"Or one more dream that I cannot make true"

Pitkästä aikaa! :)

Luin kuun alussa loppuun kaksi kirjaa, joista aioin tehdä postauksen. Aika kului, en ehtinyt ja jaksanut, nyt luen uusia kirjoja. No, saatte kuulla niistä vähän sitten kuukauden koosteessa viikonloppuna. 

Viime viikot ovat olleet kiireisiä koeryppään takia, sekä superpitkän tutkielmani/esseeni naisten oikeuksien kehittymisestä, suffrageteista ja tasa-arvosta nykyään. Tein siitä puolet hienosti yhden viikonlopun aikana, mutta en millään osaa sanoa, miten olisin ehtinyt, motivoitunut ja keskittynyt siihen aiempien kuukausien aikana. No, kyllä aiheesta ja asiatekstin kirjoittamisesta varmaan jotain opinkin. Päätin tutkielmani sattumalta Minna Canthin ja tasa-arvon päivänä: jotain tuli siis senkin muistoksi tehtyä.

Ennen (kahden viikon!) pääsiäislomaa olisi vielä yksi koe: huominen matikan koe, johon pitäisi juuri olla lukemassa, ja johon tulee kaikki koskaan kouluhistoriani aikana opitut asiat. Yritän olla stressaamatta.

Välillä sähköpiano seisoo hylättynä nurkassa, mutta jos löydän uuden "soittoprojektin", se herää eloon päivittäin. Hoilaan edelleen kappaleita La La Landista, jonka näin siis helmikuussa, ja keksin alkaa opetella soittamaan YouTube -videon avustuksella City of Starsia. Vähän hankala se minulle on, ja kolme tuntia sunnuntaista vietin pähkäilemässä pelkästään laulun alun rytmiä paperille. Olen tainnut unohtaa jonkin verran musiikin teorian tunneista... Mutta kappaletta on aivan ihana soittaa. <3 Joskus vielä aion osata sen täydellisesti.

Otsikon sitaatti on peräisin tuosta laulusta, ehkä kohta huomaatte mihin se liittyy.

Kevät tulee!

Kävimme eilen kuuntelemassa länsimaalaista miestä, joka on asunut Kiinassa vuosia ja kirjoittanut kirjan kulttuurishokistaan ja naimisiinmenostaan kiinalaisen naisen kanssa. Hän kertoi, kuinka hänen täytyi esimerkiksi ensin vakuuttaa appivanhempansa, eihän hänellä ollut liikoja varoja, ja avioliitto perustuisi rakkauteen. Hän juurikin painotti sitä, että kiinalaisten keskuudessa on edelleenkin perinteistä, että vanhemmat esittelevät lapselleen naimaehdokkaita ja painostavat menemään naimisiin. Kunhan aviopuolison naama edes vähän miellyttäisi, ja tällä olisi hyvät toimeentulot.

Minut tämä sai aika surulliseksi. Välillä itse pelkään, että tulen kokemaan vain kurjia suhteita tai en yhtään mitään, enkä ikinä tule löytämään sitä elämäni suurta rakkautta. Mutta ainakin minulla on mahdollisuus etsiä sitä koko elämäni ajan. Saan itse päättää kenet otan. Minun vanhemmilleni on sama, menenkö naimisiin muslimin vai ateistin, miehen vai naisen, suomalaisen vai kiinalaisen kanssa, vai menenkö naimisiin ollenkaan. (Itse asiassa äitini olisi eniten sen kiinalaisen kannalla.)

Tuntuu lohduttomalta ajatella niitä, jotka eivät voi naida haluamaansa ihmistä ja olla onnellisia ainakin hetken sen vuoksi. Mutta edelleen, eivätkö nämä ihmiset elä jossain kaukana, jossain minun maailmani ulkopuolella?

