George Orwell: Animal Farm

Ei liity mitenkään otsikon kirjaan tai kirjailijaan:

Hyvää 141-vuotissyntymäpäivää, lempikirjailijani! <3 Olen sinulle paljosta velkaa.

                          ***
Kirja on suomennettu nimellä Eläinten vallankumous.

Kirja: Animal Farm

Kirjailija: George Orwell

Julkaisuvuosi: 2003? (1.p 1945)

95 sivua (+ liitteet)

Penguin Books

Jonesin maatilan eläimet ovat kyllästyneet olemaan ihmisen orjina, joten eräänä yönä he häätävät nämä ja perustavat oman maatilansa, Animal Farmin. Eläimille luodaan seitsemän käskyä, kuten että eläimiä ei saa tappaa ja ihminen on vihollinen. Satoa aletaan kylvää ja vuoroin kylvää kaikkein viisaimpien, eli porsaiden johdolla...

Minun on vaikea sanoa, kuinka paljon pidin tästä kirjasta. Sitä vastoin pystyn sanomaan suoraan, että kirja oli hyvä. (Joskus ne ovat niin eri asia...) Takakannen ja liitteiden mukaan se oli poliittinen satiiri Neuvostoliitosta, ja sen kyllä pystyi päättelemäänkin niin ajankohdan kuin juonenpiirteidenkin perusteella. Tapa nimittää muita "comrade" eli toveriksi, vihreä lippu jossa on kavio ja sarvi...

Tuntui todella karmivalta lukea, kuinka ensin niin utopisesta maatilasta, jossa eläimet olisivat tasa-arvoisia, kehittyi yhden sian hallitsema diktatuuri, jossa muut eläimet huhkivat pellolla ja joitakin tapettiin epäiltynä petoksesta. Siat puolestaan valloittivat Jonesin talon ja muuntelivat käskyt mieleisikseen. Varsinkin kun muut eläimet eivät osanneet sanoa tähän mitään vastaan. Luultavasti tämä epätasa-arvon lisääntymisen ahdistus aiheutti tapahtuman, jota ei minulle usein käy: purskahdin itkuun kesken bussimatkan lempihenkilöni kohtalon vuoksi... Se oli niin väärin! :'(

Kirjan kirjoitustapa ja viimeinen lause olivat nokkelia. Mielestäni George Orwell osasi kirjoittaa satiireja.

Varastetut lapset/ Rabbit-Proof Fence (2002)

Elokuva on suomeksi nimeltään Varastetut lapset, mutta käytän englanninkielistä nimeä, sillä se kuulostaa mielestäni paljon paremmalta.

Rabbit-Proof Fence kertoo 1930-luvun Australiasta. Molly, Daisy ja Gracie ovat kolme puoliveristä aboriginaalityttöä, jotka siepataan ja kuljetetaan Moore Riverin leirille pois äitinsä ja isoäitinsä luota. Hallitus näet haluaa kitkeä aboriginaalilasten perinteet ja "eurooppalaistaa" heidät. (Onko se sana?) Molly päättää kuitenkin karata leiriltä Daisyn ja Gracien kanssa. He lähtevät kävelemään yli kahdentuhannen kilometrin matkaa kotiinsa, seuraten aitaa, joka halkoo koko Länsi-Australian, Rabbit-proof fencea.

Elokuva oli mielestäni yksinkertaisesti upea. Eniten siihen vaikutti tunnelma. Filmi perustuu tositapahtumiin, ja esimerkiksi epilogissa esiintyivät oikeat Molly ja Daisy, mikä toi mielenkiintoisen näkökulman. Mutta vaikka juuri tämä tarina ei olisikaan oikeasti tapahtunut, on niin monta samanlaista tarinaa aboriginaalilapsista, jotka kuuluvat Stolen generation'iin eli varastettuihin lapsiin, jotka eivät ehkä koskaan enää tavanneet vanhempiaan.

