Kesän bucket list 2018

/Aion opetella ruotsia

Luin pari kirjaa ruotsiksi, kirjoittelin uusia sanoja ylös vihkoon ja jopa puhuin hiukan ruotsia yhden päivän Visbyn risteilyllämme. Tietysti olisin voinut opetellakin sanoja hiukan säännöllisemmin... Mutta opiskelin mielestäni ihan sopivasti.

/Teen jotain yllytyshullua tai muuta outoa ystävien kanssa ja yksin

Lasketaanko hyvän yön toivotus koko naapurustolle eräänä iltana ystävien kanssa? Tai yksin lähteminen suurkaupungin puistoon, jossa en ole ikinä käynyt? Siinä tapauksessa kyllä.

/Olen pimeällä ulkona

Kiinassa kävelin jälleen keinumaan, mökillä katsomaan auringonlaskua. Jokin hämäräkävely ystävän kanssa jäi kyllä puuttumaan, sen voisi toteuttaa vaikka vielä syksylläkin.

/Opin jotain uutta

Kiinassa opin hiukan paremmin kieltä, yhden kerran jutustelin kunnolla taksikuskin kanssa (toisella kertaa sitten en). Kesätöissä opin työntämään pyörätuolia, taittelemaan paperista viuhkan ja puhumaan hiukan small talkia tuntemattomien kanssa.

/Täytin 18

Ei, syntymäpäiväni ei maagisesti vaihtanut paikkaa. ;) Kahdeksantoista vuotta oli loppujen lopuksi ihan mukava täyttää, vaikka tuntuikin että kaikki muuttuisi yhtäkkiä. Tähän mennessä muu ei ole muuttunut paitsi että moni kehotti minua menemään baariin ja tilaamaan edes yhden juoman. No, olen kyllä nyt jo ehtinyt maistaa alkoholia ja tiedän, mistä juomista en ainakaan pidä. :D

/Teen jotain ensimmäistä kertaa

Olin ensimmäistä kertaa kesätöissä ja matkalla mummoni ja vaarini kanssa. Naapurissa asuvat ystäväni olivat meillä ensimmäistä kertaa yökylässä ja kävimme shoppailemassa. Sekä ehkä suurin juttu: leikkasin ensimmäistä kertaa hiukset lyhyeksi! Pelkäsin katuvani, mutta totuin uuteen ulkonäköön varsin nopeasti.

/Tutustun uusiin ihmisiin

Parasta ystävää en saanut, mutta tutustuin uusiin ihmisiin kesätöissä, Kiinassa ja jopa yhdessä Pride-tapahtumassakin. Todella outo yhteensattuma oli tavata joku, joka oli myöskin asunut Kiinassa, vieläpä samassa kaupungissa!

/Syön katuruokaa Kiinassa

Tämä toteutui moninkertaisesti! Söin ainakin neljä kertaa jian bing -lettuja ja pari kertaa liang pi -kylmiä nuudeleita. Viimeksi mainittuun en valitettavasti ottanut kuvaa todistusaineistoksi. Lisäksi löysin uuden herkkujuomankin. Katuruokaa tämä bubble milk tea ei ehkä ole, mutta sitä saa joistakin kioskeista ja ruokapaikoista. Mustat "kuplat" pohjassa ovat kai tehty tapiokasta, ja niiden mausta voi olla montaa mieltä.

Jian bing. Maistuu paremmalta kuin tässä näyttää.

bubble milk tea

En tätäkään luokittelisi katuruoaksi!

/Näen tuttuja ihmisiä ja paikkoja Kiinassa ja nautin jokaisesta hetkestä
Suurimmalta osin kyllä! Näin kahta ystävääni ja entisiä luokkakavereita ja seikkailin kaupungilla.

/Nautin luonnosta ja auringosta ja sateesta
Heinäkuun helleaaltoa lukuun ottamatta nautin kyllä säästä! Ja tiedän että kuumuus vaikutti moniin paljon pahemminkin...

