Listen and follow your heart, not anyone else's - muistoja vuodelta 2018

Vuonna 2018 en löytänyt parasta ystävää tai suurta rakkautta. En löytänyt suuntaa elämälleni, en vapautunut stressistä ja ahdistuksesta, enkä muuttunut avoimeksi ja rohkeaksi persoonaksi, joka jännittäisi tuntuvasti vähemmän.

Vuonna 2018 kuitenkin opin viettämään aikaa vanhojen ystävieni kanssa ja aloin arvostamaan monia ystäviäni enemmän. Tutustuin pariin uuteen ihmiseen, ja uskalsin mennä yksin aivan uusiin paikkoihin ja kokea uusia asioita. Ja ehkä, ainakin hetkeksi, osasin määritellä itseni.

Ehkä ennen vuoden parhaimpien hetkien esittelyä kerron hiukan lukemistani kirjoista. Luin vuonna 2018 56 kirjaa ja 13 280 sivua. Siis hiukan enemmän kuin edellisenä vuonna (49 kirjaa ja 12 497 sivua)! Eniten kirjoja luin yllättäen helmi-  ja huhtikuussa (7) ja sivuja helmikuussa (1437). Vähiten luin loka- ja marraskuussa (kolme kirjaa ja noin 800 sivua). Mielenkiintoisena piirteenä voisin mainita, että 27 kirjaa sijoittuivat menneisyyteen (aikaan ennen 2000-lukua), 35 olivat nuortenkirjallisuutta, ja 40 olivat naisen tai naisoletetun kirjoittamia. Suurimman osan mieskirjailijoidenkin kirjoista olin lukenut koulun vuoksi...

Vuoden lukemisista sen verran, että lopetin L.M.Montgomeryn Anna-sarjan uudelleenlukemisen ja Salla Simukan Tapio & Moona -nuortenkirjasarjan. Kolmea parasta kirjaa en pysty valitsemaan, mutta parhaimmat kirjat olivat varmaankin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Salla Simukan Kun enkelit katsovat muualle ja Tapio&Moona-sarjaan kuuluva Virhemarginaali, Erik Erikssonin Det brinnande havet sekä Becky Albertallin Simon vs. The Homo Sapiens Agenda ja Leah on the Offbeat. Vaikuttavana kirjana lisään listaan vielä Ann-Helén Laestadiuksen Tio över ett. Jos uudelleenluetut lasketaan mukaan, niin mukaan mahtuvat kyllä myös Montgomeryn Kotikunnaan Rillan ja Jandy Nelsonin I'll Give You the Sun.

Vuoteen 2018 kuuluivat myös HelMet-lukuhaaste - jälleen kerran - , Pride-viikon lukuhaaste, Kirjoja ulapalta - merellinen lukuhaaste ja #Hyllynlämmittäjä 2018. Näistä ensimmäinen ja viimeinen jäivät valitettavasti kesken, mutta keskimmäiset sain suoritettua. Myös omaan Pohjois-Amerikan osavaltioihin ja provinsseihin keskittyvään projektiini Amerikkaa tutkimassa keräsin edelleen lisää kirjoja. Nämä löytyvät Lukuhaasteita-palkista selaamalla alaspäin. Samaten päätin vihdoin Naisten aakkoset -haasteen, hyvä minä! 

Parhaimpia elokuviakin löytyy useampia: ihastuin musikaaleihin The Greatest Showman, Mamma Mia 2! ja Vaiana sekä nuortenelokuva Minä, Simoniin ja tositapahtumiin perustuvaan Coletteen. Teatteriesityksistä puolestaan Oopperan kummitus säilyi yhtenä upeimmista oopperakokemuksista.

Mitä tänä vuonna siis tapahtuikaan? Viime keväänä opin näkemään ystäviäni enemmän ja monipuolisemmin ja pitämään kännykkää paremmin taskussa. Parhaiten alkuvuodesta muistuu mieleen wanhojen tanssit ja niiden jatkot, hiihtoloman laskettelureissu ja pieni seikkailu öisessä metsässä, sekä kävelyt keväisessä luonnossa. <3 Olin hyvin ylpeä itsestäni, kun uskalsin mennä yksin erääseen tilaisuuteen ja jutella siellä tuntemattomien kanssa sekä ilmoittautua laulamaan koulun edessä Open Stage -tapahtumassa!