Muutenkin elokuva oli kuvattu ja näytelty hyvin todenmukaisesti, ja vaikka katsoimme sen koulussa, missä ei tee mieli itkeä muiden nähden, tuli kuitenkin kyynelet silmiin. Tyttöjen tarina ja sen toteutus elokuvana oli todellakin tunteellinen. Ja varsinkin lapsinäyttelijät olivat todella aitoja rooleissaan, heidän valitsemistaan ja "koulutustaan" oli mielenkiintoista seurata extroista.

Rabbit-Proof Fence kosketti valtavasti, ja aion katsoa sen uudestaan.

Ohjaaja: Phillip Noyce
Käsikirjoittaja: Christine Olsen
Perustuu: Doris Pilkington Garimaran kirjaan Follow the Rabbit-Proof Fence, joka puolestaan perustuu tositapahtumiin
Molly: Evelyn Sampi     Daisy: Tianna Sansbury
Gracie: Laura Monaghan  A.O.Neville: Kenneth Branagh
Moodoo: David Gulpilil

L.M.Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Kiinnostus heräsi: Anna-sarja <3 (Postaus sisältää juonipaljastuksia sarjan aiemmista osista.)

Kirja: Kotikunnaan Rilla
Kirjailija: L.M.Montgomery
Sarja: Anna #8
Julkaisuvuosi: 2008 (1.p 1962)
Suomentaja: Kerttu Piskonen
Alkuperäisteos: Rilla of Ingleside (1921)
243 sivua
WSOY

Kotikunnaan kuopus, nyt 15-vuotias Rilla odottaa seuraavilta vuosilta lähinnä hauskanpitoa, unelmia ja ihailijoita. Toisin kuitenkin käy, kun syntyy sota, ja Kanadan velvollisuutena on auttaa emämaataan. Tulevina vuosina Rilla ja muu Kotikunnaan väki kohtaa niin huojennuksen kuin epätoivonkin hetkiä pitäessään yllä kotirintamaa. Niin monet nuoret miehet lähtevät vapaaehtoisiksi sotaan - myös eräs, jota Rilla on luvannut odottavansa...

Kuinka Annan maailma onkaan muuttunut... Enää takakannen lupaama 'ihastuttavan viaton, kujeita ja aurinkoa täynnä oleva ilmapiiri' ei kirjoissa toteudu vaan ne ovat saaneet aika synkän sävyn. Samoin alkuosien henkilöt ovat kadonneet lähes kokonaan, ja Anna puolestaan esiintyy loppuosissa vain harvoin. Ja niin erilaisena kuin ennen...

Vaikka sarja onkin muuttunut, pidän siitä edelleen paljon, vaikkakin eri tavalla. Kommelluksia siitä löytyy, mutta pääosassa on sota, jonka kirjailija itsekin koki kovana. Vaikka Kanadassa taisteleminen olikin vapaaehtoista, miehiä saatettiin haukkua pelkuriksi, jos nämä eivät ilmoittautuneet sotaan. Näin kävi kirjassa Walterille.

 Montgomeryn sodanaikaisen päiväkirjan lukijana tajusin muuten erään yhtäläisyyden kirjan ja kirjailijan elämän välillä - Maud itsekin (kuten Rilla) meni katsomaan elokuvaa Hearts of the World ja kesken kaiken filmiä nousi jännityksessään ja huusi hahmolle muistuttaakseen tämän aseesta sukassa! Näitä on hauska bongailla, varsinkin kun Maud ujutti kirjoihinsa monia asioita omasta elämästään.

Asia, joka minua kyllä harmitti kirjassa, oli se, että se keskittyi vain Rillaan. Annan perhe on varmaan sarjan ainoa kirja, jossa voi lukea kunnolla muistakin perheenjäsenistä, nyt heistä lähinnä mainittiin. Kuinka mielelläni olisin lukenut esimerkiksi Nanista ja papintytär Faithista ja heidän romansseistaan... Kotikunnaan Rillassa lempihenkilökseni kuitenkin nousi herkkä ja ajatteleva Walter.

