Terhi Rannela: Jäämeri, jäähyväiset ja minä

Kiinnostus heräsi: Kerttu & Mira -sarja (Amsterdam, Anne F. ja minä, Goa, Ganesha ja minä)

Jäämeri, jäähyväiset ja minä

Terhi Rannela

Kerttu & Mira #3

2010

217 sivua

Otava

17-vuotias Ilari on Goa, Ganesha ja minä -kirjan päähenkilöiden Miran ja Kertun ystävä, joka on päättänyt tehdä kesällä roadtripin Lappiin ja Pohjois-Norjaan. Mukaan hän pyytää juurikin tyttöparin sekä kuskiksi isoveljensä Valtterin. Seurue kirjoittaa matkan aikana päiväkirjaa, johon kerätään niin matkalaisten ajatuksia kuin matkan tavoitteitakin ja joka aiotaan haudata maahan tulevaisuuden ihmisten löydettäväksi.

Ilari istuu pyörätuolissa liikenneonnettomuuden seurauksena, eikä aina jaksaisi kokea ihmisten suhtautumista pyörätuoliinsa. Hän ei ole kertonut asiasta netti-ihastukselleen Hetalle, jonka kanssa hän on jutellut jo kuukausia. Heta aiotaan poimia mukaan roadtripille Kilpisjärveltä...

Vähän harmitti kun Kerttu ja Mira eivät enää olleet kirjan pääpari, mutta heidän kirjoittamia merkintöjä löytyi ihanan matkapäiväkirjankin sivuilta. Huumoria ja romantiikkaa löytyi onneksi Ilarinkin kerrontatyylistä - mutta myös ainakin toisesta kirjasta poikkeavaa synkkyyttäkin. Ilari kirjoittaa juuri pyörätuolissa istuvan haasteista ja muiden ennakkoluuloista, sekä myös liikenteen vaaroista. Tämä sai hiukan ajattelemaan, varsinkin kun kirjan mukaan 300 ihmistä kuolee Suomessa liikenteessä joka vuosi.

Tässä kirjassa on myös värikäs hahmokaarti: kaksi lesboa (vai olikohan toinen bi?), yksi ujohko nettiaddikti, toinen itsevarmempi liikuntavammainen ja yksi... No, ehkä jätän spoilaamatta.

Jokaisen kanssa taisi kuitenkin löytyä jokin yhteinen asia. Saatan olla yhtä äkkipikainen kuin Kerttu, ujo rakkausasioissa niin kuin Valtteri, ja pidän värikkäistä vaatteista ja päiväkirjoista kuten Hetakin. He ovat minusta esimerkillisiä, sillä eivät joudu humalaan tai pahemmin sekoile matkallaan. Kaiken kaikkiaan heidän väliset dialogit olivat hauskaa luettavaa.

" - Mä en pelaa enää kenenkään kanssa! aina niin hyvänä häviäjänä tunnettu Kerttu melskaa ja heittää setelinipun pöydälle. - Tyhmä peli!
  - Pientä rajaa, Mira kuiskaa tyttöystävälleen. 
  - Pelataan vaan, sanon. - Täällä sisällä on tunnelmaa. Eihän meillä ole kiire minnekään.
  - Mä taidan keittää kahvit. Ottaako joku muukin? Valtteri kysyy.
  - Mä olen pelissä mukana sillä ehdolla, että pinkki pelinappula on mun, Kerttu kiristää. - Ilari pölli sen edellisellä kierroksella, vaikka mä olisin halunnut sen.
  - Voi hyvää päivää! taivastelen. - Olkoon pinkki sitten sun." -s.102

Oli muuten mukavaa, kuinka lopussa kerrottiin henkilöiden tulevaisuudesta. Siinä mainittiin esimerkiksi Kertun äidin Kaarinan kirjoittaneen ystävysten seikkailuista romaaneja. Onko Kaarina ehkä Terhi Rannelan alter ego?

Minua jäi kuitenkin ihmetyttämään tuo kirjan nimen ja takakannen mainitsema jäähyväiset, sillä en ainakaan itse huomannut kirjassa oikein mitään siihen liittyvää.