Kesäloma olikin tapahtumarikas: vietin ensimmäiset kuukaudet Kiinassa, Pride-tapahtumissa ja kesätöissä. Varsinkin Kiinassa olin iloinen siitä, että jaksoin lähteä uusiin paikkoihin ja nähdä monia tuttaviani sekä puhuin hiukan kiinaa ja maistoin uusia ruokiakin. Pride-tapahtumiin lähdin, vaikken ollutkaan varma miten sulautuisin joukkoon, ja vietin aikaa ihan uusien ihmisten kanssa. Kesätöissä oli jännittävää ja stressaavaakin, mutta siitä jäi hyvä mieli, ja vanhusten kanssa seurustelu tuntui mukavalta. Loppukesästä puolestaan juoksin sukulaishäissä, mökillä, papalla ja Ruotsin risteilylläkin.

Nämä rauniokuvat ovat siis kaikki Visbystä :)

    

Syksyn tapahtumista mieleeni on jäänyt (stressin ja ahdistuksen sekä ruotsin yo-kokeen ohella :D) kaksi Tallinnan reissua ja yhteensä viidet synttärijuhlat, mikä on enemmän kuin viimeiseen kolmeen vuoteen. Helsingin Kirjamessuilla oli mukavaa, ja kohtasin syksyn aikana uusia ihmisiä, kuten yhden lempikirjailijoistanikin. Oli myös ihanaa seurata Suomen talvea kohti etenevää luontoa, sumua, punaisia lehtiä ja keltaista ruohoa - ja myöhemmin kieppuvaa lumisadetta. <3

Kuten jo alussa sanoin, olin toivonut vuodelle 2018 suuria muutoksia, kuten jo sitä edeltävälle vuodellekin. Alan ehkä kuitenkin pikku hiljaa huomata, etteivät stressin aiheet, ajatukset ja luonteenpiirteet muutu vuodessa. Tärkeästä ihmisestä irtipäästämiseen voi kulua pidempään kuin vuosi, eikä itsensä kehittäminen onnistu välttämättä kuukausienkaan aikana. Kuitenkin löydän pieniä asioita, joita olen tehnyt toisin ja joissa olen ehkä joskus vähän rohkeampi.

Tälle vuodelle yritän tehdä konkreettisempia tavoitteita. Ensinnäkin herkkujen syöntiä ajatellen yritän keskittyä tammikuussa vain joulusuklaiden loppuun kuluttamiseen - olen ylpeä siitä, kuinka söin tänään kahvilassa vegaanisalaatin. Ympäristön huomioon ottaen päätin, että ostaisin tänä vuonna lähes pelkästään käytettyjä vaatteita ja siirtyisin taas kokeilemaan useampia vegaanisia tuotteita. Muuten tavoitteenani on jatkaa "rohkeiden hetkien keräilyä" ja uusiin paikkoihin menoa - vaikkapa kerran kuukaudessa - sekä ainakin yrittää olla oma itseni jännittämättä liikaa sitä mitä muut ajattelevat.

Tämä vuosi tulee näyttämään, jos ei koko elämäni suuntaa, niin ainakin sen, mihin jatkan lukion loputtua. Uskokaa tai älkää, tällä hetkellä mielessäni pyörii ihan liikaa vaihtoehtoja ja niiden mahdollisuuksia tai ongelmia, mutta yritän antaa ajan näyttää ja uskaltaa. Yritän elää enemmän viime vuonna keksimäni ohjenuoran mukaan, jonka voitte otsikosta lukea.
     

       
Kirjoista puhuen aion yrittää nostaa luettujen määrää ehkä kuuteenkymmeneen. Vaikka kuinka tuntuisi hienolta sanoa, että yrittäisin lukea monipuolisemmin ja kokeilla uusia genrejä, kirjailijoita ja aiheita, taidan kuitenkin pysytellä niidentyyppisten kirjojen parissa, jotka rentouttavat ja tuovat minulle hyvän olon.

