Suurten muutosten aikaan (Dear Canada, My Australian Story)

Kiinnostus heräsi: historia, Dear Canada -sarja

A Ribbon of Shining Steel. The Railway Diary of Kate Cameron. Yale, British Columbia, 1882

Julie Lawson

Dear Canada

204 sivua

Scholastic Canada Ltd.

"Last spring Papa said that by fall, the whistle of the "Iron Horse" would be heard throughout the Canyon. And he was right. I love the sound. One day it will echo across the whole Dominion of Canada. And the rails will stretch across the land like a ribbon of shining steel." -s.47

Kate Cameron on muuttanut kaksi vuotta sitten rautatien rakennuksen perässä Yaleen läntisessä Kanadassa. Pikkukaupungin viereisessä kanjonissa räjäytetään radalle tietä ja uutta rakennetaan koko ajan Kanadan poikki. Syrjäisen paikan uhkana ovat vakavat onnettomuudet rakennustöissä ja tulipalot - sekä poikatytöille joutua lähetetyksi hienoille naisille tarkoitettuun kouluun. 

Ehkä vähän tässä kirjassa jäi mietityttämään, miksi entisajoista kertovissa kirjoissa päähenkilöt ovat usein poikatyttöjä. Heistä kyllä keksii varmasti enemmän kerrottavaa. Yleensä tykkään lukea juuri poikamaisista, erilaisista tytöistä mutta tässä kirjassa se hiukan väsytti, kylläkin aluksi vain. 

Katen vuoteen kuuluu kivikkoinen ystävyyssuhde vastamuuttaneen Annen kanssa, mutta myös yhteisten kiinnostusten kohteiden hiipuminen Rachelin kanssa, kun tämä muuttuu aivan täysin pinnalliseksi nuoreksi neidiksi. Annesta sain jotenkin negatiivisen kuvan päiväkirjan sivuilta, vaikka Kate saikin tästä lopulta hyvän ystävän. Oli lohdutonta, kuinka Rachel muuttui valtavasti parin kuukauden aikana, eikä enää hyväksynyt Katea.

Kate kirjoitti päiväkirjassaan paljon Canadian Pacific Railwayn rakentamisesta ja myös sen vaaroista - esimerkiksi paljon kiinalaisia menehtyi töissä, eivätkä loukkaantuneet päässeet yleisiin sairaaloihin. Kate pelkäsikin isälleen käyvän jotain, mutta myös muuttamista taas uuteen paikkaan rautatien perässä. Samaistus heräsikin seuraavassa kohdassa:

"I suppose Mary Beth in Ottawa has forgotten me by now. It is a Trial being Best Friends when you are thousands of miles away.
  Moving is a Trial.
  Moving to Yale was a Trial, but now I like it here." -s.12

  Loppusanoissa kerrotaan Kanadan läpi kulkevan rautatien valmistuneen v.1885 sekä muuta kiinnostavaa lisätietoa.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa, Muuttoliikkeessä-haasteeseen, sillä Katen vanhemmat olivat muuttaneet Iso-Britanniasta Kanadaan, ja Kanadan provinsseista Brittiläiseen Kolumbiaan.


                        ***

Kiinnostus heräsi: löysin myöskin kirjastosta

Plagues and Federation. The Diary of Kitty Barnes, The Rocks, Sydney, 1900
Vashti Farrer
My (Australian) Story
172 sivua
Scholastic Australia Pty Ltd

Kitty aloittaa päiväkirjansa vuonna 1900, jolloin tapahtuu paljon Australian historiassa. Ensinnäkin, 1300-luvulla Euroopassa hurjistanut rutto puhkeaa maapallon toisella puolella ja leviää etenkin Sydneyn slummeissa. Kittyn isoveli puolestaan lähtee Afrikkaan sotimaan buurisodissa - australialaisten joukoissa. Samaan aikaan Iso-Britannialle kuuluneet osavaltiot yrittävät saada aikaan päätöksen ja luvan perustaa yhtenäinen liittovaltio.

Kirjaa voisi hyvin käyttää harjoituksena brittienglannin kielioppivirheiden löytämiseen ja korjaamiseen. En tiedä johtuiko se Kittyn köyhästä taustasta vai vain australianenglannista, mutta varsinkin alussa vastaan tulvi vähän outoja sanoja (arvo = afternoon) ja taivutuksia.

 "Miss Collins give me this diary when I tell her I want to be a lady typist in a big office with a typewriter all my own. Or maybe one of them switchboard ladies as plugs in wires for the telephones. I'd like that and I can talk real posh too. 'Just connecting!' I'd say or, 'Sorry he can't talk right now. He's real busy'." -s.5

Tästä kirjasta tuli opittua uutta, esimerkiksi että Uusi-Seelanti oli myöskin harkinnut liittyvänsä uuteen Australian liittovaltioon. En tiennyt, että "step out" tarkoittaa seurustelua, minkä Kitty aloitti varsin aikaisin. Minulle tuli myös yllätyksenä, että englanniksi 20th century alkaakin vasta vuonna 1901 eikä 1900, niin kuin olen aina ajatellut. Tarinan lopussa oli nimittäin suuret juhlat vuodenvaihteessa 1900-1901.