/Haluan kävellä katsomaan auringonlaskua hiljaisella maantiellä.
Check.

Kesä 2018 oli lyhyesti sanoen vauhdikas, kiireinen ja erittäin mukava. Taisin myös saada ensimmäistä kertaa kaikki listan kohdat täytettyä!

Millainen teidän kesänne oli?

Becky Albertalli: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda

Kiinnostus heräsi: halusin ennen elokuvan näkemistä lukea kirjan.

Simon vs. The Homo Sapiens Agenda
Becky Albertalli
2018 (1.p 2015)
303 sivua
Penguin Random House

Simon Spier on tavallinen seitsemäntoista vuotta täyttävä high schoolia käyvä poika. Hänellä on mukava perhe ja läheinen kaveriporukka, josta Nickin ja Leahin hän on tuntenut jo vuosia. Myös vasta Atlantaan muuttaneesta Abbysta on tullut osa porukkaa, vaikka Leah ei näytäkään hyväksyvän tätä. Mutta kukaan heistä ei tiedä Simonin salaisuutta: hän on homo ja kirjoittelee sähköposteja koulun nettisivuilla kaapista ulostulleen pojan kanssa, joka käyttää nimimerkkiä Blue.

Kun koulun teatterikerhosta tuttu Martin näkee Simonin sähköpostit, alkaa hän kiristämään tätä voidakseen itse tutustua paremmin Abbyyn. Vähitellen myös Bluen ja Simonin välit lähenevät sähköpostien myötä. Mutta kuka Blue on, ja antaisiko hän ikinä anteeksi, jos heidän väliset keskustelunsa tulisivat julki?

Ensinnäkin - tartuin Simoniin kovin odotuksin. Olin jonottanut kirjaa parisen kuukautta kirjastossa ja pelännyt filmin lähtevän elokuvateatterista ennen kuin saisin sen luettua. Ja vaikka luin kirjan niin tarkasti, että hiukan arvasin Bluen henkilöllisyyden, ei se vähentänyt lukunautintoa. Luin englanninkielisen romaanin muutamassa päivässä.

Simon oli todella symppis henkilö ja sopiva teinipoika - ei äijämäinen eikä kuitenkaan mitenkään tyttömäinenkään. Varsinkin hänen näytelmäharkoistaan oli ihana lukea, olenhan itsekin teatterikerhossa. Ja hänen sähköpostinsa Bluen kanssa - ja niiden otsikot - olivat hulvattomia! En ehkä kaikkiin heidän ajatuksiin samastunut, mutta tässä Simonin ja tämän vanhempien keskustelussa on hiukan perää:

  ""I'm sorry," she says. "Did we make it a big deal?"
   "Oh my God. Seriously? You guys make everything a big deal."
   "Really?" she says.
   "When I started drinking coffee. When I started shaving. When I got a girlfriend."
   "That stuff is exciting," she says. 
   "It's not that exciting," I say. "It's like - I don't know. You guys are so freaking obsessed with everything I do. It's like I can't change my socks without someone mentioning it."" -s.248

Toinen asia, mistä todella tykkäsin kirjassa, oli Simonin perhe ja ystävät. Kaikki ovat todella ihania ja suvaitsevaisia, ja porukalla on todellakin hauskaa ja rentoa yhdessä. Tämä on suurin syy, miksi laitan Simonin Helmet-lukuhaasteen kohtaan "Haluaisit olla kirjan päähenkilö". Ehkä lempihenkilöni kirjassa olivat samastuttava Leah ja ulospäinsuuntautunut Abby. Pidin myös porukan välisistä ystävyys- ja ihmissuhteista, jotka olivat mielestäni realistisia. Tämä oli ihastunut tuohon, joka pitikin sitten tästä, ja ainakin kolme taisi olla ihastunut Abbyyn...