"Mutta minä inhoan sotaa - sen kauhua, tuskia, rumuutta. Sota ei ole sotilaspukuja ja harjoitusparaateja - kaikki se mitä olen lukenut historiasta, kummittelee nyt mielessäni." Voi, sinä viisas Walter.

Kirja menee Maalaismaisemia-lukuhaasteeseen sekä Kanadan provinsseista tuttuun Prinssi Edwardin saareen.

1900; Suffragette; Titanic (My Story)

My Story on sarja, jonka kirjat liittyvät toisiinsa vain siksi, että ne ovat fiktiivisen tytön päiväkirjoja, jotka kertovat jostain Brittien saarten historiallisesta aikakaudesta tai tapahtumasta. Samanlaisia sarjoja ovat esimerkiksi erillinen My Story pojille, Dear America, Dear Australia... Haluaisin lukea nämä kaikki!

                                            ***

Kirja: 1900: The Brand-New Century. A London Girl's Diary 1899-1900

Kirjailija: Carol Drinkwater

Julkaisuvuosi: 2010 (1.p 2001 nimellä The twentieth-Century Girl. The Diary of Flora Bonnington, London, 1900)

174 sivua

Scholastic Children's Books

Flora Bonnington elää huoletonta elämää rikkaan kauppiaan tyttärenä - tai niin huoletonta kuin se voi hiukan erilaiselle tytölle olla. Flora ei ole kiinnostunut tulevasta aviopuolisosta tai Englannin siirtomaista vaan muuttuvasta maailmasta, keksinnöistä ja naisten oikeuksien taistelemisesta. Hänen suurin toiveensa olisi saada liikkuvien kuvien kamera, cinematograph. Mutta miten hän taivuttelee isänsä kaikkeen tähän?

1900: The Brand-New Century oli yksinkertaisesti ihan kiinnostava ja mukava. Aikakaudesta ja Floran elämästä oli kivaa lukea, mutta tietyllä tavalla tarina oli aika itsestään selvä. Florakin ärsytti joskus lapsellisuudellaan, tai no, mistä näkökulmasta sen ajattelee.

                            *** 

Kirja: Suffragette. An Edwardian Girl's Diary 1909-1913

Kirjailija: Carol Drinkwater

Julkaisuvuosi: 2011 (1.p 2003 nimellä Suffragette. The Diary of Dollie Baxton, London,1901-1913)

190 sivua

Scholastic Children's Books

Tämä kirja oli vähän kuin jatkoa edelliselle: nyt pääosassa on tosin Dollie Baxton, köyhän perheen tytär, jonka Floran isoäiti oli ottanut suojatikseen. Isoäidin kuoltua Flora saa tietää Dolliesta ja ottaa hänet luokseen. (Flora on itse jo aikuinen, rikas näyttelijä ja ohjaaja sekä suffragisti.) Dolliekin on kiinnostunut oikeuksiensa taistelusta, mutta tuntee kuuluvansa suffragetteihin, radikaalisiin kannattajiin. Voiko Flora hyväksyä tämän, ja missä kulkee raja, jota Dollie ei voi ylittää?

Suffragette oli mielenkiintoisempi kuin edellinen osa, opin siitä lisää 1900-luvun alun kamppailusta naisten äänioikeutta kohtaan. (Tai oikeastaan ensimmäiset aloittivat sen jo 1860-luvulla!) Opin mm. että heitä oli kahdenlaisia: suffragistit olivat maltillisia, suffragetit taas olivat valmiita äärimmäisiin tekoihin, kuten ikkunoiden rikkomiseen ja vankilaan joutumiseen, jotta heitä kuunneltaisiin. Suurin syy oikeuksien puuttumiseen ei oikeastaan ollut se, että hallitus olisi suoraan kieltänyt ne, se vain kieltäytyi ottamasta aihetta puheeksi.

Pidin tästä kirjasta enemmän, vaikka tämäkin päähenkilö ärsytti vähän (xD). Siinä oli hyvin kiinnostavia asioita (lopussa vielä kerrottiin lisää suffrageteista), tosin yksi karmaisevakin kuvaus pakkoruokkimisesta.