Vuodelle 2019 on jo ehtinyt kerääntyä muutama lukuhaaste. Aion osallistua jälleen Helmet-lukuhaasteeseen sekä Montgomery-haasteeseen ja #runo19-haasteeseen. Myös #Hyllynlämmittäjää aion jatkaa, ja Lue itsellesi mielenterveyttä on jo käynnissä. :) 

Mitä teidän vuoteenne kuului? Mitä suunnitelmia tai toiveita teillä on tälle vuodelle?

Paljon unohtumattomia hetkiä ja iloa vuoteen 2019 <3


P.S. Lisäys vielä, että Iltatähden syttyessä täytti vuoden päätteeksi neljä vuotta!

"I know we could live tomorrow/ But I know I live today" - 2017

Vuosi 2018 on jo avannut silmänsä - ja tuonut mukaan hiukan luntakin - mutta tietysti vanha vuosi mietityttää meitä vielä ainakin yhtä paljon. Ennen kun lähden muistelemaan vuotta, ilmoitan että Iltatähden syttyessä täyttää kolme vuotta. :)

Vuonna 2017 luin eniten toukokuussa ja heinäkuussa (8 kirjaa vs. 2013 sivua) ja vähiten maaliskuussa ja marraskuussa. Yhteensä luin vuoden aikana 49 kirjaa ja 12 497 sivua. Se on huimasti vähemmän kuin viime vuonna, jolloin luin 68 kirjaa ja noin 17 500 sivua. Joka tapauksessa luin paljon hyviä kirjoja, joista parhaimpina ja vaikuttavimpina mieleeni nousevat Kirsti Ellilän Iiris, Annemarie Selingon Désirée ja Kirsti Kurosen Pönttö. Hassua muuten, viime vuonna kaikki mainitsemani lempparini olivat englanniksi ja nyt puolestaan suomeksi.

Elokuvista parhaimpina jäivät mieleeni musikaali La La Land, jonka ehdin katsoa vuoden aikana jopa kolme kertaa (vain yksi niistä taisi olla suomeksi). Opettelin kuukausia duettoa City of Stars pianolla. <3 Vuoden alussa katsoin elokuvat Suffragette ja japanilaisen My Tomorrow, Your Yesterday, jotka ainakin muistikuvieni mukaan olivat vaikuttavia. Nyt syksyn aikaan seurasin hiljakseen How I Met Your Motheria ja Murdochin murhamysteereitä, mutta muuten en erityisesti katsonut mitään sarjaa.

Edellisvuoden lempparini Ed Sheeran, Christina Perri ja Johanna Kurkela joutuivat valitettavasti hiukan toissijalle, kun tutustuin ruotsalaisen Lalehin musiikkiin. (Nyt luultavasti kaikki blogiani tarkasti seuraavat lukijat huokaisevat mainitessani hänet jälleen kerran, ei hätää.) Otsikon sitaattikin on peräisin hänen kappaleestaan. Vuoden varrelle mahtui paljon hyviä lauluja, jotka voitte löytää talven, alkukesän ja kesän soittolistoistani. 

Joka tapauksessa, jos pitäisi valita Vuoden Laulut, voisivat ne olla Lauri Tähkän Minun Suomeni, La La Landin City of Stars, Haloo Helsingin! Rakasta mua nyt, Ed Sheeranin Supermarket Flowers ja Lalehin Stars Align sekä versio Eva Dahlgrenin kappaleesta Ängeln i Rummet.

Vuoden 2016 lopussa pohdin, etten ollut muuttunut vuodessa sen onnellisemmaksi, ja sama tunne minulla on edelleen. Voisin alkaa puhua nyt peloista, tärkeiden ihmisten kuolemasta ja ystävyyssotkuista, mutta päätin kääntää katseen kaikkeen hyvään, mitä vuonna 2017 tapahtui.

Puolen vuoden osalta Kiinasta mieleeni nousee käynti Shanghaissa, johon olin aiemmin tutustunut romaanien kautta, ja Hongkongissa tuttavia tapaamassa. Muistan kuinka pystyin ensimmäisen kerran keskustelemaan kuljettajan kanssa kiinaksi, kun teimme pyöräretken kaupungin laidalla ja kävimme vieraidemme kanssa kauniilla Kiinan muurilla. Hyviä asioita olivat laskettelureissu ja muut tapahtumat muiden suomalaisten kanssa, mutta myös monet ulkomaalaiset tuttavat. Vaikka Kiinassa asuminen oli rankkaa ja vaikutti elämääni niin paljon, kuuluu se nyt erottamattomasti elämääni, ja minulla on sinne edelleen välillä ikävä.