Roadtripin aikana ystävät näkevät monia asioita, kuten näkymän Saanan huipulta, huomaavat että porojen houkutteleminen sanoilla "porporpor" ei onnistu, räpsivät kuvia kameralla kännykän sijaan ja kokevat yhden vaarallisenkin tilanteen. Tuli kuitenkin into lähteä itse roadtripille - tai ehkä mieluummin vaikka junalla ja linja-autolla matkaamaan ympäri Suomea.

Mummuni on tehnyt tällaisen matkan 60-luvulla, myöskin pohjoisen suunnalla, joten seuraava kuva onkin hänen lähettämästään postikortista, jonka satuin löytämään mökiltä. Onkohan tuosta reissusta valokuviakaan jäljellä...

Kirja sopii HelMetin lukuhaasteen kohtaan 17: Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista. Onkohan muuten sattumaa että tämä kohta on nro. 17...?

Pienen elämän hippusia #5

Minua ärsyttää/pelottaa:

- Ihmiset jotka latistavat minua ja näyttävät mitä muut taas osaavat paremmin

- Kun välillä tuntuu etten todellakaan osaa mitään

~ Kun ajattelen missä olin vuosi sitten

- Seisominen järvessä, joka on oikeastaan jatke viereiselle harjulle...joka syvenee jyrkästi ja joka on täynnä uhkaavaa vettä...

- (Pelkään siis syvää vettä. Enkä edes tiedä haluanko pelosta eroon vai en)

- Kun vanhemmat tahtovat pois mökiltä koska lupaa sadetta

- Kun kesäsuunnitelmat menevät pieleen

- Hyttyset jotka seuraavat joka paikkaan ja pilaavat kauniita hetkiä

- Liian meluisa öinen maantie, joka saa minut melkein kääntymään takaisin

Minua ilahduttaa:

~ Vanha mökki <3

~ Vanhat valokuvat <3

~ Pienet kylät ja kiemurtelevat vanhat maantiet

~ Kun osaa sytyttää kiukaan ja katselee kauniita liekkejä, vaikka niissä piileekin myös vaara

~ Roadtrip-kirjan lukeminen (Terhi Rannelan Jäämeri, jäähyväiset ja minä) järven rannalla ja matkaradion kuunteleminen

~ Suomipopin tutut laulut

~ Saunassa istuminen, vilvoittelu ja se jääkylmä järvikin, johon tottuu

~ Mustapapupihvit jotka maistuvat hampurilaisessa melkein samalta kuin tavalliset pihvitkin

~ Päiväkirja <3

~ Paljain jaloin kävely, auringonlaskun näkeminen ja kuunsirppi (miksi se oli niin epätavallisen suuri?) ja usvaa niityllä

~ Kun etsin viime vuoden hiljaista maantietä ja lopulta löydän sen. 

Hetken kuulen vain sydämeni sykkeen.

Annemarie Selinko: Désirée

Kiinnostus heräsi: kirja mainittiin Katarina Eskolan ja Satu Marttilan kirjassa 50-luvun tytöt ja sattui löytymään hyllystäni

Désirée

Annemarie Selinko

1953

Inkeri Hämäläinen

1951: Désirée

541 sivua

Tammi

Désirée syntyy silkkikauppiaan tyttärenä Marseillessa tasavallan alkuaikoina. Hänen isänsä on tasavaltalainen, joka antaa ennen kuolemaansa nuorelle tyttärelleen päiväkirjan, johon pyytää tätä kirjoittamaan "Ranskan kansalaisen Bernadine Eugénie Désirée Claryn tarinan". 

Désirée tutustuu ja rakastuu ensin korsikalaiseen kenraali Napoleone Buonaparteen. Mutta uusien mutkien kautta hän menee naimisiin Jean-Baptiste Bernadotten kanssa, joka nousee pian yhdeksi maan sodanjohtajista. Napoleonin kohotessa yhä ylemmäs Ranskan keisariksi ja tasavallan sortuessa Désirée muistaa isänsä haaveen tasa-arvosta vallankumouksen jälkeen. Hänen lähipiirinsä on kohonnut myöskin ylimystöön, sillä Désirée tutustutti sisarensa Napoleonin veljeen. Désirée muistaa tämän edelleen, kun Ruotsin kuningaspari haluaa yllättäen adoptoida Jean-Baptisten heidän kruununperijäkseen. 