                    ***
Kirja: Titanic. An Edwardian Girl's Diary 1912

Kirjailija: Ellen Emerson White

Julkaisuvuosi: 2008 (1.p 1998 nimellä Titanic. The Diary of Margaret Anne Brady, RMS Titanic, 1912)

173 sivua

Scholastic Children's Books

Margaret Anne asuu orpokodissa, odottaen tilaisuutta, joka veisi hänet valtameren yli isoveljensä Williamin luo. Tilaisuus siihen saapuu, kun rikas rouva Carstairs tarvitsee seuralaisen mukaansa Amerikkaan - Titanicilla. Köyhälle tytölle uppoamattomaksi kutsuttu laiva on itse täydellisyys ravintoloineen, hisseineen, kuin asuisi ylellisellä hotellissa! Mutta entä kun viidentenä yönä tapahtuu jotain odottamatonta...

Olen ollut monta vuotta kiinnostunut Titanicista, joten tämä oli upea kuvaus siitä! Olen lukenut katastrofista hirveästi ja sanoisin tietäväni paljon yksityiskohtia, mutta nyt luin uuttakin tietoa. Tämänkin kirjan lopussa oli lisätietoja ja kuvia oikeasta laivasta sekä aikajana. Aiheen vuoksi Titanic oli hyvin tunteellinen ja siihen pystyi eläytymään, vaikka tähän tilanteeseen:

"An elderly woman allowed an officer and a stripping sailor to help her aboard with her maid. Then, just as suddenly, she got back out and went to stand to an elderly gentleman still on the deck, saying something to the effect of, 'Where you go, I go.' Her husband and the men nearby, tried to dissuade her, but she could not be convinced to leave him behind. So the men turned their attention to her husband, suggesting that he get in the lifeboat as well. He refused them with quiet good humour, and the next thing I saw was the elderly couple going off to sit down in deck chairs. They were holding hands tightly, and seemed unaware of anything in the world beyond each other." -s.104

Eräs rakkaustarina ei ihan mielestäni sopinut Margaret Annen ikään, mutta muuten pidin hänestä ja hänen hauskasta näsäviisaudestaan. 

"Mrs Carstairs shook her head, seeming exasperated. 'You are a most curious child, MJ.'

   MJ. 'I thank you, Mrs Upstairs', I said.

   'And a very difficult child', she said, sounding much more exasperated. -s.68-69 

Kirja menee Amerikan valloitushaasteen osavaltioon "New York", Titanicin oletetun saapumispaikan mukaan. 

Lokakuu -15

Lokakuussa luin 11 kirjaa ja 2296 sivua:

J.K.Rowling: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (698 sivua)(HP #6)
Jandy Nelson: I'll Give You the Sun (371 sivua)
Maijaliisa Dieckmann: Luostarin Piritta (205 sivua)
Tuija Lehtinen: Laura kultatukka (187 sivua) (Laura #1)
Sinikka & Tiina Nopola: Hetki lyö, Risto Räppääjä! (n.90s)(#1)  
                        Risto Räppääjä ja Nuudelipää (n.90s) (#3)
                        Risto Räppääjä ja komea Kullervo (n.90s)(#5)
                        Risto Räppääjä ja Hilpuri Tilli (n.90s) (#7)
Carol Drinkwater: 1900: The Brand-New Century (174s) (My Story)
Carol Drinkwater: Suffragette (190s) (My Story)
Kari Hotakainen: Näytän hyvältä ilman paitaa (111 sivua)

