin, että L.M. Alcott julkaisi Pikku naisia kahdessa osassa, joista toinen on aiemmin käännetty suomeksi Viimevuotiset ystävämme. Eli siis Pikku naisia osa 2 on uusi suomennos tuosta kirjasta. Kuulostaa sekavalta näin kirjoitettuna ja minulla kesti hetki hahmottaa asia oikein. Eipähän tarvitse alkaa lainailla PN osaa 2, kun VY löytyy hyllystä!

Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 38: "Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken", Klassikkohaasteeseen sekä Massachusettsin osavaltioon Amerikkaa tutkimassa. 

Angie Sage: Kivi

Kiinnostus heräsi: Septimus Heap -sarjaa (sisältää juonipaljastuksia aiemmista osista!)

Kirja: Kivi
Kirjailija: Angie Sage
Sarja: Septimus Heap #4
Julkaisuvuosi: 2008
Suomentaja: Kaisa Kattelus
Alkuperäisteos: Queste (2008)
390 sivua
WSOY

On kulunut jo puoli vuotta siitä, kun Snorri ja Nicko katosivat ajassa taaksepäin, ja varsinkin prinsessa Jenna haluaa epätoivoisesti päästä etsimään heitä. Hän, Septimus ja heidän ystävänsä Beetle lähtevät vaaralliselle etsintäretkelle kohti salaperäistä Foryxien taloa, jossa aikojen väitetään kohtaavan. Liian myöhään Septimus kuitenkin huomaa päätyneensä Vaellukselle, jolta kukaan parhaanvelhon oppilas ei ole palannut...

Kun tartuin sarjan ensimmäiseen osaan Magiaan, en ajatellut sen olevan mitenkään hirveän erikoinen. Nyt kun olen päässyt sarjan neljänteen osaan (yhteensä niitä on kai seitsemän) voin sanoa, että on todella hyvä sarja. Tietyt asiat kyllä ärsyttävät, mutta heti kun olin lukenut viimeiseen lauseen Kivestä, toivoin jo voivani lukea Saaren samaa kyytiä.

En ole vielä ihan ymmärtänyt onko sarjalla yhtenäistä juonta. Tuntuu ettei olisi. Kivi oli periaatteessa jatkoa Peilille aikamatkustuksen vuoksi, mutta esimerkiksi pahikset näissä kirjoissa ovat aivan eri. Sarjassa tuntuu olevan aika monta pahista, jotka esiintyvät silloin tällöin...

Henkilöt olivat muuten tässä osassa realistisempia kuin aiemmin, tosin ihmetytti erään yhtäkkinen vaihdos pimeän magian kannattajasta hyvikseksi. Jokin karmea asia oli tässäkin kirjassa: olio, joka pystyi valtaamaan jonkun henkilön ja tätä oli melko vaikea tunnistaa... Rakastuin yhä enemmän lempihenkilöihini, varsinkin Marciaan <3 Snorri esiintyi kirjassa aika vähän, mutta Jenna on onneksi toinen päähenkilö. Bongailin myös kaikkia pieniäkin mainintoja jonkun ihastumisesta johonkuhun toiseen... :P

Kirja menee Helmet-haasteen kohtaan 5: "Kirja jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä" sekä Kirjankansibingon kohtaan "Punainen".

Kolme kirjaa -haaste

Minut haastettiin Kolme kirjaa -haasteeseen, kiitos siitä Katjalle! <3 Haasteessa valitaan kolme kirjaa, joista on kirjoittanut blogissaan ja jotka haluaisi lukea uudestaan. Koska blogini on vasta nuori, ei vaihtoehtoja vielä sadoittain löydy, mutta jonkinlainen määrä kuitenkin. ja sitä tasoittaa se, että luen mielelläni hyvät kirjat uudelleen :)

Ensimmäinen kirja oli helppo valita ja oikeastaan blogipostaukseni siitä oli toiselta lukukerralta. Toisia joutui vähän miettiä, koska olen muitakin niiden veroisia ehtinyt lukea.

               Markus Zusak: Kirjavaras

Kirjavarkaan tarina on kaunis, aihe ja ympäristö mielenkiintoinen, henkilöt ihania ja kieli runollinen. Kirjoista ja sanan mahdista puhutaan paljon ja ne pelastavat ihmishenkiä. Kirja koskettaa jokaisella lukukerralla ja siksi aion lukea sen vielä monta kertaa.