Tänään satuin näkemään kiinalaisen ystäväni koulun käytävällä. Hänkin oli ollut eilen samassa tilaisuudessa, joten päätin kysyä häneltä tarkemmin avioliitosta Kiinassa. Ei kai hänenkin perheessään ollut asiat samalla tavalla?

Ystäväni hymyili vähän hämmentyneesti, ja vastasi kysymykseeni myöntävästi. Kyllä, hänenkin vanhempansa varmaan valitsisivat hänelle naimaehdokkaita. En tiedä onko ystäväni miettinyt asiaa paljoakaan, joskus ymmärsin häneltä, että kiinalaiset eivät niin paljon haaveilisi vaan keskittyisivät järjen asioihin. Emme paljoa asiasta keskustelleet, vaan ehdotin hänelle vitsillä ulkomaille pakenemista ja länsimaalaisen naisen löytämistä.

Tänä iltana aloin kuitenkin miettiä vähän enemmän kahta asiaa.

Ensinnäkin. Ei kai ystäväni vaivaantunut tästä keskustelunaiheesta? Ehkä hän on tottunut maansa perinteeseen tai sitten ehkä hän itkee öisin itsensä uneen. Ehkä hänestä tuntui vähän vaikealta puhua rakkaudesta ja naimisiinmenosta jonkun kanssa, varsinkin toista sukupuolta olevan?

Toiseksi. Maailmani levittäytyi taas hiukan.

Nyt tunnen ihmisen, joka ei välttämättä saa itse valita.

Kateudesta

En usko että tiedät
Minun pelkojani, minun tunteitani
Näet vain hymiöni
Ruudun toisella puolella
Tietysti myönnän, kuinka hyvin osaat kaiken
Ja kyynelet tippuvat tänäänkin.

En luule että tiedät
Ethän osaa lukea ajatuksia
Sitä et ole vielä oppinut
Vaikka melkein toivoisin
Tai että lukisit rivien välistä
Minun jäätyneen hymyni
Lyhyen vastaukseni
Onneksi et ole täällä
Jos sattuisitkin huomaamaan

Mutta ethän sinä tiedä
Eihän sinun tarvitse
Sillä se olen minä, joka suttaa piirroksensa
Antaa katseensa vajota tyhjään paperiin
Ei kuuntele varovaisia kehuja
Sillä sinä olet meistä se parempi
Tiedän sen kyllä
Tiedät sen varmaan itsekin

Ja sinun hymysi ei haalene mielestäni
Ja kyynelet tippuvat, tänäänkin.

***

Omistettu kaikille muita kadehtiville. 

Voimia <3

Naisten aakkoset: G + Pieni hengähdystauko

Pitkästä aikaa ehdin taas Naisten aakkosten pariin. Naisten aakkoset aloitti Margit vuosi sitten, ja haasteessa etsitään naisia jokaista aakkosta kohden. Täältä löytyvät aiemmat aakkoseni: A, B, C, D, E & F.  

I Kuka on suosikkikirjailijasi?

Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogia sekoittaa aikamatkustusta, entisaikaa, rakkaustarinaa ja huumoria. Tämä oli oikeasti hyvä sarja, vaikka lopun paljastus oli mielestäni vähän karmea, ja pääparin sijaan taisin pitää enemmän sivuhenkilöistä. Unien kirja -sarjasta olen lukenut vain yhden osan, josta nähtävästi tykkäsin, mutta en saanut aikaiseksi lukea seuraavia osia... Voisin vielä yrittää.

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

Grace VanderVaalin lauluihin tutustuin tänä talvena, tajuttuani että hän on vasta 12-vuotias America's Got a Talent -voittaja. Hänen äänensä on ainutlaatuinen ja etenkin Light the Skyn kertosäe tuo voimaa! <3

"'Cause stars are dull when they are compared to you and I

 And if people don't like it then they can

 Close their eyes"

III b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät. 

Emily Grace on yksi lempihenkilöistäni Murdochin murhamysteereissä, suorasanainen ja humoristinen, ehkä vähän elävämpi persoona kuin Julia Ogden. En ole katsonut sarjaa pitkään aikaan ja tajusin juuri, että Emilyhän ei ole enää siinä mukana... Kahden vuoden takainen minä olisi nykyiseen minääni karvaisesti pettynyt, niin paljon hän ihaili ja rakasti Juliaa. Mutta luultavasti innostun sarjaan taas kun se jatkuu.

Maaliskuun alussa ei tarvinnutkaan lintsata, sillä opettaja taipui antamaan minulle vapaapäivän laskettelureissua varten, samanlaiselle kuin vuosi sittenkin. Toista ja viimeistä kertaa samaan paikkaan... Matkustimme muutaman tunnin bussilla suuntaansa muutamien suomalaisperheiden kanssa - oli jotenkin huojentavaa olla vain samaa äidinkieltä puhuvien kanssa. Bussissakin havahduin yhtäkkiä siihen, kuinka takana puhuttiin suomea. :D

Laskettelu on aivan ihanaa. <3 Olen siinä aloittelijoita parempi, ohisuhahtelevia hitaampi, eli menen omaa vauhtiani ja huolehdin koko ajan kaatuvani, vaikka en kyllä sitten kaadukaan. Oli yllättävän lämmin, eikä tarvinnut paljoakaan päälle. Iltaisin olin muiden suomalaisten kanssa piilosta hotellin käytävillä herättäen varmaan kaikki asukkaat, ja leikimme jäällä. Oli kivaa, vaikkakaan en heitä niin erityisen hyvin tunne.

Läheiset ja kaukaiset vuoret olivat kauniita. <3 Olisi kivaa löytää jostain luontopolku tai tehdä patikkaretki kukkuloille.

Viimeisenä iltapäivänä laskimme lumisateessa mäkeä kumirenkailla, jotka kulkivat hirveää vauhtia, ja harjoittelin valtakunnallisiin kokeisiin. Tällä viikolla suksien luistaminen, lumiset maisemat ja vapaapäivät ovat muisto vain - seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan kiireisiä... Huomaan vain, kuinka tekee mieli mennä aikaisin nukkumaan! Onneksi maaliskuu on pääosin kuitenkin alkanut ihan hyvin.

Mitä arjesta poikkeavaa teille on käynyt lähiaikoina? Tai mikä arjen asia on auttanut jaksamaan? 

Helmikuun hetkissä pilkahti valoa

Helmikuussa luin 3 kirjaa ja noin 636 sivua:

Kirsti Ellilä: Iiris  (200s)

Saima Harmaja: Huhtikuu (e-kirja)

Anne C. Voorhoeve: Einundzwanzigster Juli (416s)

Iiris oli kuukauden luetuista paras, josta jäi mieleen sen syvälliset ajatukset, vähän rikkinäiset päähenkilöt ja onnellisuuden etsiminen. Suosittelen tätä erityisesti kaikille epävarmoille nuorille.

  Huhtikuusta, jonka luin suomen tehtävään, jäi mieleen runot Syysilta ja Sateisena yönä, joista sain eniten irti. "On ilta. ja jälleen tummuu/ tämä köyhä ja harmaa maa./ Ja huoneessa äänettömässä/ minä en voi ymmärtää:/ että kerran keskellä kesää/ elin suurta ja säteilevää" (SI, säkeet 3-8). Lukisin mielelläni joskus Saima Harmajan päiväkirjatkin.

   Einundzwangister Juli, 21. heinäkuuta, nimi jäi minulle vähän epäselväksi, mutta se siis kertoi fiktiivisen tarinan Hitlerin murhayritykseen osallistuneen Stauffenbergin sukulaisten kohtaloista, perustuen todellisiin henkilöihin. Tästä sain irti poliittisten vankien kohtelusta natsi-Saksassa, joka ei ollut yhtä kamalaa kuin juutalaisten kohtalo, mutta kuitenkin.

Helmikuussa olin ensin lomalla, sitten koulussa ja tuskailin lähestyvää koeryöppyä, suomen nettikurssia ja tutkielman palautuspäivää maaliskuussa. Pohdin ja stressasin edelleen paljon kaikkea, esimerkiksi sitä, kuinka voisin muuttaa elämääni ja saanko mitään järkevää ja itseäni tyydyttävää aikaan.

Joten listataanpa ylös, mitä oikein helmikuussa sain aikaan:

- Sain katsottua kaksi hyvin upeaa elokuvaa, Suffragette (2015) ja La La Land (2016). Ensimmäinen kertoi hyvin todentuntuisesti naisten äänioikeuden haasteista ja sen puolesta taistelijoiden rohkeudesta ja määrätietoisuudesta. Mielipiteestäni jälkimmäiseen en ensin ollut varma, sillä se oli vähän erikoinen, mutta parin päivän jälkeen päässä soivat kauniit City of Stars ja Audition, ja muistin elokuvasta lähinnä lopun. Molemmat elokuvat saivat hetkittäin järkyttymään, itkemään ja ajattelemaan.

- Katselin vähän nähtävyyksiä ja luistelin ensimmäistä kertaa luonnonjäällä.

- Kävin ensimmäistä kertaa ystävien kanssa shoppailemassa ja pidin hauskaa, vaikka ostinkin hetken mielijohteesta kaksi vähän liian halpaa paitaa.

- Autoin isää tekemään nuudeliwokkia ja pitsaa. Laitan ruokaa hyvin harvoin, enkä sitä kunnolla osaa ilman apujoukkoja, mutta hyvää kyllä aina tulee. Leivoin myös pitkästä aikaa, saaden aikaiseksi porkkanasämpylöitä ja tuorepuuroa, josta tuli yllättävän hyvää. Idean poimin Idealista-nettisivustolta, mutta muokkailin reseptiä poistamalla Chia-siemenet ja kookosöljyn, vaihtamalla kauramaidon soijamaitoon ja laittamalla sekaan yhden omenan ja mangon. Kaurahiutaleet ja soijamaito maistuivat aika vahvasti. 

- Nautin yllättävästä lumisateesta ja iltakävelystä kuin myös puhtaista, keväisistä päivistä, kun olin hippaa tai juoksin bussille.

- Päivitin leikekirjani viimeisen puolen vuoden osalta, olin tyytyväinen piirrokseeni ja kirjoitin kolme runoa.

   Olipa kerran päivä
   Jolloin en pelännyt elämää
   Se päivä erosi muista.
   Silloin odotin tulevaisuudelta kaikkea
   En enää kyyristynyt kasaan
   Vaan nauroin ja flirttailin
   Sillä tunsin itseni kauniiksi
   Ja te hymyilitte minulle
   Ja vaikutitte ihmisiltä
   Ja minä samanvertaiselta
   Tanssin kaikkien nähden 
               auringonsäteissä
   Sillä miksi pysyisin vaiti?
   Sinä päivänä todella uskoin
   Onneen, rakkauteen ja 
                 mahdollisuuteen
   Ja luotin siihen
   Että tämä päivä oli muuttanut
                      kaiken.

   Seuraavana päivänä minä 
                vältin katseita
   Kuten aina ennenkin.

Ja söin hernekeittoa ja laskiaispulliakin :)

Helmikuussa koin ahdistavia hetkiä, mutta hyvät hetketkin palasivat aina takaisin. Toivottavasti maaliskuu sujuisi hyvin: minua odottaa kiire kokeiden ja tutkielman palautuksen vuoksi, mutta myös viikonloppureissu laskettelemaan. (Sain pitkän takomisen jälkeen vapaapäivän koulusta sen vuoksi :))

KK: Mitä te saitte aikaiseksi helmikuussa?