Naisten aakkoset: E

Naisten Aakkosissani onkin ollut taas taukoa. Haasteen on aloittanut Tarukirjan Margit, ja ideana on löytää kuuluisia naisia eri kategorioihin jokaisella aakkosella. Olen puolen vuoden varrella kirjoittanut jo A:sta, B:stä, C:stä ja D:stä.


I Kuka on suosikkikirjailijasi?

Katarina Eskola on koonnut yhdessä ystävänsä Satu Koskimiehen kanssa nuoruudenpäiväkirjoistaan ja kirjeistään kokoelmat 50-luvun tytöt, 50-luvun teinit ja 50-luvun tyttöjen ystävät. Lisäksi olen lukenut hänen julkaiseman oman äitinsä lapsuudenpäiväkirjan. Oli upeaa päästä vierailulle 50-luvun ja 10-luvun maailmaan ja tyttöjen ajatuksiin, joista löytyi samaistuttavia ongelmia, haaveita ja nuoruudenpäiviä. Voisi olla kiva tavata ja keskustella Katarina Eskolan kanssa.

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

-Elli Haloolla on upea ääni, itse kuvailisin sitä sanoilla vakava ja värisevä ja kuulostaa ehkä vähän hassulta mutta beigenvärinen. Haloo Helsinki! on ehdottomasti yksi lempibändejäni. Heillä on nopeatempoisia kappaleita, kuten Pulp Fiction ja koskettavampia(Carpe Diem), kaikissa lauluissa on niin kauniita ja viisaita lyriikkoja. Ja ne melodiat (Beibin säkeistöt) <3

3.Kaksi vaihtoehtoista kysymystä (voit tietysti vastata molempiin, jos haluat):

a) Kehen kulttuurin edustajaan haluaisit tutustua paremmin? 

-Viime vuonna musiikintunnilla kuuntelimme The Mamas and the Papas -bändin California Dreamin', jota kuuntelin sittemmin useasti kotonakin. Netistä luin yhden yhtyeen laulajan, Cass Elliotin elämästä. Cass oli (huom, luin tämän netistä) rakastunut toiseen bändin jäseneen, jolla oli salasuhde kolmannen kanssa, joka oli nainut neljännen... En ole oikein muita heidän laulujaan kuunnellut, mutta niin, Cassin koskettava tarina ja muutenkin persoona vaikuttivat minuun.

b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät.

-Tämän paikan saa nyt jakaa kaksi henkilöä. Eowyn on yksi lemppareistani Taru Sormusten herroista -elokuvissa, ja hänen vuokseen mietin että ehkä minä jonakin päivänä tartun kirjaankin kunnolla... Eowyn kokee rakkaustarinan (se on nähtävästi yksi ehto fiktiivisien ihastuksien listaan pääseville), ja hän ottaa rohkeasti osaa taisteluun mieheksi pukeutuneena vaikka onkin nainen, ihan vain voittaakseen tärkeän vihollisen ja toteuttaakseen ennustuksen.

Toiseksi henkilöksi otan Emilia Byrd Starrin L.M.Montgomeryn Runotyttö-kirjoista. Emilia kuvittelee, kirjoittaa kauniita runoja ja on vähän vakavampi ja kunnianhimoisempi kuin Anna. Pienestä runotytöstä omistan ensimmäisen painoksen, rakastan vanhaa kirjaa ja sen kieltä. Runotytöt luin yli kaksi vuotta sitten ja muistikuvat alkavat hämärtyä... Luen ne joskus uudelleen.

***

Heipä hei. Kysyn ironisesti että ette ole varmaankaan kuulleet, kuka voitti USA:n presidentinvaalit? En ole asiasta liikoja lukenut, enkä vielä mitään kunnolla sisäistänyt, mutta toivottavasti maailma ei menisi huonompaan suuntaan ensi vuosina.

Postauksessani kirjasta Looking for Alaska mainitsin, kuinka välillä ajatukseni juoksevat labyrintissä eivätkä löydä tietä ulos. Eilen tuntui ensimmäisen kerran vähän selkeämmältä. Ihan vähän vain, ehkä ne säilyisivätkin.