Käthe Recheis: Lena - Unser Dorf und der Krieg

Miksi tätä kirjaa ei ole suomennettu? Lena - Unser Dorf und der Krieg kertoo itävaltalaisperheestä toisen maailmansodan aikana. Samoin kuin Kirjavaras, siinä on niin iloja kuin suruja, ja sodan arkea ja myös sen oikeita taisteluita ja tapahtumia käydään läpi.


L.M.Montgomery: Runotyttö etsii tähteään

Tai no, koko Runotyttö-sarja sitten joskus. Joku Montgomeryn kirja tähän haasteeseen täytyy laittaa ja lempikirjani Sinisen linnan luin ennen blogin perustamista... Runotytöissä on tiettyä tunnelmaa, jota vain Montgomeryn kirjoista löytyy. Tavoitellaan kirjailijan uraa, luetaan kirjoja, ihaillaan luontoa ja etsitään Sitä Oikeaa.

                       ***

No, katsotaan tuleeko nämä joskus oikeasti luettua uudelleen :) Haastan kirjoja listaamaan Lizaahhin, Smaragdittaren ja Celestinen joilla on kaikilla ihanat blogit <3

Katarina Eskola & Satu Marttila (toim.): 50-luvun teinit

Kiinnostus heräsi: 50-luvun tytöt ja 50-luvun tyttöjen ystävät

Kirja: 50-luvun teinit
Toimittaneet: Katarina Eskola & Satu Marttila
Julkaisuvuosi: 1994
570 sivua
Kirjayhtymä

Tämä päiväkirja- ja kirjekokoelma kertoo toimittaneiden teinivuosista: oppikoulun kuudennesta luokasta ylioppilaskesään asti. Päiväkirjaa kirjoitetaan vakavammin, enemmän ajatuksista, tunnetiloista, ystävyydestä sekä kaipuusta, kun lapsuuden leikit ovat jääneet taakse. Myös ensimmäisestä ulkomaanmatkasta, kielikurssista ja tanssiaisista kerrotaan.

Rakkaudesta ja seurustelemisesta oli tässä osassa paljon enemmän kuin 50-luvun tytöissä. Oikeastaan rakkaus ja rakastetun kaipuu oli osana melkein kaikkia merkintöjä, ja olisin toivonut vähän muutakin, mutta päiväkirjahan on päiväkirja. Poikaystävä saattoi löytyä kesäleiriltä tai seurakunnan nuortenilloista. (Koulusta ei sen vuoksi, että Kata ja Satu kävivät tyttökoulua.) Tykkäsin lukea Satun "romanssin" kehittymisestä: ensin hän oli ihastunut salaa 1,5 vuotta ennen kuin alkoi seurustelemaan.

Myöhemmin illalla Katalla minusta tuntui samoin, että Cal [lempinimi] katseli minua (mutta myös Kataa). Aloin olla jo hiukan järkyttynyt, mutta pääasiallisena tunteena oli vain yleinen ilo ja nautinto, sillä meillä oli todella hauskaa. Leikimme monenlaisia leikkejä, mm. erästä huutoleikkiä (jonka nimi taitaa olla "Minä rakastan sinua"), jossa aina huudetaan jonkun nimi. Huomasin (samoin kuin Kata), että Cal huusi kamalan monta kertaa minun nimeäni. Myöhemmin Kata kertoi, että hän oli seurannut vierellä, kun Cal kirjoitti kaikkien sielläolleiden nimet almanakkaansa. Hän tekstasi kaikkien muiden nimet, mutta minun nimeni kuulema oli kesken kaiken kirjoitettu näin: SATU. -Satu 21.3.1958 

Minusta nämä kolme kirjaa on ollut todella mielenkiintoista lukea ja olen saanut tietää 50-luvusta enemmän, esimerkiksi kuinka paljon elokuvateattereita siihen aikaan Helsingissä oli, eikä tyttö edelleenkään "saanut" näyttää tunteitaan :O. Myös kirjan lopussa olevat jälkisanat, henkilöhakemisto ja latinankielisten lauseiden selitykset auttoivat lukemisessa. Olisin kuitenkin toivonut jotain selitystä muutamille asioille, joita ei enää nykyaikana ole, kuten mikä koulukonventti tarkalleen on. Jonkinlaiset koulun tanssit?