Kesän osalta Suomesta minulla ei jäänyt aivan niin huimaavia muistoja kuin edelliseltä, mutta hauskaa oli viettää pari päivää papallani ja "tyttöjenviikonloppu" mökillä. Kaksi kertaa olin yökylässä, kerran ystäväni yöpyi meillä, ja kaikilla kerroilla puhuimme yömyöhään.

Loppukesästä Saksan matkalta mieleeni jäivät bussimatkat ja nauru pimeällä kadulla, Alppien kauniit maisemat ja illallinen pimeässä. Hassua kyllä, useat hyvät muistot ja hauskat hetket liittyvät yöhön ja pimeyteen. Ehkä yöllä on jotenkin salaperäisempää ja tunnelmallisempaa mutta myös rohkeampaa.

Syksyllä olin erityisen tyytyväinen kouluuni ja harrastuksiini - jatkoin teatterikerhoa ja aloitin laulutunnit. Syksyllä myös aloin kokemaan "rohkeita päiviä", päiviä jolloin uskallan tavallista enemmän ja teen jotain itsenäisesti. Näiden päivien kokemuksiin liittyi esimerkiksi yksin kaupungilla seikkailu ja ryhmän johtaminen väittelyssä englannin tunnilla.

Syysloma oli täynnä tapahtumaa, ja sen parhaimpiin muistoihin kuuluvat yöpyminen papalla, sumuverho joka nielaisi maiseman, Haloo Helsingin! keikka mukavassa seurassa ja pieni iltainen seikkailu kaduilla.

Muuten syksyyn ja talveen kuului esimerkiksi kauniita auringonlaskuja ja -nousuja, kävelyitä metsässä, kirjan lukemista vuoteessa, tanssimista yksin musiikin tahtiin, teatterikerhon näytelmä, itsenäisyyspäivän juhliminen ja lumisia maisemia. Eräänä vaikuttavana hetkenä jäi mieleen käynti mummun haudalla, kun pimeässä loistivat kuu ja kynttilöiden valot hangella.

Minusta tuntuu aina, että toiveeni eivät toteudu tai lupaukseni eivät pidä, ja tästä koituu vain harmia. Yritän ensi vuonna kuitenkin jotenkin vaikuttaa elämääni esimerkiksi syömällä hiukan vähemmän herkkuja ja epäterveellistä ruokaa. Yritän myös olla rohkeampi ja ystävällisempi muille ja kehittää itseäni.

Toivon ensi vuodelta lisää rohkeita hetkiä, uusien taitojen ja asioiden oppimista ja jonkin unelman seuraamista ja saavuttamista.

Ja nyt kun muistan, toivon pääseväni taas yöllä maantien varteen kuuntelemaan hiljaisuutta. 

Onnellisia ja puhuttelevia hetkiä uuteen vuoteen <3

Mitä te toivotte ensi vuodelta?

Vuonna 2016

Blogini täyttää tänään kaksi vuotta: on se jo pieni kävelemään oppinut ja puhumista aloitteleva taapero. :3 

Välillä tuntuu, että tätä ei kuitenkaan lue kukaan, että kirjoitan tylsällä tavalla mielenkiinnottomista aiheista.

Silloin minun pitäisi katsoa palkkia, joka kertoo blogillani olevan 28 seuraajaa, kuunnella kehuja ja lukea kaikki kommentit uudestaan. Kiitos teille kaikille <3 Kommentoikaa rohkeasti, hymyilen aina niille.

Vuonna 2016 luin suurimman osan vuodesta erityisen paljon mutta loppuvuoden taas ennätysvähän. Yhteensä luin 68 kirjaa loppuun ja 17 509 sivua, mikä on hiukan vähemmän kuin viime vuonna (79k + 22 500s).

Luin eniten kirjoja huhti-toukokuussa ja eniten sivuja huhti- ja heinäkuussa. Hintelin lukukuu oli joulukuu, jolloin aloitin kirjoja mutta sain vain kaksi loppuun samassa kuussa.