Oli hauska lukea amerikkalaisesta koulumaailmasta. Eniten pisti silmään, kuinka paljon nuoret söivät roskaruokaa! Missään vaiheessa ei syöty salaattia, vaan Simon kavereineen kävi koulun jälkeen kantapaikassaan Waffle Housessa, ja söi illalliseksi grillattua juustoa ja Oreo-keksejä. (Oreot mainitaan useammin kuin kerran, ja kyllä, kirjan ollessa vielä kesken minäkin söin niitä.) Homecoming, koulun suuri jalkapallo-ottelu ja nolot muistot middle schoolista kuuluivat myöskin USA:n kouluihin ja toivat kivan high school -tunnelman. Georgiasta taas paljastui sen verran, että siellä ei ollut talvellakaan erityisen kylmä.

Kävin myös tällä viikolla vihdoin katsomassa elokuvankin, Minä, Simon tai Love, Simon. (Pidän tästä nimestä paljon enemmän kuin alkuperäisestä, jota en oikeastaan tajunnut.) Joissain kohtauksissa henkilöiden herkistyessä aloin itsekin itkeä ja muissa kohdissa naurahtelin ainoana salissa. Simonin ystävät ja Simon itse olivat tässäkin ihania, ja elokuva oli välillä vain niin suloinen. Ihmettelin kuitenkin, miksi joitakin yksityiskohtia oli muuteltu. Leahin ihastus oli muuttunut (miksi?), ja hetken pelkäsin, että Bluen henkilöllisyyskin paljastetaan katsojille jo alussa. Entä miksi hahmot olivat jo high schoolin senioreita eli viimeisellä luokalla? Olisin toivonut, että jatko-osa Leah on the Offbeat olisi myöskin voitu filmata, mutta muutoksien takia tämä olisi hiukan hankalaa...  Mielestäni kirja ja elokuva olivat molemmat hyviä, mutta suosittelen lukemaan kirjan ensin.

Molemmat Simonit sisälsivät syvällisiä ja osuvia ajatuksia homoseksuaalisuudesta ja kaapista ulostulosta. Avautuminen maailmalle voi olla huojentavaa mutta samalla kuitenkin pelottavaa, kuin astuisi jonkin rajan yli, eikä voisi enää palata takaisin. Tärkeintä on kuitenkin olla oma itsensä, kuten Simonin äiti sanoo elokuvassa:

"As soon as you came out, you said, "Mom, I'm still me." I need you to hear this: You are still you, Simon. You are still the same son who I love to tease and who your father depends on for just about everything. And you're the same brother who always complements his sister on her food, even when it sucks. You get to exhale now, Simon. You get to be more you than you have been in... in a very long time. You deserve everything you want." 

Kirja sopii Amerikkaa tutkimassa -nimiseen omaan haasteeseeni osavaltioon Georgia sekä Helmet-haasteen kohtaan 48. "Haluaisit olla kirjan päähenkilö". Toinen syy on tietysti se, että Simon kokee suloisen rakkaustarinan!

Naisten aakkoset: W

Tämä onkin toiseksi viimeinen postaukseni Naisten aakkosista! Haasteen on aloittanut Tarukirjan Margit.

Olen jo kirjoittanut aakkosista A, B, C, D, E, F, G, H, I, J, K, L, M, N, O, P, Q ja R, S, T, U & V.

I Kuka on suosikkikirjailijasi?

- Laura Ingalls Wilder on ollut yksi suosikkini jo kymmenvuotiaasta lähtien, kun aloin lukea hänen Pieni talo -sarjaansa. Rakastan lukea yksityiskohtaista kuvausta 1800-luvun loppupuolen elämästä preerialla, suurissa metsissä ja pienessä kaupungissa. Ihmettelen, kuinka Wilder osaa selittää niin tarkasti esimerkiksi talon rakentamisen tai kiväärin puhdistamisen vaiheet. Tässä parin vuoden sisällä olen lukenut pari Wilderin kirje- ja päiväkirjakokoelmaakin, West from Home ja On the Way Home. Olen oppinut Pieni talo -sarjasta todella paljon, ja välillä tekisi mieli lukea taas sarja uudelleen. (Ja ehkä vihdoin nekin pari osaa, joita en koskaan lukenut!) Ehkä voisinkin tänä vuonna ottaa välipalalukemiseksi koko sarjan tai sitten muutaman kirjan sieltä täältä.