Suurten muutosten aikana Kitty puolestaan kasvoi köyhemmässä kodissa ja pelkäsi joutuvansa töihin täytettyään 13 vuotta. Lopussa hänen tarinansa kuitenkin sai valoisamman suunnan.

"Ma's always talking about when her ship comes in. She says it's loaded up that much with money now it's a wonder it don't sink. I know she don't have a ship but, not really, she's just saying it. Only when I was little I did, and Maisie still does. Sometimes when we're out and Maisie sees something in a shop window she wants she says, 'Ma, can I have it? Please? When your ship comes in?' And Ma only smiles and says, 'We'll see, Maisie. We'll see.'" -s.15

Kirja sopii HelMetin lukuhaasteen kohtaan 48. Kirja aiheesta josta tiedät hyvin vähän.

Eva Wong Ng: Chinatown Girl (My Story, New Zealand)

Kiinnostus heräsi: historia <3, tapasin kirjaston hyllyllä

Chinatown Girl. The Diary of Silvey Chan, Auckland, 1942
Eva Wong Ng
2005
My Story (New Zealand)
207 sivua
Scholastic

Silvey Chan alkaa pitämään päiväkirjaa Aucklandissa, Uudessa-Seelannissa vuonna 1942. Oikeastaan hänen nimensä pitäisi olla Silver hänen kiinalaisen nimensä Ngun Bo mukaan, mutta syntymätodistuksen kirjoittamisessa oli tapahtunut virhe.

Silveyn vanhemmat ovat tullut Etelä-Kiinasta vuosia aiemmin ja pitävät kauppaa Greys Avenuella, jonka varrella asuu paljon muitakin kiinalaisia. Vasta noihin aikoihin vuosikymmenien ajan maahan tulleita kiinalaisia aletaan kunnioittamaan, vaikka heidän pitää edelleen maksaa maahanmuutosta, toisin kuin muista maista saapuvien. Vuoden aikana Silvey ehtii kokea niin naapurin pojan kiusalliset huomionosoitukset, pommitusharjoitukset ja elintarvikkeiden säännöstelyn sekä amerikkalaisten rantautumisen Uuteen-Seelantiin.

Heti ensimmäisellä sivulla seuraava pisti silmään:

"Why am I writing about my life, since I am only 12 years and three months old? Well, I read a great book called 'Anne of Green Gables'. It's the story of Anne Shirley, who became a writer. She kept a diary that she called her Journal." -s.9 

Anteeksi? Minusta tuo kuvaus kuulostaa aivan Montgomeryltä itseltään. Mistä lähtien Vihervaaran Anna piti päiväkirjaa ja tuli kuuluisaksi kirjailijaksi? Vai olenko hypännyt jonkun tärkeän kohdan yli?

Anyways. Oli ihanaa että Montgomeryn kirjat mainittiin tässä. :)

Fiktiivisissä päiväkirjoissa on usein se vikana, että ne eivät ole kovin uskottavia. Tai ehkä vertaan vain omiin päiväkirjoihini, mutta minusta "uskottava" päiväkirja ei sisällä ympäristön täydellistä ja yksityiskohtaista kuvailua eikä myöskään pitkiä dialogeja. My Story -sarjan kirjat sisältävät näitä molempia, sekä myös keskittyvät paljon ajankuvaukseen. Tietyllä tapaa nämä kirjat ovat hyvin samantyylisiä.

Joka tapauksessa ajankuva onkin vähän tämän sarjan juttu. Tykkään juuri sen vuoksi My Story-sarjasta. En ollut ennen tiennytkään että Uuteen-Seelantiin oli muuttanut kiinalaisia (tai ylipäätänsä juuri mitään koko maasta). Tätä kirjaa lukiessa kävi kuitenkin yllättävä sattuma, kun tapasin ihmisen, joka oli juurikin Uuden-Seelannin kiinalaisia. :)

Ei tästäkään kirjasta kyllä niinkään maasta kerrottu vaan kiinalaiskulttuurista. Alussa oli lista kantoninkiinan sanoista ja lopussa aiheeseen liittyviä vanhoja kuvia, Silvey vietti kiinalaista uutta vuotta ja kävi Chinese Schoolia normaalin koulun ohella. Englantia hän kuitenkin osasi todella hyvin, mutta osa kiinalaisista ei kai osannut englantia ollenkaan. Yksi yksityiskohta pisti silmään, kun amerikkalaisten rantautumisesta ei kerrottu mitään lehdessä, jotteivat vihollisvaltiot saisi tietää heistä. Se tuntuu niin hassulta että tuollainen tieto pysyisi salassa. Nykyaikana joku vain pistäisi kuvan someen, ja tieto vuotaisi julkisuuteen.

Muutenkin kirjassa kerrottiin kiinnostavasti elämästä kahden kulttuurin keskellä, perinteiden ja modernin ympäröidessä, uhkaavasta maailmansodasta taustalla. Loppupuolella Silvey tutustui kiinalaistaustaisiin amerikkalaissotilaisiin, jotka vaikuttivat hänen tulevaisuudenhaaveisiinsa.

"'Well, you just keep working toward what you want to do. Don't give up. You'll get there', said Tom." -s. 178

Kirja pääsee HelMetin lukuhaasteen kohtaan 46: Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja, sekä Muuttoliikkeessä-haasteessa sarakkeeseen Toisessa polvessa.