P.S. Täältä, Ylen arkistosta, löytyy radiokuunnelma, jossa Katarina Eskola ja Satu Koskimies keskustelevat päiväkirjoistaan.

Chitty Chitty Bang Bang (1968)

Omalaatuisen keksijän Caractacus Pottsin lapset Jeremy ja Jemima eivät käy koulua vaan leikkivät romuautolla päivät pitkät. Isä onnistuu ostamaan ja kunnostamaan sen heille, ja Chitty Chitty Bang Bang vie heidät kuvitelmissa seikkailuun yhdessä neiti Unelma Herkun kanssa, kehen he ovat tutustuneet.

Elokuva oli mielestäni oikein hyvä. Siinä oli vanhaa aikaa (<3), seikkailua, satua, hauskoja tilanteita sekä romantiikkaa. Voitte yrittää arvata keistä tuli pari :) Seikkailusta puheen ollen, ihmettelin sitä, että elokuvan "pahikset" olivat kotoisin Vulgarian valtiosta, jonka asukkaat puhuivat saksalaisittain murtaen. Aloin miettimään, oliko näillä jokin yhteys siihen että elokuva oli julkaistu tasan 50 vuotta ensimmäisen maailmansodan loppumisen jälkeen... Jos on, en kyllä ymmärrä miksi.

Laulut eivät minusta olleet niin ihmeellisiä, vaikka yleensä pidänkin niistä eniten musikaalielokuvissa. Ne muistuttivat jonkin verran Maija Poppasen lauluja, ja ainakin sanoittaja oli sama. Erityisen kaunis oli kuitenkin Hushabye Mountain, iltalaulu jonka Caractacus lauloi lapsilleen ja josta tuli mieleen Feed the Birds Maija Poppasesta.

Tämän elokuvan olen nähnyt aikaisemmin pari kertaa, mutta sen verran aikaa oli kulunut, etten muistanut varsinkaan lopusta yhtikäs mitään. Lopun eräs käänne vähän harmitti, josta en nyt enempää paljasta.

Haluan nyt nähdä lisää vanhoja musikaaleja <3

Ohjaaja: Ken Hughes        Käsikirjoittajat: Ken Hughes & Roald Dahl
Perustuu: Ian Flemingin kirjaan Chitty Chitty Bang Bang (1964)
Caractacus: Dick Van Dyke     Unelma: Sally Ann Howes
Jeremy: Adrian Hall           Jemima: Heather Ripley 
Isoisä:  Lionel Jeffries

Kirjastojen puolesta!

Osallistun mukaan tempaukseen kirjastojen puolesta, jossa kirjabloggaajat poseeraavat valitsemansa kirjaston edessä. Aiheesta lisää löytyy blogista La petite lectrice. Minua (paitsi sormet :D) tai kirjaston nimeä ei kuvassa näy, mutta kirjasto on pieni, viihtyisä, Pääkaupunkiseudulla sijaitseva ja minulle rakas <3 En tosiaankaan halua sitä lakkautettavan!

Kirjastot ovat tärkeitä minulle, sillä rakastan kirjoja ja suurimman osan lukemastani löydän kirjastoista. Niistä löytyy erilaisia kirjoja eri aikakausilta, toisin kuin kirjakaupoista jotka myyvät usein vain uutuuskirjoja tai todella suosittuja. Kirjastot myös kierrättävät tehokkaasti kaikenikäisiä kirjoja. Jos kirjastoja ei olisi, ihmiset lukisivat varmasti vähemmän ja kuluttaisivat enemmän rahaa uusiin kirjoihin. Lisäksi kirjastoista hyötyy muutenkin: elokuvia ja CD:itä voi lainata tai käydä erilaisissa tapahtumissa, lukupiireissä tai luennoissa. Ne ovat hyvin tärkeitä monille.

Tulkaa mukaan tempaukseen kirjastojen puolesta, vielä ehtii!!

Oi, Suomi, synnyinmaa

Sataa, sataa, sataa... On niin kaunista <3 Ja olen Suomessa koko loppuloman! Meidät tunnisti lentokentällä siitä että lauloimme kovaan ääneen suomalaisia lauluja ja hämmästelimme suomenkielisiä kuulutuksia :D Oli tosi outoa tulla kotiin, kuin olisi mennyt mökille vuoden poissaolon jälkeen, mutta nyt olen taas jo tottunut.