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?
- Pidän esimerkiksi Emma Watsonista Harry Potterien Hermionena. <3 Kate Winslet on myöskin hyvä Titanicissa sekä elokuvassa The Dressmaker.

III a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin?
- Gloria Whelanin kirjan Chu Ju's House jälkeen voisin lukea enemmänkin hänen tuotantoaan. Hän on mm. kirjoittanut historiallisia nuortenromaaneja, jotka sijoittuvat Aasiaan ja Afrikkaan. 

Heinäkuussa otin askelia usvan läpi

Heinäkuussa luin viisi kirjaa ja 1276 sivua:

Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä (271 sivua) (Kerttu & Mira #2)
Gunborg Wildh: Karoliina, pieni orpotyttö (109 s) (Karoliina #1)
Annika Thor: Näckrosdammen (244s) (#2)
Becky Albertalli: Simon vs. The Homo Sapiens Agenda (303s)
Krystal Sutherland: A Semi Definitive List of Worst Nightmares (349s)

Goa, Ganesha ja minä on kyllä ehkä lempparini K&M-sarjassa. Tai ei, kyllä eka osakin on kyllä, tosi hyvä (ja kyllä se kolmaskin on kiva). Mira on lempihahmoni Kaarinan lisäksi ja toimii siis tässä kirjassa kertojana. Hauskaa kuinka ensimmäisessä osassa Kerttu kipuilee identiteettinsä kanssa, mutta tässä kirjassa Mira on sujut itsensä kanssa, mutta ei ole tullut ulos kaapista perheelleen. Intian matkan kuvaus oli mielenkiintoista ja Kertun ja Miran suhde suloista. Edelleen kuitenkin vähän hämmensi loppupuolen perhedraama ja yhden henkilön yhtäkkinen muuttuminen.
   Karoliina, pieni orpotyttö oli ihan mukava kirja pienestä orpotytöstä, joka joutui kamppailemaan köyhyydessä ystävänsä kanssa. Kirjan kerronta on hiukan erikoista: se on pienen tytön näkökulmasta, etenee välillä nopeasti, ja kuvailu on välillä melkein epärealistista. Moni asia jää tarinassa avoimeksi, kuten miten Karoliina oli matkustanut isoisänsä luokse alunalkujaan. Karoliinan tarinaan on jatko-osia, mutta en kyllä niihin ainakaan heti ole tarttumassa. Karoliina oli hyvää maratonlukemista!
   Näckrosdammen on jatkoa pari vuotta sitten lukemalleni Saari meren keskellä eli En ö i havet. Steffin kouluelämästä oli mielenkiintoista lukea, ja siihen kuului paljon haasteita kuten vahva ensi-ihastus. Opin myös ruotsiksi uusia sanoja, ja toivottavasti myös pidän ne syksyyn asti muistissanikin.
   Simon vs. The Homo Sapiens Agenda oli yhtä hyvä kuin olin odottanutkin sen olevan. Luin sen ehkä muutamassa päivässä ja vähän arvelin Bluen olevan se kuka hän sitten oli. Simoniin oli välillä tosi helppo samastua ja hänen kaveriporukkansa oli aivan kadehdittava. Yritän paraikaa saada jotakuta ystävääni tulemaan kanssani elokuviin, ennen kuin tämä ei enää pyöri siellä.
   A Semi Definitive List of Worst Nightmares -nimihirviöön törmäsin itse asiassa viime vuoden kirjamessuilla ja pyysin joululahjaksi. Kirja kuvaili hyvin mielenterveysongelmia laidasta laitaan ja näytti niiden vakavuuden, vaikkakin lopussa asiat tuntuivat järjestyvän ehkä hiukan liian helposti. Kirjan yliluonnollisuus/fantasiapiirre oli mielenkiintoinen ja sai minut pohtimaan, kuuluisiko tämä ehkä maagiseen realismiin.    