Syksyn lehdet ja kaunis kirpeä ilma on ihanaa, kokeettomuus helpottaa vähän arkea. Juttukaverit, ystävälliset ihmiset ja teatteriopen usko vaikuttamiseen ilahduttavat. John Greenin Paper Towns on syvällinen ja niin myös monet laulut, otetaan esimerkiksi uusi tuttavuuteni Christina Perrin Arms. Yritetään uskoa iloa tuottaviin asioihin.

Vähän yli viisi viikkoa ja olen lomalla Suomessa.

Huomaatteko vaivihkaisen kuvanmuokkauksen?

Lokakuu -16

Lokakuussa luin yhteensä 1082 sivua ja viisi kirjaa:

1. John Green: Looking for Alaska (350s)
2. L.M.Montgomery: Sara ja kultainen tie (263s)
3. Elisabeth Zöller: Vaters Befehl oder ein deutsches Mädel (269s)
4. Colleen A. Sexton: J.K.Rowling (Biography) (112s)
5. Cammie Wilson: Rosa Parks Biography (88s)

Looking for Alaska niin vaikutti kuin ahdisti syvällisyydellään ja tarinallaan, Sara ja kultainen tie -kirjaa uudelleenluettaessa rakastin henkilöitä ja tunnelmaa syksyisellä Prinssi Edwardin saarella, mutta kasvaminen ja muutokset saivat surullisiksi. Saksankielinen kirja "Isän käsky vaiko saksalainen tyttö" oli mielenkiintoisesta näkökulmasta, sillä se oli tositarina natsiperheen tytöstä, joka alkoi ymmärtämään ympärillä tapahtuvia hirveyksiä. Kirja jätti miettimään, millä puolella olisin itse ollut nuorena toisen maailmansodan Saksassa. Olisin saattanut hurrata aivopestynä paraatissa mukana...

Yhden päivän aikana kirjastossa ahmaisin lapsille suunnatut elämänkerrat J.K.Rowlingista, eli Harry Pottereiden kirjoittajasta, sekä Rosa Parksista, naisesta joka kieltäytyi luovuttamaan paikkaansa bussissa vaaleaihoiselle, mistä lopulta johtui USA:n rotuerottelun laillinen kieltäminen ja sen laimeneminen. Olin kuullut hänestä, mutta en ollut tajunnut miten paljon tapaus oli vaikuttanut lakeihinkin. Joitakin poliittisia piirteitä jäi vähän auki, mutta elämänkerrat olivat mukavan helppoja ja informatiivisia.

Katsoin myös kolme elokuvaa. Elokuva Me Before You, eli Kerro minulle jotain hyvää vaikutti ensin hyvältä rakkaustarinoineen sekä hiukan samaistuttavine päähenkilöineen, mutta loppu tuli aivan liian nopeasti, ja päähenkilö toipui oudon pian kaikesta tapahtuneesta. Taiwanilainen filmi Our Times puolestaan tuntui ensin vähän kummalliselta, mutta lopulta pidin siitä paljon, niin suhdekiemuroista kuin viisaista lausahduksistakin. "When a girl says it's okay, it is definitely not okay."

Star Wars VII:a seurasin jännittyneenä, vaikka se tuntuikin vähän kopiolta aiemmista elokuvista. (Kapinalliset - Vastarinta yms.) Eräs kuolema järkytti...

Tykkäsin temppelin väreistä ja yksityiskohdista <3

Lokakuussa tulikin sitten lomailtua, uurastettua koulun parissa hirveästi sekä ahkerasti että en-jaksa-edes-avata-kirjaa -tyylillä, ajateltua liikaa, valvottua iltaisin, pelattua jalkapalloa perheen kanssa, kuunneltua suomalaista ja englanninkielistä musiikkia, stressattua, ihailtua ja käytyä karkki-ja-keppos -kierroksella. Saatiin ensimmäiset vieraat Suomestakin! Välillä oli kamala, Kiinan saasteinen ilma ja joskus taas kauniit syksyiset päivät. Hieman surullisena luin kirjablogien postauksia kirjamessuista, mutta ensi vuonna olen minäkin toivottavasti siellä.

Marraskuun alussa minulla on koetauon vuoksi ainakin toivottavasti helpottavampaa, ja olisi kiva saada kolmen viikon välit postauksien kanssa unholaan... Talvea olen tässä odottelemassa, (tulemme nimittäin käymään Suomessa, näin siitä jo untakin!) mutta ehkä minun vain pitäisi keskittyä ensin loppusyksyyn. 