Vuoden vaikuttavimpia kirjoja olivat varmaan Rainbow Rowellin Eleanor & Park, Isabel Allenden Of Love and Shadows ja John Greenin Looking for Alaska. Kaikki saivat hiukan ahdistumaan mutta paljon ajattelemaan.

Vuoden 2016 asuin Kiinassa, totuin pikkuhiljaa erilaiseen ympäristöön ja elämäntapaan niin hyvin, että tuntuu vaikealta ajatella takaisinmuuttoa. Kuitenkin odotin kesää ja talvea Suomessa, ja oli kymmenen tai vain neljä kuukautta takana, sain kotimaassa käymisen tuntumaan yhtä kummalliselta ja ihmeelliseltä.

Vuonna 2016 kuuntelin yhä enemmän musiikkia, englanniksi ja suomeksi, ja kokosin kesän ja syksyn soittolistat.

Ihastuin Ed Sheeranin, Johanna Kurkelan ja vähän Christina Perrinkin musiikkiin ja ääniin. Kaikilla heillä on kappaleita esimerkiksi epävarmuudesta, joiden kanssa voi samastua ja laulaa mukana ihania melodioita.

Vuodesta jäi mieleen paljon lauluja, mutta jos muutamasta tulee mieleen tämä vuosi, ne olisivat Johanna Kurkelan ja Juha Tapion Muita enemmän, Johanna Kurkelan Jos sä tarvitset mua, Christina Perrin Sad Song ja Ed Sheeranin Tenerife Sea. (Kuten aina, linkit johtavat YouTubeen.)

Vuoden aikana stressasivat monet asiat, kaverisuhteet koulussa ja koulu sekä itseni etsiminen. Sanotaanko että vuoteen mahtui paljon, eikä se ollut helpoimmasta päästä.

Vuonna 2016 ystäväni ihastui minuun, ja minä kai vielä...kasvoin. Tämä muodostui koko vuoden suurimmaksi teemaksi, tilanteeksi joka pyöri mielessä joka päivä. Sytytti esimerkiksi itsekkyyttä, epävarmuutta, sekavia tunteita ja syyllisyydentunnetta.

Vuonna 2016 elin paljon ajatuksissani. Pelkäsin tulevaisuutta, yritin hyväksyä erilaisia ihmisiä, elämäntapoja ja itseäni. Yritin miettiä kuinka paljon tunnen, millainen ihminen olen.

Mutta opin itsestäni sen verran, etten ole aina samanlainen. Voin olla hyvin erilainen luonteeltani, mutta ehkä kenenkään luonne ei ole kovin selkeä.

Jos ajattelen tätä vuotta, mieleeni nousee, että täytin 16. Olen jo murrosiän loppupuolella, nuori, mutta välillä tuntuu että olisin aivan kehitysvaiheessa. Pieni lapsi. Se ei oikein kohenna itsetuntoa.

Mieleeni nousee koulu, ulkomaanmatkat, kokeet, stressi, ajatusmaailma, kirjat, netti, kaverit. Kaikki vuoden 2016 muutokset, ja minä pelkään muutoksia.

Mutta vuoteen kuului niin paljon muutakin kuin yksittäisiä sanoja.

Haluaisin muistaa miltä tuntuu valvoa, katsella kesäyöhön ja kuunnella linkittämääni Johanna Kurkelan laulua. Miltä tuntuu kävellä auringonlaskuun, seisoa keskellä maantietä ja kuulla maailmankaikkeuden hiljaisuus. Miltä näyttää tähdenlento, vuoret horisontissa sekä metsänpolut, miltä tuntuvat sielunsiskon kädet ympärillä ja kuiskaukset yössä. Haluaisin muistaa koko kesän. Miten ihania ovat kauniit hetket ja kävelyt metsässä, miten voi saada hepulin trampoliinilla tai mikä saa kiljumaan ja juoksemaan täysillä öisessä koulussa piilosta leikkiessä. 

Millaista on kuunnella musiikkia tai katsoa elokuvaa niin että uppoutuu aivan täysin tämän maailmaan, säveleen ja teemaan. Olla tyytyväinen kielitaitoonsa tai laulamiseensa jonain hetkenä. Tai keksiä ja uskoa johonkin syvälliseen elämään suurempaan ajatukseen edes hetkeksi, tai kun elämä tuntuu romaanilta. Ehkä kaikkien elämät ovat omia tarinoitaan. Haluaisin muistaa hyvät hetket niin, että ne saisivat hymyilemään, eivät ikävöimään takaisin.