"Samassa hänen katseensa osui sattumalta minuun. Puoliksi sulkeutuneet silmät avautuivat ja hän hymyili toisen kerran tänä päivänä. Ei hellästi, kuten vähää aikaisemmin kruunatessaan Josephinea, vaan iloisesti, hyväntuulisesti ja - niin, aivan kuin ennen vanhaan. Kuin ennen vanhaan, kun juoksimme kilpaa ja hän antoi minun piloillaan voittaa. Enkö sanonut sinulle? kysyivät hänen silmänsä. Silloin pensasaidan luona? Sinä et vain uskonut minua!" -s.205, 2.12.1804

Désirée on hidaslukuinen kirja. Se on kirja täynnä politiikkaa ja pitkiä epärealistisia päiväkirjamerkintöjä, joissa toistetaan yksityiskohtaisesti kaikki dialogit. Miksi sitten kuitenkin ihastuin tähän romaaniin?

Ensinnäkin, opin tästä kirjasta paljon enemmän kuin historiantunnilta. Minulla on jäänyt tosi huonosti päähän Ranskan vallankumous ja Napoleonin aika, tai ehkä emme edes käyneet sitä paljoakaan. Mutta jos kirjan faktat pitävät paikkansa (toivon että ne pitävät, vaikka en olekaan varma), tunnen nyt pääpiirtein Napoleonin valtakauden, valloitukset ja vähän muutaman maan politiikasta. Politiikkaa olikin kirjassa paljon, kohtuuselkeästi selitettynä, vaikka Désirée oman väittämänsä mukaan sivistymättömänä ei tästä paljon ymmärtänytkään.

Esimerkiksi Ruotsista kirjassa on paljon, sillä Jean-Baptiste todellakin aloitti maassa "Bernadotten dynastian", ja lopussa Désiréekin kruunataan Ruotsin ja Norjan kuningatar Desideriaksi. Nimi tarkoittaa toivottua, mutta Désirée ei tuntenut ensin olevansa sitä Ruotsissa... Myös Suomi mainitaan useasti Venäjän valloittamana alueena, jonka ruotsalaiset haluaisivat takaisin.

""Ruotsista voisi tulla uudelleen suurvalta, olen tarjonnut Bernadottelle Suomen, jos hän marssii rinnallamme. Olen tarjonnut hänelle Suomen ja hansakaupungit. Kuvitelkaa, Madame - Suomen!"
   Yritin kuten niin usein ennenkin kuvitella mielessäni Suomea. "Olen nähnyt sen kartalta - pelkkiä sinisiä täpliä, jotka merkitsevät järviä", sanoin." -s.351, v. 1811

Olikohan kirjailijalla jotain sidettä Suomeen? Ainakin Wikipedian mukaan hän oli paennut toisen maailmansodan aikana Ruotsiin.

Désirée on todella hyvä päähenkilö, sillä hän onnistuu liittymään historiallisiin tapahtumiin Jean-Baptisten puolisona ja Napoleonin nuoruudenrakastettuna. Hän kuvailee ajanjaksoa ja ihmisiä, Napoleonin muuttumista diktaattoriksi ja sodan runtelemia maita. Järkyttävä kohta onkin, kun Désirée käy sotasairaalassa etsimässä kamaripalvelijansa poikaa.

Seksistä kirjassa hädin tuskin mainitaan, puolison pettäminen kuitenkin sitäkin useammin. Kirjastossa silmäilemässäni tietokirjassa Napoleonin ja Josephinen suhdetta kuvailtiin onnelliseksi, mutta Désiréessä sain siitä aivan erilaisen kuvan... Désirée ja Jean-Baptiste olivat kuitenkin onnellisia yhdessä, vaikkakin edellämainittu pelkääkin miehensä ottaneen rakastajattaren tai naivan sivistyneemmän prinsessan Ruotsin kuninkaana. Oliko heidän avioliittonsa yhtä kaunis todellisuudessa?