KK: Mikä teitä ilahduttaa eniten marraskuussa? Minua ilahduttaa se mahdollinen rentoutuminen koulun kanssa ja syksyiset päivät... Entä miten teidän lokakuunne sujui?

John Green: Looking for Alaska

Suomennettu nimellä Kaikki viimeiset sanat.

Kirja: Looking for Alaska
Kirjailija: John Green
Julkaisuvuosi: 2015 (1.p 2005)
350 sivua
Dutton Books/Penguin Group

François Rabelaisin viimeiset sanat: "I go to seek a Great Perhaps."

Kuusitoistavuotias Miles päättää lähteä juniorivuotenaan Culver Creekin sisäoppilaitokseen paetakseen tylsää elämäänsä ja löytääkseen yllä mainitun "suuren ehkän". Poika nimittäin lukee kirjoja vain löytääkseen kuuluisten ihmisten viimeisiä sanoja. Sisäoppilaitoksessa Miles, jota aletaan kutsua nimellä Pudge, tutustuu jäyniä tekevään, tupakoivaan mutta syvällisiä pohtivaan jengiin. Tähän kuuluu niin hänen huonekaverinsa "Colonel" kuin salaperäinen, ailahtelevainen Alaska, johon Miles alkaa tuntea vetoa siitä huolimatta että löytää tyttöystävän. Puolen vuoden aikana nuoret kokevat jännittäviä hetkiä ja pitävät hauskaa - päivinä Ennen kuin jotain tapahtuu.  

""It's not life or death, the labyrinth."
   "Um, okay. So what is it?"
   "Suffering", she said. "Doing wrong and having wrong things happen to you. That's the problem. Bolívar was talking about the pain, not about the living or dying. How do you get out of the labyrinth of suffering?"" -s.103

Koukutuin kirjaan ja luin sen muutamassa päivässä. Pidin tapahtumista, hauskoista heitoista ja muutamasta romanttisesta hetkistä. Tajusin, kuinka viisaita ja kauniita viimeiset sanat voivat olla, ja kirjoitin sitaatteja ylös, joita tästä postauksestakin löytää. Samastuin Alaskaan tietyllä tavalla ja tietyllä tavalla myös ihailin häntä, koska pidän salaperäisistä ja ihailluista henkilöistä kirjoissa. Vaikutuin kirjan syvällisistä ajatuksista, ja huomioni kiinnitti etenkin labyrinttiajatelma, sillä olen joskus miettinyt omien ajatuksieni juoksevan labyrintissä, josta ei löydä ulospääsyä.

""You spend your whole life stuck in the labyrinth, thinking about how you'll escape it one day, and how awesome it will be, and imagining that future keeps you going, but you never do it. You just use the future to escape the present."" -s.68

En ole pitkään aikaan kirjoittanut päiväkirjaani jostain lukemastani (kaipa koska kirjoitan niistä blogiini), mutta tästä kirjasta oli pakko purkaa ajatuksia ylös. Välillä elämänmietteet, henkilöt ja käänteet saivat nimittäin ahdistumaan. Olen viime aikoina miettinyt elämää, oikeaa ja väärää ja erilaisia ihmisiä, sitä millainen ihminen itse olen.

Looking for Alaska toi syvällisyyksineen lisää ajatuksia; ensin oli esimerkiksi vähän vaikea sopeutua juoviin, tupakoiviin päähenkilöihin, jotka eivät olleet mitään esimerkkinuoria. Lisäksi kirjassa puhuttiin paljon uskonnoista ja kuoleman jälkeisestä elämästä... Sanotaan suoraan että lukeminen ei aina ollut helppoa, sillä se vaikutti niin paljon itseeni.

Kirja ei ollut myöskään helppo siltä kannalta, että se oli aika järkyttävä. Tuli mieleen E. Lockhartin kirjoittama We were Liars, jossa oli samantapainen hitaasti aukeava mysteeri ja salaperäisyys.

Joka tapauksessa nyt muutaman viikon jälkeen teki vähän mieli lukea kirja uudestaan.

"That is the fear: I have lost something important, and I cannot find it, and I need it." -s.178

Kirja sijoittuu osavaltioon Alabama.