Haluaisin kuitenkin muistaa myös rankat hetket, enkä vain unohtaa niitä. Muistaa miten tärkeää jokin ehkä myöhemmin vähäpätöinen asia voi olla, eikä nauraa itselleni myöhemmin, kuten nuorelle minälle tavataan tehdä. Haluaisin muistaa epävarmuuden, ylösnousemisen ja jälleen kaatumisen.

Kai minä opinkin vaikka mitä. Vaikka että huonot hetket palaavat, mutta myös hyvätkin hetket.

Vuoden alussa kirjoitin päiväkirjaani vuodesta 2015: "Onnea en löytänyt... En tänä vuonna. Ehkä vuonna 2016." Kaipa minä jatkan sen etsimistä, polun seuraamista silmiä siristellen.

Polkua saa nyt edustaa Kiinan muuri

En saanut tänä vuonna paljonkaan tarinoita kirjoitettua (ja aloin jo vähän hylätä kirjailijan unelma-ammattiani...). Kirjoitin kuitenkin yllättävän monta runoa, ja joihinkin niistä olin todella tyytyväinenkin. Kuten seuraavaan jonka kirjoitin englanniksi:

          Maybe it's only today

          When we are not close at all

          When you write a lot of smilies

          You must be very, very happy

          And I'll answer with one back

          With the smile so bright

          I should be floating in the sky

          Although I'm deep in the ocean

          Begging for one tear

          But I won't let it show.

          Although how could I know

          Maybe you cried in the night

          Maybe it hurts you the same

          But how should I know

          When your messages smile so bright?

          So I'll answer with a smiley too

          But just one

          Not with a heart

          I'm not that happy you know

En tee luultavasti mitään uudenvuoden lupauksia, saisin niistä vain stressiä. Toivoisin kuitenkin, että vuonna 2017 en murehtisi liikaa, varsinkaan kasvamista. Toivoisin, että eläisin enemmän hetkessä ja rohkaistuisin lisää. En vertailisi itseäni muihin vaan iloitsisin kehittyessäni. Toivoisin saavani unohtumattomia kauniita hetkiä ja itsetuntoni kohentuvan.

Hassua miten emme tienneet vielä vuoden alussa, mitä tulisi tapahtumaan, ja nyt olemme kokeneet kaiken. Yleensä asiat kai lopulta vain selvenevät, ajan ja tottumisen kanssa. Toivon teillekin huolien ratkeamista, ja onnellisia hetkiä uuteen, vielä koskemattomaan vuoteen 2017 <3 Millainen teidän vuotenne 2016 oli?

Vuodesta 2015 vuoteen 2016

Vuosi 2015 kului taas aika nopeasti, kuten aika usein muutenkin kuluu. Vastahan vuosi sitten 31.12.2014 olin Suomessa, odottamassa vieraita kylään, ilotulituksia ja vuoden vaihtumista 2015... Vastahan samana päivänä olin perustanut oman kirjablogin...

Niin, blogini täyttää tänään yhden vuoden. Tuntuu kyllä että vastahan sen perustin, vastahan pohdin käyttäjänimeä Pearl vai Clover ja päädyin sitten molempiin, kun en osannut päättää. Nyt tuntuu kuitenkin myös oudolta, etten joskus olisi pitänyt blogia, kirjoitellut postauksia, odottanut kommentteja, miettinyt jo kirjaa lukiessa mitä siitä kertoisin... Vuoden kirjoitustapani on ehkä vähän muuttunut, on tullut enemmän kuvia, postauksia muustakin kuin kirjoista ja elokuvista, mutta aika samanlaisena se on myös pysynytkin.

Voisi jotain koostettakin kirjoittaa. ;) Vuonna 2015 luin yhteensä 79 kirjaa. (Tavoitteeni oli lukea 55 kirjaa, sain vielä yli!) Tarkkaa sivumäärää en tiedä, mutta jotain 22 500 sivua laskin kuukausien koosteiden perusteella. Paras lukukuukausi oli kirjojen määrän perusteella lokakuu (11 kirjaa) mutta sivumäärän perusteella heinäkuu (3093 sivua). 