Suosittelen Désiréetä syventävänä historiantuntina naisen näkökulmasta, rakkaustarinana ja myös pienenä pohdintana ihmisen valinnoista - olihan Désirée itse tuonut Napoleonin heidän perhepiiriinsä.

"Kohtalokas" kirjoitustapa:

"Ranskan kuningaskruunu on katuojassa, tarvitsee vain kumartua ja ottaa se ylös... Napoleon on nyt kumartunut ja kalastanut kruunun katuojasta. Samalla se on muuttunut keisarin kruunuksi. Hämillinen kuiskailumme ja avuton seisoskelumme toi mieleeni hautajaiset. Silmäni etsivät Jean-Baptistea. Hän puri mietteliäänä alahuultaan. Nyt kannamme tasavaltaa hautaan, ajattelin. Isä, poikasi on saanut kutsukortin ja tyttärestäsi Juliesta on vieläpä tullut prinsessa ja hänellä on pieni kultakruunu päässään..." -s.203, 2.12.1804   

Kirja sopii HelMetin lukuhaasteen kohtaan 12.: Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja, sekä Muuttoliikkeessä-haasteeseen. (Désiréen oli hankala sopeutua Ruotsiin ja hän muutti sieltä ensin heti takaisin Ranskaan.)

Neljäs kerta toden sanoo

Kolme viikkoa sitten seisoin jonossa lentokentän lähtöselvitykseen ja lauloin suomalaisia lauluja, kuten olen perinteisesti tehnyt kolmella aiemmallakin kerralla, kun olemme lentäneet Suomeen. Tämä vain olisi neljäs - ja viimeinen kerta.

Minua jännitti jättää Kiina, jossa olen asunut kaksi vuotta ja jännitti tulla Suomeen monista eri syistä. Mutta vaikka tämä oli pyörinyt ajatuksissani jo pitkään, tuntui lähtö kuitenkin tapahtuvan hyvin nopeasti. Lähdimme Kiinasta aivan kesken kaiken.

Lentokoneessa katson elokuvaa, jossa päähenkilö ottaa itselleen hanasta vettä juotavaksi. Ensimmäinen ajatukseni on: "Älä ihmeessä sitä hanavettä juo, siinä on bakteereja!" Tai siis. Tuntuu hassulta, että hanavettä voi taas juoda ihan surutta.

Suomessa on kylmä. Tai oikeastaan viileä. Silti nukun monet yöt paksu villatakki päällä peiton alla. 

Seuraavana viikonloppuna lämpötila nousee hiukan, ja auringossa on minusta jo kuuma.

Helsingissä Rautatientorilla ystäväni pikkusisko selittää jotain entisestä turvapaikan hakijoiden leiristä, joka lopulta purettiin. Katselen hämilläni aukiota, eikä minulla ole aavistustakaan siitä mitä on tapahtunut. En ole lukenut uutisia.

Pohdin paljonko kahvilat maksavat Suomessa. En muista edes käyneeni Starbucksissa täällä. Kiinassa tietäisin vastauksen: frappuchino maksaa noin 35 yuania. Voiko se todella olla viisi euroa?

Kaksi ensimmäistä viikkoa tuntuvat kuluvan hitaasti, varsinkin ensimmäinen viikko. On ihanaa kun keittiössä tuoksuu kahvilta aamuisin, ja vettä ropisee usein. Olemme kotosalla, näen ystäviä ja kävelemme metsässä. Ihmettelen miten en ole kaivannut niitä enemmän...

Parhaan ystäväni kanssa huomaan eron kasvotusten ja viesteillä puhumisen välillä, joista viimeistä vaihtoehtoa olemme käyttäneen kaksi vuotta... On vaikeaa puhua läheisesti kasvokkain. Toiselle ystävälleni pääsen yllättäen yökylään, ja juttelemme ensimmäistä kertaa läheisemmin. Minulla on ihania ja vähemmän ihania päiviä.