Kasvitkin olivat prässäytyneet hyvin

Mikä ei ole kivaa, on että tulin kipeäksi... Eilen ääni oli poissa, mikä osittain häiritsi (en voinut puhua kavereiden kanssa!) mutta myös oli aika mielenkiintoista, kun täytyi viittoa mitä halusi sanoa, ja usein kaikki arvasivat ihan väärin! Ehdin keksiä jo useampaan tarinaani mykän hahmon, ja miettiä hänen elämäänsä. Tänään ääni on (käheänä) taas osa minua ja kivaa olisi, jos olisin muutenkin terve...

Ehdin katsoa toissapäivänä elokuvan ja lukea eilen kokonaisen kirjan, mutta en keksi niistä niin paljon sanottavaa että kirjoittaisin kokonaisen postauksen. Mila Teräksen Tyttö tulevaisuudesta oli hieno kirja aikamatkustuksesta, ja 1800-luvun loppua kuvailtiin yksityiskohtaisesti. Miten Aada pääsi menneisyyteen jäi kyllä epäselväksi ja lisäksi nuorisobileet häiritsivät. Eikö yksikään nykyajan nuori sitten osaa olla ottamatta osaa sellaisiin?

 Raksin Kirjankansibingosta "Mustavalkoisen"
 - ja huudan BINGO!

Elokuva, Cinderella, ei minusta ollut mitenkään erikoinen. Asiaan tosin saattoi vaikuttaa se, että katsoin sen englanniksi ilman tekstityksiä enkä tajunnut paljoakaan. Se sitten englannintaidostani. Filmi kuitenkin tuntui aika kertaukselta satuun, vaikka menikin vähän syvemmälle. Saduthan kertovat vain pääpiirteet: "Äitipuoli oli ilkeä ja Tuhkimo kiltti ja hyvä." Cate Blanchettin tunnistin koska tiesin hänen näyttelevän siinä, mutta Stellan Skarsgårdia (Mamma Miasta) ja Helena Bonham Carteria (Harry Pottereista) en! Tosin haltiakummi näytti oudon tutulta...

Rakastan uutta kännykänkoteloani, vaikka vanhaa puhelinta onkin väliajoin ikävä... Onneksi sitä voi käyttää Suomessa! 

 

Hilja Valtonen: Nuoren opettajattaren varaventtiili

Kiinnostus heräsi: Kirjojen kamarin postaus

Kirja: Nuoren opettajattaren varaventtiili
Kirjailija: Hilja Valtonen
Julkaisuvuosi: 1954 (1.painos 1926)
245 sivua
Otava

Liisa Harju, "laillisen iän" saavuttanut, matkaa kotiseuduiltaan Savosta Pohjanmaalle opettajaksi. Heti alussa hän kohtaa vaikeuksia: murre on erilaista, häntä kohtaan on paljon ennakkoluuloja ja kylän tohtori rakastuu häneen muiden neitien kadehtiessa. Liisa on kuitenkin rohkea ja sukkelasanainen ja selviytyy ongelmistaan milloin mitenkin.

Miksi pidin tästä kirjasta? Koska se oli hauska! Huumori oli aivan loistavaa, vaikka kirja onkin melkein sata vuotta vanha. Liisan (ja muidenkin) sutkautukset naurattivat sekä myös hänen omat lisäyksensä tarinaan, kirjahan koostui hänen päiväkirjamerkinnöistään. Harmillista kyllä, en voi siteerata yhtäkään kohtaa, sillä jätin kirjan uuteen kotiini...

Muutama pieni asia kirjassa kyllä häiritsi. Olihan se romanttinen teos, mutta vähän muutakin olisi voinut olla. Esimerkiksi opettamisesta ja koulun lapsista olisin lukenut mielelläni samanlaisia kuvauksia kuin Anna opettajana- ja Onnen kultaiset vuodet -kirjoissa. Liisan sulhanen ei jotenkin tyydyttänyt minua (:O) ja myös päiväkirjan kutsuminen Varaventtiiliksi tuntui tosi oudolta.