Luin tänä vuonna monia kirjoja uudestaan, kuten Saiturin joulun sekä viimeiset Harry Potterit, mutta myös paljon kirjoja ensimmäistä kirjaa. Lopetin L.M.Montgomeryn ihanan Anna-sarjan ja Kerstin Gierin Rakkaus ei katso aikaa -trilogian. Vuoden parhaita kirjoja on tosi vaikea valita, mutta tässä lista ainakin niistä koskettavimmista tai upeimmista.

L.M.Montgomery: Sateenkaarinotko oli vuoroin lasten kommelluksia, leikkejä ja romantiikkaa, vuoroin koskettavaa ennustusta tulevasta sodasta. 

    L.M.Montgomery: Sininen linna & Markus Zusak: Kirjavaras, ihanat uudelleenluetut lempikirjani.

    Jandy Nelson: I'll Give You the Sun jäi mieleen todella erilaisena kirjana, jossa on hieno juoni ja todella kauniita lauseita.

    50-luvun teinit & 50-luvun tyttöjen ystävät, oikeiden 50-luvun tyttöjen päiväkirjat, jotka peilaavat nuorten elämää ja tunteita puoli vuosisataa sitten. Näitä oli mukava lukea!

    The Selected Journals of L.M.Montgomery Volumes 1&2 kertoivat lempikirjailijani nuoruusvuosista, nousemisesta "alppipolullaan" kirjailijaksi, sotavuosista, äitiydestä ja hänen sisimmistä ajatuksistaan.

Katsottuja elokuvia en pysty laskemaan, mutta tutustuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa tai uudelleen moniin ihaniin filmeihin ja musikaaleihin, kuten The Sound of Musiciin, Laulaviin sadepisaroihin ja The Rabbit-Proof Fence'en, mutta muitakin hyviä elokuvia löytyi.

Muuten vuosi 2015 sujui ihan mukavasti. Ristiriitaisin tapahtuma ja muutos oli muutto ulkomaille, toinen oli myös ripari, jonne kuitenkin edelleen välillä kaipaan takaisin! 2015 myös erosi muista vuosista jollakin tapaa muuton takia, lisääntyvän tiedon, tunteiden ja kasvamisen... Välillä toivoisi, että voisi palata muutaman vuoden taakse, jolloin ei ajatellut joitakin asioita niin kuin nyt... Vuoden aikana koin ahdistavia asioita ja tunteita, mutta onneksi myös paljon ihania tuntemuksia, sain uusia kavereita, otin upeita kuvia, katsoin rakkaita tv-sarjoja ja löysin sielunsiskon. <3 

Mitähän vielä voisi sanoa... Ensi vuoden lukemisista en oikein osaa sanoa kuin yksittäisiä kirjoja, mutta olen ajatellut esimerkiksi lukea Percy Jacksonit uudestaan, samoin Anna-sarjasta ainakin ensimmäiset osat... Otan tavoitteeksi lukea 60 kirjaa. Muutenkaan en osaa sanoa mitä aion tehdä, toivottavasti ainakin tutustua paremmin ihmisiin, oppia kieliä (isän kanssa on suunnitelmissa italian matkasanaston opiskelu :)) ja käydä ulkomailla. Ja odotan niin paljon kesää, jolloin pääsen Suomeen! 

Murdochin murhamysteerien Julia ja William <3

       Fysiikan kanssa oli taistelua edelleen, mutta iloitsin
opettajalta saadusta sähkömoottorista :D

Polku jatkuu...

Kiitos teille, jotka ovat lukeneet vuoden vanhaa blogiani, kommentoineet tai jopa ryhtyneet seuraajiksi! Ja onnellisempaa uutta vuotta 2016 koko maailmalle! <3

Valoa maailmaan!

Kesäkuu -15 +puolivuotispäivä!

Ihanaa, taas koosteen aika, vain odotan näiden kirjoittamista ja lukemista! Tämä kuukauden vaihde on poikkeuksellinen, sillä silloin tulee puoli vuotta blogini perustamisesta. Samalla tämä on 50. julkaistu postaus!