Yhtäkkiä huomaan kuinka en ole monena päivänä paljonkaan ajatellut Kiinaa. Vaatii suurin piirtein tahdonvoimaa alkaa muistella yksityiskohtia siitä elämästä. Minulle oli aina kaksi elämää: Kiinassa ollessa unohdin Suomen, ja Suomessa käydessä halusin jäädä tänne.

Nyt se toinen elämäni on enää takanapäin. Vaarassa poistua mielestäni.

Tietysti puhun koko ajan Kiinasta. Mainitsen sen koko ajan ystävilleni; onhan elämäni viime vuosina ollut siellä. Yritän opettaa heille kiinaa. Mutta mietin sitä, kun koulu alkaa ja minä totun taas suomalaiseen koulurytmiin ja arkeen. Muistanko sitten enää kunnolla elämääni Kiinassa?

Lähdemme pariksi päiväksi mummulaan - millä muullakaan nimellä sitä kutsuisin?  Siellä on ihanaa, kodikasta. Paistamme lettuja kuten ennen ja käymme papan lapsuudenkodissa. Yöllä nukun mummun entisessä vuoteessa. Tai yritän nukkua. Makaan hereillä papan kuorsatessa ja ajattelen mummua.

"Over the castle on the hill"

En muista olenko koskaan käynyt Porvoossa, paitsi kerran koripallopelissä. Tämä epäkohta täytyi minun (ja onneksi äitinikin) mielestä korjata - ja päädyimme ajamaan Porvooseen papalla käynnin jälkeen. Koska en ole kovinkaan aktiivinen somessa, päätin ahtaa nämä kuvat jonnekin säilöön ilahduttaa sitten teitä pienellä käyntimme - tai no, enimmäkseen yhden otsikon vihjaaman nähtävyyden esittelyllä. :)

Emme me paljoa erikoista tehneet, lähinnä kävelimme Vanhan Porvoon kaduilla vanhoja rakennuksia ihmetellen ja odotellen että äiti tulisi milloin mistäkin kaupasta. Maistoimme jäätelöä maultaan ruskistettu voi ja paahtomanteli, ja otimme paljon kuvia. 

Emme valitettavasti ehtineet katsomaan Johan Ludvig ja Fredrika Runebergin kotia, mutta Porvoon tuomiokirkko loisti maamerkkinä kattojen yllä. Sen sisäpuolikin näytti kivalta vihreine sävyineen ja kattokruunuineen. Siellä oli kuitenkin musiikkiesitys alkamassa ja himmeä valaistus, joten en valokuvannut sitä.

Muistelin hämärästi, että Porvooseen liittyisi jokin linnavuorikin tai muu muinainen kohde. Googlailun jälkeen selvisi, että aivan vanhan kaupungin vierestä todellakin löytyy Linnamäki, jolla on sijainnut noin 1200-1400-luvulla linnoitus. Sieltä päin ovat myös venäläiset ampuneet tykillä Suuren Pohjan sodan aikana 1700-luvulla. (Enemmän tietoa löytyy nettisivulta luontoon.fi tai sitten paikanpäältä infotauluista.)

Linnavuori ennen kuin tiesin sen olevan linnavuori

Kyltit opastivat hyvin perille

Polkuja <3

Itse Ison Linnamäen linnoituksesta ei ole jäljellä muuta kuin kaksi kuoppaa mäen päällä, jotka ovat kuulemma ennen olleet kellareita, sekä kaksi vallihautaa ilman vettä. Viereisellä Pikku Linnamäellä olisi ollut vanha kalmisto, mutta sinne emme harmillista kyllä ehtineet.

Silta salaiseen maahan...

Otsikon sitaatti on peräisin Ed Sheeranin laulusta Castle on the Hill. Alitajuntani oli tainnut ennustaa käyntini linnavuorella, sillä olin ihme kyllä hyräillyt tuota kappaletta tänään jo ennen kuin sain edes tietää koko paikasta.