Kuitenkin todella hilpeä kirja, suosittelen! Varmasti Hilja Valtosen muutkin romaanit ovat yhtä hyviä.

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 47. "Hauska kirja", Maalaismaisemia-haasteeseen sekä Kirjankansibingoon "Mies".

Markus Zusak: Kirjavaras

Kiinnostus heräsi: toinen lukukerta

Kirja: Kirjavaras
Kirjailija: Markus Zusak
Julkaisuvuosi: 2008
Suomentaja: Pirkko Biström
Alkuperäisteos: The Book Thief (2005)
558 sivua
Otava

Eräänä tammikuun päivänä 1939 Liesel Meminger matkustaa uusien kasvatusvanhempiensa luo Molchingin pikkukaupunkiin. Hänen pikkuveljensä kuolee junassa ja hautajaisissa Liesel varastaa ensimmäisensä kirjansa, Haudankaivajan käsikirjan - vaikkei osaakaan lukea. Siitä kuitenkin alkaa hänen innostuksensa ja rakkautensa sanoihin, sodan vaarojen keskellä - natsi-Saksassa.

Luin Kirjavarkaan toista kertaa ja lukukertoja ennen katsoin elokuvan kaksi kertaa. Suosittelen muuten tässä tapauksessa katsomaan ensin elokuvan, sillä kirja paljastaa lopun jo alkusivuilla, elokuva taas ei. Itselläni se toimi mainiosti noin päin. Meidän piti myös viime vuoden syksyllä kirjoittaa englannin tunnilla blogikirjoitus, ja koska olin ajatellut kirjablogia jo silloin, kirjoitin sitten Kirjavarkaasta. Näin ollen kirjoitin oikeastaan ensimmäinen kirjapostaukseni koskaan tästä kirjasta.

Kirjavaras on yksinkertaisesti IHANA kirja. Se oli viime vuoden lukemistani parhaita ja varmasti tulee olemaan tämänkin vuoden. Se on mielenkiintoinen, hahmot ovat ihania: varsinkin Liesel, hänen paras ystävänsä Rudy sekä ankara mutta pohjimmiltaan hyväsydäminen mama sekä ymmärtäväinen papa - Lieselin kasvatusvanhemmat. Markus Zusakin kieli ja tyyli ovat todella kauniita, miksi häneltä ei ole suomennettu lisää teoksia? Kirjassa on vuorotellen iloisia ja surullisia kohtauksia, mutta koko ajan vaaran ja ympäristön uhka ja viittaillaan tulevaan.

Katsoin myös elokuvan kolmatta kertaa: sekin on todella hyvä, muttei ihan kirjan veroinen, kun niin monia kohtia on muutettu tai jätetty pois. Soundtrack oli upea - luin vasta nyt, että se oli (varmaan lempisäveltäjäni) John Williamsin säveltämä, eli saman joka on säveltänyt Harry Potterit ja Star Warsitkin! Elokuvateatterissa pystyin kyllä eläytymään varsinkin pommisuojakohtauksiin paremmin, nyt kotona oli vähän vaikea keskittyä ja jouduin sitä paitsi kääntämään englanninkielisiä tekstityksiä muille.

Palaan vielä niihin sanoihin ja kirjoihin ja lainaan englannintunnin postauksestani lopun:

                  Can the books give you hope?
                  Can the words save your life?

Kyllä voivat. Muutenkin kuin Kirjavarkaassa, sanoilla on suuri mahti.

Kirja menee Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan 33. "Kirja jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta" (ei vaan Australiasta!) sekä Kirjankansibingoon tähditän "Lapsen".

Alkuperäisnimi: The Book Thief (2013)
Ohjaaja: Brian Percival     Käsikirjoittaja: Michael Petroni
Liesel: Sophie Nélisse      Rudy: Nico Liersch
Mama: Emily Watson          Papa: Geoffrey Rush
Max: Ben Schnetzer

Katarina Eskola & Satu Koskimies (toim.): 50-luvun tyttöjen ystävät

Kiinnostus heräsi: aiempi osa 50-luvun tytöt

Kirja: 50-luvun tyttöjen ystävät. Ystävyyskirjeet 1952-1960
Toimittaneet: Katarina Eskola & Satu Koskimies
Julkaisuvuosi: 1998
678 sivua
Kirjayhtymä

50-luvun tyttöjen ystävät koostuu toimittaneiden nuorena vastaanottamista ystävien lähettämistä kirjeistä, toisin kuin ensimmäiset osat 50-luvun tytöt ja 50-luvun teinit, joihin on kerätty Katan ja Satun päiväkirjamerkintöjä. Koska 50-luvulla ei ollut kännyköitä tai sähköposteja, ja kesälomiksi perheet lähtivät usein maalle, oli posti ainoita tapoja pitää yhteyttä pitkinä kesäkuukausina, ja ystävien kirjeet odotettuja.

