Kirja: Salamavaras
Kirjailija: Rick Riordan
Sarja: Percy Jackson #1
Julkaisuvuosi: 2010
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Alkuperäisteos: The Lightning Thief (2005)
367 sivua
Otava
Salamavaras on tapahtumia täynnä. Etsintäretkellä Percy kohtaa hirviöitä, selviää vaikeista haasteista ja matkan tekoa erilaisin kulkupelein läpi Amerikan on koukuttavaa seurata. Yhtenä päivänäkin luin tätä putkeen sata sivua. Hahmoista pidin tässä ensimmäisessä osassa eniten Annabethistä, ja on ihanaa kuinka heidän ystävyytensä kehittyy matkan aikana. Rick Riordanin kirjoitustyyli on myöskin aina niin naurattavaa. :D
"Herra D nousi raskaasti seisomaan. 'Taitaa olla syytä tervehtiä teitä kakaroita. Terve, kakarat. Meidän ohjelmavastaavamme Kheiron sanoo, että seuraava lipunkaappaus pidetään perjantaina. Laakeriseppele on tällä haavaa mökillä 5.'
Areen pöydästä kuului vastenmielisiä hurraahuutoja.
'Itse pidän sitä jonninjoutavana', herra D jatkoi, 'mutta onnittelut nyt kuitenkin. Täytyy vielä lisätä, että joukkoonne on tänään tullut uusi leiriläinen. Peter Johnson.'
Kheiron kuiskutti hänelle.
'Tuota, Percy Jackson', herra D oikaisi. 'Eläköön ja niin edelleen. Menkää siitä typerän leirinuotionne ääreen. Mars, mars.'" -s. 107-8
Areen pöydästä kuului vastenmielisiä hurraahuutoja.
'Itse pidän sitä jonninjoutavana', herra D jatkoi, 'mutta onnittelut nyt kuitenkin. Täytyy vielä lisätä, että joukkoonne on tänään tullut uusi leiriläinen. Peter Johnson.'
Kheiron kuiskutti hänelle.
'Tuota, Percy Jackson', herra D oikaisi. 'Eläköön ja niin edelleen. Menkää siitä typerän leirinuotionne ääreen. Mars, mars.'" -s. 107-8
Pieniä asioita jäi kuitenkin tällä lukukerralla ärsyttämään, sellaisia joita kymmenenvuotias minä ei nähtävästi ajatellut. Percyhän on siis 12-vuotias lähtiessään pelastamaan maailmaa, yhdessä toisen 12-vuotiaan kanssa (+yhden satyyrin). Vieläpä ilman harjoittelua. Samoin hän menettää yhdessä vaiheessa itselleen tärkeän ihmisen, eikä edes jäänyt sitä pitkäksi aikaa suremaan. Leirin ohjaajatkin ovat hiukan, eh, epärealistisia muillakin tavoin eivätkä kovin huomiokykyisiä elettyään vuosituhansia. Vaikka tykkään muuten kyllä Kheironista. :) En nyt muista, jatkuuko epärealistisuus seuraavissakin osissa, mutta sehän selviää lukemalla nekin uudestaan.
Kirjan maailma on kyllä upeasti luotu: kuinka antiikin jumalat ovat siirtyneet nyt Amerikkaan, miten he vaikuttavat, millaisia he ovat. Manala on "totta kai" Los Angelesin alla, Olympos-vuori Empire State Buildingin yllä. Samoin Puoliveristen leiri, sen aktiviteetit ja puolijumalten erikoistaidot kuulostavat niin kiehtovilta! Sopisin ehkä parhaiten Demeterin mökkiin... Puoliverisenä olo olisi ihanaa - niin, jos hirviöitä ei olisi, tietenkin.
Salamavarkaan hohto on ehkä hiukan himmennyt vuosien aikana, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti. Sama nuori Percyhän se vielä oli, ja seikkailut ja fantasiamaailma on ihana. :)
Salamavarkaan hohto on ehkä hiukan himmennyt vuosien aikana, mutta ei kuitenkaan kovin pahasti. Sama nuori Percyhän se vielä oli, ja seikkailut ja fantasiamaailma on ihana. :)
Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 32: "Kirjassa on myrsky" ja Amerikkaa tutkimassa Kaliforniaan, jossa Manala kirjan mukaan sijaitsee.