Harry Potter ja puoliverinen prinssi oli uudelleenluettuna hyvin jännittävä ja koukuttava, sisälsi upean juonen ja maailman sekä ensimmäisiä rakkaussuhteita hahmojen välillä. 
     I'll Give You the Sun oli erilainen kirja kuin mitä yleensä luen. Sellaisiinkin kannattaa tarttua, sillä romaani paljastui todella hyväksi! Sekä kaunis kirjoitustapa <3
     Luostarin Piritta - kuvaus luostarielämästä keskiaikaan sekä konkreettinen tarina. Tämäkin oli hieno kirja!
     Laura kultatukka oli ihan mukava, mutta koska se kertoi teini-ikäisen tytön ihan normaalista elämästä, se ei niin ihmeellinen mielestäni ollut. Ajattelin kuitenkin jatkaa sarjaa.
     Risto Räppääjistä olen joskus lukenut melkein kaikki, ja koska ne ovat koukuttavia ja nopealukuisia, luin yhden kirjan ehkä tunnissa. Suosittelen näitä, jos haluaa helppoa naurua, ja kelpaa lastenkirjat, sillä nämä ovat hauskoja! Myös Rauhan ja herra Lindbergin suhde on jotenkin ihana <3
     1900: The Brand-New Century sekä Suffragette ovat My Story -sarjaa, joka kertoo erilaisista Englannin historian tapahtumista ja aikakausista fiktiivisen tytön näkökulmasta. Molemmat kirjat olivat hyvin opettavaisia ja varsinkin Suffragette kertoi mielenkiintoisesti, kerran karmivastikin, naisten oikeuksien taistelusta. 
     Näytän hyvältä ilman paitaa oli hyvin nopealukuinen novellikokoelma, luin sen yhdessä päivässä. Ensin ajattelin, etten pidä kyllä yhtään, mutta tarinoiden edetessä kirjoitustyyli alkoi tuntua ihan fiksulta ja novelleistakin löytyi se tarkoitus.

Lokakuun kirjasaldosta muodostui erikoisen suuri, kiitos nopealukuisten kirjojen. Luin muutaman yksittäisen kirjan, mutta myös eri sarjoista monia osia, kuten uudelleenlukuna Risto Räppääjiä ja uutena tuttavana My Story -sarjaa. Kirjoja oli ihan hyvistä upeisiin, ja on vaikea sanoa parasta, sillä jotkut olivat hauskoja, jotkut jännittäviä, jotkut mielenkiintoisia... 

Elokuvia katsoin vain vähän, vaikka suunnittelin katsovani enemmän kuin puolitoista: puolet Ronja, ryövärintyttärestä (<3) ja Saksikäsi Edwardin (Edward oli niin hellyyttävä, ja häntä tuli sääli!). 

Kukkia! <3

Lokakuu meni ensin lomaillessa, sitten taas koulussa... Kävin Japanissa ja olin ylpeä, jos sain juteltua jotain luokkalaisteni kanssa. Sain Liebster Awardin (kiitos Katja ja Kirjaneito! <3) ja masennuin, kun en tajunnut kouluaineita. Toissapäivänä kävin myös ensimmäistä kertaa Karkki&kepposella! Mielipiteeni on, että virpominen on hauskempaa: käytetään vaivaa vitsoihin, ja koska täällä päin täytyy laittaa kurpitsa ovelle, jos haluaa olla mukana, kepposille ei ollut tilaisuutta... Mutta karkkia oli kiva saada! :D

Japanin ruska

                                     

                                     

  

Ostokseni Japanista! (Suklaat puuttuvat kuvasta)

Tunnin piristystä..

Julia ja Murdochin murhamysteerit! <3

Kuten moni tietää, marraskuu on NaNoWriMo-kuukausi, mutta itse en aio osallistua siihen. Tai no periaatteessa en, teen kyllä omanlaisen projektini sen inspiroimana: kirjoitan 50 000 sanan sijasta vain viisi tuhatta, enkä kirjoita yhtä samaa tarinaa, vaan mitä ikinä keksin. Raportoin sitten, miten projekti eteni. :) Muuten aion edelleen lukea paljon, vaikka tuota ennätystä en ajatellut rikkoa! Muuten marraskuu tulee olemaan ihan normaali koulukuukausi: toivottavasti tutustuisin paremmin luokkalaisiini...

The moon of falling leaves is over... Millainen kuukausi teillä oli? Mitä odotatte marraskuulta? Kuukauden kysymys: Kenen fiktiivisen tai todellisen henkilön kanssa vaihtaisit paikkaa juuri nyt?

Auringonnousu