Runoja
Edith Södergran
Koonnut ja suomentanut Uuno Kailas
2017 (1.p 1942)
109 sivua
WSOY
"Koko ihmiskunnan tahdon vihkiä tulevaisuudelle.
Leimuavat rivini on jokainen lapsi lukeva."
- Mysteerio (Tulevaisuuden varjo, 1920)
Edith Södergran. Ennen vain yksi kuollut runoilija muiden joukossa. Todellako Suomen käännetyimpiä runoilijoita, ensimmäisiä suomenruotsalaisia modernisteja?
Luimme runon Suurissa metsissä äidinkielen tunnilla, myöhemmin tunnetun Vierge modernen, ja samalla tunnilla varasin Södergranin ensimmäisen runokokoelman kirjastosta. Ja kuten tiedätte, olen lukenut vain kaksi oikeaa runokokoelmaa elämäni aikana.
"Ikävöin maahan jota ei ole,
sillä kaikkea mitä on, olen väsynyt himoamaan.
Kuu kertoo minulle hopeisin kirjaimin maasta jota ei ole."
- Maa jota ei ole (1925)
Valitettavasti onnistuin vahingossa lainaamaan samannimisen, Uuno Kailaan kokoaman kokoelman, mutta loppujen lopuksi tämä ei haitannut mitään. Runoja-kokoelmaan on suomennettu varmaan melkein puolet Södergranin viidestä runokokoelmasta. Se esittelee hänen erilaiset teemansa ja inspiraationsa rakkaudesta kuolemaan ja kohtaloon, ekspressionismista nietzscheläisyyteen.
"Ken on rakastettuni? Yö on pimeä
ja tähdet vapisevat vastaukseksi.
Ken on rakastettuni? Mikä hänen nimensä?
Taivaat kaartuvat korkeammiksi,
ja ihmislapsi vajoaa äärettömiin usviin
vastausta tietämättä.
Mutta ihmislapsi ei ole muuta kuin varmuus."
- Maa jota ei ole (1925)
En voi olla kuin ihmettelemättä tätä säettä, minä epävarmuuden perikuva. Edith, mitä olet tarkoittanut? Olitko sinä varmuus?
"Elämä on ahdas kehä, jonka vankeja olemme,
näkymätön piiri, jonka yli emme koskaan astu,
elämä on läheinen onni, joka kulkee ohitsemme,
tuhannet askelet, joita emme kykene astumaan."
- Elämä (Runoja, 1916)
Niin realistinen käsitys elämästä, se joka usein unohdetaan, sillä se kuulostaa liian murheelliselta ja pessimistiseltä.
"totuus, seuraan sinua, vaikka sinä kuljetkin usvien maahan.
Totuus, totuus, asutko sinä hautaholveissa tomun ja
käärmeiden parissa?
Totuus, asutko sinä siellä, missä on kaikki, mitä vihaan?
Totuus, valaisevatko sinun tietäsi surulliset lyhdyt?"
- Hamlet (Tulevaisuuden varjo, 1920)
Tämä runosi, Hamlet, vaikutti minuun ehkä eniten: se sai minut ajattelemaan totuutta ja miten tärkeää sitä on seurata. Mutta kuinka raskasta se on, ja kuinka helposti ihmiset peittävät siltä silmänsä ja korvansa, sillä onnellisuuden kuplassa on vain niin paljon helpompaa elää.
Miten runot inspiroivat minua? Edithin lukeminen sytytti minussa palon runojen lukemiseen, mitä muut runot eivät vielä olleet tehneet. Hänen säkeenä jäivät välillä soimaan päähäni kuin laulut ja hänen kuvainnollinen kielensä jäi mieleeni värimyrskynä.
Mutta ennen kuolemaansa hän jätti jälkeensä pohdintansa, kiihkeän kuvailevan kielensä ja kohtalonsa: ei kaikkea mitä olisi halunnut, mutta paljon.
"olen nähnyt punaista ja keltaista ja kaikki toiset värit -
mutta ihana meri on vaarallisin nähdä,
se herättää tulevien seikkailujen janon:
mitä on tapahtunut sadussa, on tapahtuva minullekin."
- Ihmeellinen meri (Runoja, 1916)
Miten runot inspiroivat minua? Edithin lukeminen sytytti minussa palon runojen lukemiseen, mitä muut runot eivät vielä olleet tehneet. Hänen säkeenä jäivät välillä soimaan päähäni kuin laulut ja hänen kuvainnollinen kielensä jäi mieleeni värimyrskynä.
"Sinun rakkautesi pimentää tähtesi -
kuu nousee minun elämässäni.
Minun käteni ei ole kotonaan sinun kädessäsi.
Sinun kätesi on himo -
minun käteni on kaipaus."
- Havainto (Maa jota ei ole, 1925)
Tämä runo ei jätä päähäni värejä vaan hiljaisuuden.
Se on kokoelman ainoita rakkausrunoja, mutta kuinka surullinen ja kaipaava. Ajattelen naista, joka vaikenee ja alistuu kohtaloonsa puolisonsa hurvitellessa muualla - kunnes ehkä eräänä iltana lausuu tälle hiljaa nämä sanat.
Se on kokoelman ainoita rakkausrunoja, mutta kuinka surullinen ja kaipaava. Ajattelen naista, joka vaikenee ja alistuu kohtaloonsa puolisonsa hurvitellessa muualla - kunnes ehkä eräänä iltana lausuu tälle hiljaa nämä sanat.
Edith ei ainakaan tietääkseni ollut suhteessa - ja hänen runojensa suurimpiin teemoihin kuuluukin sairaus ja kuolema. Edith sairasti vuosikymmeniä parantumatonta keuhkotautia, mikä tarkoitti varhaista kuolemaa ja toteutumattomia unelmia.
"Ja raunioilla istuen
tiedän, että sinä tulet, sinä aavistamaton hetki.
Tiedän, että odotat teljetyn oven takana,
että olen lähellä sinua ja sinä voit ojentaa kätesi minulle."
- Hamlet (Tulevaisuuden varjo, 1920)
Mutta ennen kuolemaansa hän jätti jälkeensä pohdintansa, kiihkeän kuvailevan kielensä ja kohtalonsa: ei kaikkea mitä olisi halunnut, mutta paljon.
"Tulevaisuus luo minuun autuaan varjonsa,
se ei ole muuta kuin tulvivaa aurinkoa:
olen kuoleva valon lävistämänä;
kun olen polkenut kaiken sattuman anturani alle,
käännän hymyten elämälle selkäni."
- Tulevaisuuden varjo (1920)
Kokoelma sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 19. "Et pidä kirjan nimestä" (Runoja on maailman tylsin kokoelman nimi!), #runo19- ja Mennään metsään -lukuhaasteisiin.