Tytöt kertovat kirjeissään erilaisista tapahtumista ja puuhistaan, suruista, ihastuksen kohteistaan, ystävyydestä, eli oikeastaan vähän kaikesta. Jos joku pääsi ulkomaille, hän kirjoitti yksityiskohtaisesti näkemästään ja kokemastaan. (Kuten Marjis, joka lähti vuodeksi käymään koulua Amerikassa!) Kaikki kirjeet eivät ole kesältä vaan myös pitkin kouluvuotta, sekä lisäksi lopussa on Penaalipostia- ja Porraspostia- osuudet. Penaalipostia koostuu koulussa lähetetyistä lapuista, ja Porraspostia taas on Satun ja Outin käymää pientä kirjeenvaihtoa postiluukun avulla.

Minusta näitä kirjeitä, kuten ensimmäisen osan päiväkirjamerkintöjä, oli hyvin mielenkiintoista lukea, enkä juuri ollenkaan tylsistynyt (tai no ehkä vähän joissain muutaman sivun kirjeissä). Olen myös oppinut paljon uutta sen aikaisesta elämästä. Kuten jo sanoin, kesälomat vietettiin maalla, ja ulkomaanmatkat olivat harvinaisia. Päiväkirjoja kirjoitettiin paljon (ainakin Katan ja Satun luokalla) ja elokuvissa käytiin usein, kun ei elokuvia muualla nähnyt. Satunkin yksi lempinäyttelijöistä oli tuohon aikaan Audrey Hepburn! :)

Kirjeet ja niitä kirjoittavat ovat hyvin erilaisia: toiset kirjoittavat pitkiä selostuksia, toiset lyhyempiä tilannekartoituksia. Kaikilla on omanlainen tyylinsä, ja ainakin itse tykkäsin toisista enemmän kuin toisista. Pari tytöistä kirjoitti mielellään, toinen taas piirsi. Lopussa kerrottiin hiukan, mitä ystävistä myöhemmin tuli, ja esimerkiksi piirtämisestä pitävästä Astasta tuli myöhemmin taidemaalari! Asta muuten tuntui minusta hyvin samaistuttavalta tässä kirjeen pätkässään:

"Olisi jännittävää tulla tieteiliäksi joka tutkii tähtiä, kuuta, aurinkoa, maapalloa ja avaruutta. Minusta ovat ihania tähdet, kuu, auringonlasku ja nousu, sateenkaari, rankkasateet, aivan hiljainen metsä ja pilvet. Minusta talvinen metsä on ihanan hiljainen ja lumoava ja niin valoisa. Pidän kaikista vuodenajoista ja melkein kaikista säistä paitsi loputtomista tihkusateista." -marraskuussa 1954 Helsingissä

Lukemani ensimmäinen ja kolmas osa ovat luoneet hienon kuvan 1950-luvun tyttöjen maailmaan, ja vielä on jäljellä toinen osa, 50-luvun teinit! Luin nämä vähän eri järjestyksessä.

Raksitan Kirjakansibingosta kohdan "Kasvokuva".
                                                              ***
Päätin pitää jonkinlaisen some/nettipaaston viikonlopulla, joten älkää ihmetelkö jos en silloin vastaa kommentteihin :)

Kesäkuu -15 +puolivuotispäivä!

Ihanaa, taas koosteen aika, vain odotan näiden kirjoittamista ja lukemista! Tämä kuukauden vaihde on poikkeuksellinen, sillä silloin tulee puoli vuotta blogini perustamisesta. Samalla tämä on 50. julkaistu postaus!