Wild Childin trailerin olen nähnyt lukemattomia kertoja Mamma Mia! -DVD:n alun mainoksissa, mutta vasta nyt katsoin tämän elokuvan. Se oli ihan hiukan erilainen kuin traileri antoi olettaa, mutta loppujen lopuksi kyllä tykkäsimme siitä. Tuntui kyllä hyvin oudolta, että yksi tyttö olisi pystynyt määräämään ja tyrannisoimaan koko sisäoppilaitosta. Traileri myös spoilasi yhden juonenkäänteen, mutta toinen puolestaan yllätti täysin.

Heinäkuussa tajusin ensimmäistä kertaa, miltä voi tuntua olla koukussa Netflixiin alkaessani katsoa Orange Is The New Black -sarjaa. Yhtenä työpäivän iltana katsoin kolme 50 minuutin jaksoa, mutta sitten kyllä taas rauhoituin ja katsoin korkeintaan yhden jakson per päivä. Yleensä en katso mitään K16-sarjaa tai elokuvaa, mutta OITNB ei tunnu minusta pelottavalta (ainakaan vielä), vaikkakin jonkin verran painostavalta. Lemppareitani ovat ehkä nämä tarkoituksella sympaattiset Piper, Sophia, Daya, vartija Bennett ja Lorna; Pennsatucky ja vartija "Pornstache" puolestaan saavat joka kerta kiristelemään hampaita ihan aiheestakin. Kaiken kaikkiaan henkilöiden taustat, kehitys ja erilaiset suhteet ovat mielenkiintoista ja välillä surullistakin seurattavaa.

Kuten jo kesäkuun koosteessa kerroin, olin koko heinäkuun kesätöissä. Varsinkin alkuun oli haastavaa pelätessäni virheiden tekemistä, ja huomasin aina odottavani kotiin pääsyä. Kuitenkin varsinkin viimeisellä viikolla päivät tuntuivat juoksevan, enkä enää olisi halunnut lähteä kotiin. Olin siis töissä vanhainkodissa ja kiinnyin moneen asukkaaseen niin että tuntui surulliselta lähteä. Ajattelin kuitenkin käydä tapaamassa heitä joku päivä. Loppujen lopuksi oli kyllä hyvä kesätyö, jossa tuli toivottavasti ilahdutettua montaa ihmistä ja opittuakin vähän uutta. <3

Kuukausi ei kuitenkaan ollut pelkkää kesätyötä, ehei. Arkipäiviin kuului rentoutumista kotona ja yksi yökyläilykin, kun yövyimme meillä kolmistaan ystävieni kanssa. :) Yhtenä viikonloppuna osallistuin lukumaratoniin ja kahden seuraavan vietin mökillä. Matkustin yksin pitkän matkan bussilla, opin pesemään mattoja ja kuljin hiljaisuuden läpi maantiellä.

Kesätyön loputtua ehdin sitten vielä kauan odotettuihin sukuhäihin, joissa oli hauskaa, vaikkakaan en saanut ketään tanssiparia isän, veljen ja sukulaistätien lisäksi. Tanssin kuitenkin innokkaasti rock'n'rollia yksikseni ja leikin piilosta pikkuserkkujeni kanssa. Porvoossa kävin uudelleen ja tutustuin äidin kanssa viime vuoden lempipaikkojen lisäksi ihan uusiinkin kohteisiin. 

Elokuun alku on pelkkää reissaamista mökiltä papalle ja sieltä laivalle, mutta sitten täytyykin vähitellen totutella kouluun ja alkavaan, rankkaan abivuoteen. Täytyy lukea paremmin ruotsia kirjoituksiin ja aloittaa kouluvuosi huolella, muttei kuitenkaan liian raskaastikaan. Tälle vuodelle on jo suunnitelmia ja tavoitteita, eivätkä läheskään kaikki liity koulutyöhön.

Millainen heinäkuu teillä oli? :)

KK: Mikä oli teidän lempimaisemanne heinäkuussa?

Minun oli ehkä tämä: