Kiinnostuksen herätti: sarjan aiempi osa, Outolintu (eli juonipaljastukset ensimmäisestä ovat hyvin mahdollisia!)
Kirja: Kapinallinen
Kirjailija: Veronica Roth
Sarja: Outolintu #2
Julkaisuvuosi: 2014
Suomentaja: Outi Järvinen
Alkuperäisteos: Insurgent (2013)
383 sivua
Otava
Tris on päässyt pakenemaan hyökkäyksestä, mutta maksanut siitä suuren hinnan. Hänen täytyy löytää turvapaikka mutta kehen luottaa? Sodan uhka eri osastojen välillä nousee koko ajan, ja Tris yrittää saada selville, mitä viholliset oikein haluavat. Mitä tietoa he havittelevat? Mikä divergenteissä (joita osoittautuukin olevan aika paljon) on niin erilaista? Ja mitä odottaa aitojen toisella puolella?
Kysymyksiä kysymyksien perään. Kapinallinen paljasti joihinkin vastauksen, mutta osa on edelleen auki. Kuten Outolintu, tämäkin osa oli koukuttava enkä yhtään tiennyt mitä seuraavaksi tapahtuisi. Kuitenkin pidin enemmän ensimmäisestä osasta. Tämä oli jotenkin koko ajan epäselvä, enkä aina ymmärtänyt mitä sillä hetkellä kirjassa tapahtui. Joskus kohta piti lukea uudestaan tai jatkaa vähän pidemmälle. En tiedä, johtuiko selkeyden puute lukumaratonista, siitä että vain luin ja luin ja luin... Lisäksi kirja jäi kummalliseen kohtaan, minusta sarjan olisi voinut lopettaa tähänkin osaan, melkein.
En oikein tiedä paljonko pidän Trisistä, sillä hänen luonteensa tuntuu vähän vaihtelevalta. Hän on fiksu, uhkarohkea, vahva ja heikko. Ja sitten ne hänen valintansa... Muutenkin, minua suretti kaikkien ihanien ihmisten kuoleminen ja heidän ystäviensä suru :'( Juuri kun olin yhdestäkin henkilöstä alkanut pitää, hän vain kuoli...
Kapinallinen oli aika hyvä, muttei niin selkeä. Toivottavasti Uskollinen päättää sarjan hienolla tavalla, pystyn tekemään vain pieniä arvailuja, mitä siinä tulee tapahtumaan...
Kirja menee Amerikkaa tutkimassa osavaltioon Illinois (kirjan kaupungin sanotaan muistuttavan Chicagoa), ja Kirjankansibingosta raksitan Kaupungin.
***
Lisäksi luin lukumaratonissa noin 60 sivua Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilistä, josta teen kunnollisen postauksen luettuani sen loppuun. Juonesta kerron sen verran, että päähenkilönä on nuori Liisa Harju, joka matkustaa toiselle puolelle Suomea opettajaksi maalaiskylään.
Lisäksi luin lukumaratonissa noin 60 sivua Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiilistä, josta teen kunnollisen postauksen luettuani sen loppuun. Juonesta kerron sen verran, että päähenkilönä on nuori Liisa Harju, joka matkustaa toiselle puolelle Suomea opettajaksi maalaiskylään.
Näin aloituksen lukeneena on vaikea sanoa paljoa, mutta en aio jättää kirjaa kesken. Liisan kommelluksista opettajana on hyvin hauska lukea! Varsinkin vuoropuhelut ja Liisan omat ajatukset (joita on paljon, sillä kirja on päiväkirjaromaani) ovat hilpeitä. En ole Hilja Valtosen myöhempiä kirjoja lukenut (tämä on hänen esikoisromaaninsa) mutta jossain vaiheessa täytyy kokeilla niitäkin. Ja katsoa hänen käsikirjoittamansa elokuvat, kuten Vaimoke (1936)!