Perustin blogini 31.12.2014, eikä kesäkuussa harmi kyllä ole 31 päivää, mutta siksi juhlinkin heinäkuun ensimmäisenä. Olin miettinyt kirjablogia jo varmaan vuoden, samalla kun olin tutustunut sellaisiin. Ensimmäisiä lukemiani kirjablogeja olivat esimerkiksi Saran kirjat, Sheferijm, Eniten minua kiinnostaa tie, sekä Kasoittain kauniita sanoja (silloinen Ellen lukee) joista sain inspiraatiota. Vähitellen myös postauksien kirjoittamisesta on tullut ihanaa, ja huomaan jo kirjaa lukiessani kerääväni muistiin bloggauksessa mainittavia asioita.

Mutta nyt sitten kesäkuun tapahtumiin. Luin kuun aikana loppuun kuusi kirjaa:

1. Laura Ingalls Wilder: Pitkä talvi preerialla (Pieni talo preerialla #5) (265s)
2. Kerstin Gier: Smaragdinvihreä (Rakkaus ei katso aikaa #3) (485s)
3. Maya Van Wagenen: Suosittu (266s)
4. Boris Pasternak: Tohtori Zivago (555s)
5. Katarina Eskola & Satu Koskimies: 50-luvun tyttöjen ystävät (678s)
6. Veronica Roth: Kapinallinen (Outolintu #2) (383s)

Luin 2622 sivua ja paksuja kirjoja: vaikka myös toukokuussa sain summaksi kuusi kirjaa, luin nyt tuhat sivua enemmän. Laskin sivut allekkain tähän luonnokseen, Bloggerilla on mielenkiintoista laskea :D: 
                    4
                    678
                    555
                    485
                    383
                    266
                    265
                    _
                    2622
Tykkäsin kaikista kirjoista ainakin jonkinverran. Tohtori Zivago ja Kapinallinen eivät olleet ehkä niin hyviä kuin odotin ja Smaragdinvihreässä oli omat pienet virheensä, mutta muuten loistava kirja. Kuun parhaimmiksi nostan Pitkä talvi preerialla sekä 50-luvun tyttöjen ystävät. Ensimmäisessä oli 1800-luvun tunnelmaa ja jälkimmäisessä mielenkiintoisia kirjeitä 50-luvulta. (Postaus tulee piakkoin!)

Elokuvarintamalla kesäkuu ei ollut niin hyvä. Näin kolme elokuvaa: Me Rosvolat (aika hyvä), Yksin kotona 3 (Liian epärealistinen!) sekä Tohtori Zivagon (sekin aika hyvä). Näistä kolmesta yksikään ei ollut musikaali, jota lupailin kuun alussa, mutta Zivago silti kuului näihin elokuviin. Olin ajatellut vain näytelmää ja muistanut elokuvankin olevan musikaali :P Musikaaleja seuraa sitten heinäkuussa! (Ottakaa tämäkin lupaus harkinnalla vastaan.)

Muuten kesäkuu oli ihan kohtalainen kuukausi, mutta aika yksinäinen. Kirjoitin niin kesäloman etenemisestä ja Juhannuksen kuulumisista kuin Kesän lukumaratoni V:sta johon osallistuin ensimmäistä kertaa (ja ylitin edellisen maratonini lukumäärän :)). Luin että tänä kesänä on vielä toinenkin yhteinen lukumaraton, siihenkin olisi hauska osallistua! Ostelin myös kaikenlaista kivaa huonekukista ihanaan hiuskoristeeseen.

Tätä voisi tuijotella koko päivän <3

Heinäkuussa palaamme sitten taas Suomeen (jee!), ja käymme toivottavasti mökillä sekä koittaa rippileirini... Toivoisin lukevani vieläkin enemmän, jos saisin kesän aikana luettua 24 kirjaa kuten kaksi vuotta sitten! Lisäksi haluan olla enemmän luonnossa, katsella tähtiä ja kuunnella sateen ropinaa, katsella järveä ja mietiskellä...

Entä teidän kesäkuunne? Sain nyt idean: joka koosteessa kysyn jonkun erityiskysymyksen ja toivon kaikkien kommentoijien vastaavan niihin parhaan mukaan! Joten kesäkuun kysymys: Kuka oli lempihahmonne jossain tässä kuussa lukemassanne kirjassa? (Itse sanoisin varmaan Leslie ja Raphael Smaragdinvihreässä).


Lomaisaa heinäkuuta!