Perustin blogini 31.12.2014, eikä kesäkuussa harmi kyllä ole 31 päivää, mutta siksi juhlinkin heinäkuun ensimmäisenä. Olin miettinyt kirjablogia jo varmaan vuoden, samalla kun olin tutustunut sellaisiin. Ensimmäisiä lukemiani kirjablogeja olivat esimerkiksi Saran kirjat, Sheferijm, Eniten minua kiinnostaa tie, sekä Kasoittain kauniita sanoja (silloinen Ellen lukee) joista sain inspiraatiota. Vähitellen myös postauksien kirjoittamisesta on tullut ihanaa, ja huomaan jo kirjaa lukiessani kerääväni muistiin bloggauksessa mainittavia asioita.

Mutta nyt sitten kesäkuun tapahtumiin. Luin kuun aikana loppuun kuusi kirjaa:

1. Laura Ingalls Wilder: Pitkä talvi preerialla (Pieni talo preerialla #5) (265s)
2. Kerstin Gier: Smaragdinvihreä (Rakkaus ei katso aikaa #3) (485s)
3. Maya Van Wagenen: Suosittu (266s)
4. Boris Pasternak: Tohtori Zivago (555s)
5. Katarina Eskola & Satu Koskimies: 50-luvun tyttöjen ystävät (678s)
6. Veronica Roth: Kapinallinen (Outolintu #2) (383s)

Luin 2622 sivua ja paksuja kirjoja: vaikka myös toukokuussa sain summaksi kuusi kirjaa, luin nyt tuhat sivua enemmän. Laskin sivut allekkain tähän luonnokseen, Bloggerilla on mielenkiintoista laskea :D: 
                    4
                    678
                    555
                    485
                    383
                    266
                    265
                    _
                    2622
Tykkäsin kaikista kirjoista ainakin jonkinverran. Tohtori Zivago ja Kapinallinen eivät olleet ehkä niin hyviä kuin odotin ja Smaragdinvihreässä oli omat pienet virheensä, mutta muuten loistava kirja. Kuun parhaimmiksi nostan Pitkä talvi preerialla sekä 50-luvun tyttöjen ystävät. Ensimmäisessä oli 1800-luvun tunnelmaa ja jälkimmäisessä mielenkiintoisia kirjeitä 50-luvulta. (Postaus tulee piakkoin!)

Elokuvarintamalla kesäkuu ei ollut niin hyvä. Näin kolme elokuvaa: Me Rosvolat (aika hyvä), Yksin kotona 3 (Liian epärealistinen!) sekä Tohtori Zivagon (sekin aika hyvä). Näistä kolmesta yksikään ei ollut musikaali, jota lupailin kuun alussa, mutta Zivago silti kuului näihin elokuviin. Olin ajatellut vain näytelmää ja muistanut elokuvankin olevan musikaali :P Musikaaleja seuraa sitten heinäkuussa! (Ottakaa tämäkin lupaus harkinnalla vastaan.)

Muuten kesäkuu oli ihan kohtalainen kuukausi, mutta aika yksinäinen. Kirjoitin niin kesäloman etenemisestä ja Juhannuksen kuulumisista kuin Kesän lukumaratoni V:sta johon osallistuin ensimmäistä kertaa (ja ylitin edellisen maratonini lukumäärän :)). Luin että tänä kesänä on vielä toinenkin yhteinen lukumaraton, siihenkin olisi hauska osallistua! Ostelin myös kaikenlaista kivaa huonekukista ihanaan hiuskoristeeseen.

Tätä voisi tuijotella koko päivän <3

Heinäkuussa palaamme sitten taas Suomeen (jee!), ja käymme toivottavasti mökillä sekä koittaa rippileirini... Toivoisin lukevani vieläkin enemmän, jos saisin kesän aikana luettua 24 kirjaa kuten kaksi vuotta sitten! Lisäksi haluan olla enemmän luonnossa, katsella tähtiä ja kuunnella sateen ropinaa, katsella järveä ja mietiskellä...

Entä teidän kesäkuunne? Sain nyt idean: joka koosteessa kysyn jonkun erityiskysymyksen ja toivon kaikkien kommentoijien vastaavan niihin parhaan mukaan! Joten kesäkuun kysymys: Kuka oli lempihahmonne jossain tässä kuussa lukemassanne kirjassa? (Itse sanoisin varmaan Leslie ja Raphael Smaragdinvihreässä).


Lomaisaa heinäkuuta!