Vuosi 2018 on jo avannut silmänsä - ja tuonut mukaan hiukan luntakin - mutta tietysti vanha vuosi mietityttää meitä vielä ainakin yhtä paljon. Ennen kun lähden muistelemaan vuotta, ilmoitan että Iltatähden syttyessä täyttää kolme vuotta. :)
Vuonna 2017 luin eniten toukokuussa ja heinäkuussa (8 kirjaa vs. 2013 sivua) ja vähiten maaliskuussa ja marraskuussa. Yhteensä luin vuoden aikana 49 kirjaa ja 12 497 sivua. Se on huimasti vähemmän kuin viime vuonna, jolloin luin 68 kirjaa ja noin 17 500 sivua. Joka tapauksessa luin paljon hyviä kirjoja, joista parhaimpina ja vaikuttavimpina mieleeni nousevat Kirsti Ellilän Iiris, Annemarie Selingon Désirée ja Kirsti Kurosen Pönttö. Hassua muuten, viime vuonna kaikki mainitsemani lempparini olivat englanniksi ja nyt puolestaan suomeksi.
Vuonna 2017 luin eniten toukokuussa ja heinäkuussa (8 kirjaa vs. 2013 sivua) ja vähiten maaliskuussa ja marraskuussa. Yhteensä luin vuoden aikana 49 kirjaa ja 12 497 sivua. Se on huimasti vähemmän kuin viime vuonna, jolloin luin 68 kirjaa ja noin 17 500 sivua. Joka tapauksessa luin paljon hyviä kirjoja, joista parhaimpina ja vaikuttavimpina mieleeni nousevat Kirsti Ellilän Iiris, Annemarie Selingon Désirée ja Kirsti Kurosen Pönttö. Hassua muuten, viime vuonna kaikki mainitsemani lempparini olivat englanniksi ja nyt puolestaan suomeksi.
Elokuvista parhaimpina jäivät mieleeni musikaali La La Land, jonka ehdin katsoa vuoden aikana jopa kolme kertaa (vain yksi niistä taisi olla suomeksi). Opettelin kuukausia duettoa City of Stars pianolla. <3 Vuoden alussa katsoin elokuvat Suffragette ja japanilaisen My Tomorrow, Your Yesterday, jotka ainakin muistikuvieni mukaan olivat vaikuttavia. Nyt syksyn aikaan seurasin hiljakseen How I Met Your Motheria ja Murdochin murhamysteereitä, mutta muuten en erityisesti katsonut mitään sarjaa.
Edellisvuoden lempparini Ed Sheeran, Christina Perri ja Johanna Kurkela joutuivat valitettavasti hiukan toissijalle, kun tutustuin ruotsalaisen Lalehin musiikkiin. (Nyt luultavasti kaikki blogiani tarkasti seuraavat lukijat huokaisevat mainitessani hänet jälleen kerran, ei hätää.) Otsikon sitaattikin on peräisin hänen kappaleestaan. Vuoden varrelle mahtui paljon hyviä lauluja, jotka voitte löytää talven, alkukesän ja kesän soittolistoistani.
Joka tapauksessa, jos pitäisi valita Vuoden Laulut, voisivat ne olla Lauri Tähkän Minun Suomeni, La La Landin City of Stars, Haloo Helsingin! Rakasta mua nyt, Ed Sheeranin Supermarket Flowers ja Lalehin Stars Align sekä versio Eva Dahlgrenin kappaleesta Ängeln i Rummet.
Vuoden 2016 lopussa pohdin, etten ollut muuttunut vuodessa sen onnellisemmaksi, ja sama tunne minulla on edelleen. Voisin alkaa puhua nyt peloista, tärkeiden ihmisten kuolemasta ja ystävyyssotkuista, mutta päätin kääntää katseen kaikkeen hyvään, mitä vuonna 2017 tapahtui.
Puolen vuoden osalta Kiinasta mieleeni nousee käynti Shanghaissa, johon olin aiemmin tutustunut romaanien kautta, ja Hongkongissa tuttavia tapaamassa. Muistan kuinka pystyin ensimmäisen kerran keskustelemaan kuljettajan kanssa kiinaksi, kun teimme pyöräretken kaupungin laidalla ja kävimme vieraidemme kanssa kauniilla Kiinan muurilla. Hyviä asioita olivat laskettelureissu ja muut tapahtumat muiden suomalaisten kanssa, mutta myös monet ulkomaalaiset tuttavat. Vaikka Kiinassa asuminen oli rankkaa ja vaikutti elämääni niin paljon, kuuluu se nyt erottamattomasti elämääni, ja minulla on sinne edelleen välillä ikävä.
Kesän osalta Suomesta minulla ei jäänyt aivan niin huimaavia muistoja kuin edelliseltä, mutta hauskaa oli viettää pari päivää papallani ja "tyttöjenviikonloppu" mökillä. Kaksi kertaa olin yökylässä, kerran ystäväni yöpyi meillä, ja kaikilla kerroilla puhuimme yömyöhään.
Loppukesästä Saksan matkalta mieleeni jäivät bussimatkat ja nauru pimeällä kadulla, Alppien kauniit maisemat ja illallinen pimeässä. Hassua kyllä, useat hyvät muistot ja hauskat hetket liittyvät yöhön ja pimeyteen. Ehkä yöllä on jotenkin salaperäisempää ja tunnelmallisempaa mutta myös rohkeampaa.
Syksyllä olin erityisen tyytyväinen kouluuni ja harrastuksiini - jatkoin teatterikerhoa ja aloitin laulutunnit. Syksyllä myös aloin kokemaan "rohkeita päiviä", päiviä jolloin uskallan tavallista enemmän ja teen jotain itsenäisesti. Näiden päivien kokemuksiin liittyi esimerkiksi yksin kaupungilla seikkailu ja ryhmän johtaminen väittelyssä englannin tunnilla.
Syysloma oli täynnä tapahtumaa, ja sen parhaimpiin muistoihin kuuluvat yöpyminen papalla, sumuverho joka nielaisi maiseman, Haloo Helsingin! keikka mukavassa seurassa ja pieni iltainen seikkailu kaduilla.
Muuten syksyyn ja talveen kuului esimerkiksi kauniita auringonlaskuja ja -nousuja, kävelyitä metsässä, kirjan lukemista vuoteessa, tanssimista yksin musiikin tahtiin, teatterikerhon näytelmä, itsenäisyyspäivän juhliminen ja lumisia maisemia. Eräänä vaikuttavana hetkenä jäi mieleen käynti mummun haudalla, kun pimeässä loistivat kuu ja kynttilöiden valot hangella.
Minusta tuntuu aina, että toiveeni eivät toteudu tai lupaukseni eivät pidä, ja tästä koituu vain harmia. Yritän ensi vuonna kuitenkin jotenkin vaikuttaa elämääni esimerkiksi syömällä hiukan vähemmän herkkuja ja epäterveellistä ruokaa. Yritän myös olla rohkeampi ja ystävällisempi muille ja kehittää itseäni.
Toivon ensi vuodelta lisää rohkeita hetkiä, uusien taitojen ja asioiden oppimista ja jonkin unelman seuraamista ja saavuttamista.
Ja nyt kun muistan, toivon pääseväni taas yöllä maantien varteen kuuntelemaan hiljaisuutta.
Onnellisia ja puhuttelevia hetkiä uuteen vuoteen <3
Mitä te toivotte ensi vuodelta?