Mikä linnavuoressa sitten oli niin ihanaa? Paikka oli jotenkin niin minulle sopiva sisältäessään sekä luontoa että muinaista historiaa. Rakastuin pieniin polkuihin vallihautojen pohjalla, vanhannäköisiin siltoihin niiden yläpuolella ja lukemattomiin mäntyihin kukkulalla. Paikan päällä oli mukava seikkailla - aloin jo suunnitella lähteväni sinne joskus parhaan ystäväni kanssa kävelemään.

Ja oli myös ihana ajatella olevansa jollain hyvin vanhalla paikalla, jossa on ollut linna ja ihmisiä jo kauan ennen itse vanhaa kaupunkia ja kirkkoakaan.

Linnavuori oli mielestäni kohokohta tässä päivässä, ja aion todellakin käydä siellä uudelleen.

Linnamäki illalla

Hyvästi taas, Porvoo!

Missä teidän mielestä kannattaa käydä Porvoossa? :) Entä satutteko tietämään toista muinaista kohdetta jossain päin Suomea?

Naisten aakkoset: J

Naisten aakkosiin etsitään naisia, joiden etu- tai sukunimi alkaa aakkosten jokaisella kirjaimella. Haasteen on esitellyt Tarukirjan Margit.

Aiemmin olen kirjoittanut kirjaimista A, B, C, D, E, F, G, H & I. (Apua, miten jaksan enää etsiä kaikki linkit uudelleen ja uudelleen...)

I Kuka on suosikkikirjailijasi?
- Olen lukenut Jandy Nelsonilta kirjan I'll Give You the Sun itse asiassa kaksi kertaa, ja ajattelin lukea sen tämän vuoden puolella vielä kerran. Kirjassa on upea, syvällinen kirjoitustyyli, ja sen teemoihin kuuluu niin rakkaus, taide, taikausko ja kuolema.

II Muutakin kulttuuria on olemassa kuin kirjallisuutta. Kuka nainen joltakin muulta kulttuurin alalta on suosikkejasi?

- Julie Andrews on niin ihana elokuvissa Maija Poppanen ja The Sound of Music! Molemmissa hän esittää hyvin valoisaa ja hauskaa persoonaa ja laulaa klassikoiksi muuttuneita kappaleita. <3

III b) Kenet suursuosikkisi haluaisit nostaa esille? Tässä myös muut alueet kuin kulttuuri käyvät. 

- H-kirjaimen kohdalla mainitsin Helene Joyn ja nyt voisin ylistää vähän hänen rooliaan Julia Ogdenia rikossarjassa Murdochin murhamysteerit. Minulla oli tähän hahmoon hyvin suuri ihastus/ihailu kahdeksannella luokalla, joka käy hyvin ilmi päiväkirjastani ja saattaa käydä jostain varhaisista postauksistanikin. Julia on hyvin esimerkillinen opiskellessaan lääkäriksi aikana, jolloin suurin osa naisista joutui jäämään kotiin. Myöhemmin hän myös ryhtyy puolustamaan muutenkin naisten oikeuksia (tämän vuoksi kiinnostuin puolestani itse suffrageteista). Julia on rohkea, huumorintajuinen ja ystävällinen - ja kokee tietysti esikuvilleni pakollisen rakkaustarinankin. :)

Nähtävästi aloitan kohta samanlaisen hehkutuksen kuin pari vuotta sittenkin... Eli katsokaa kaikki Murdochin murhamysteereitä. <3

Kesälukumaraton II 2017 - koontipostaus

Kesän lukumaratonissa II 8.7.2017 luin yhteensä kaksi kirjaa ja 357 sivua. Maratonia emännöi Jane blogista Kirjan jos toisenkin. 

Pönttö

Kirsti Kuronen

2017

86 sivua

Karisto

"Kun en pääse tarpeeksi alas vaikka kyykistyn

 kun en näe mustikanvarvun alle

 kun apteekki on purettu

 kun kallio muuttuu kiveksi

 kun tikkari ei enää maistu

 eikä villa kutita

 kun en osaa itkeä vaikka sattuu" -s.63

Pönttö kertoo Lunasta, joka on juuri päässyt ylioppilaaksi. Se koostuu runoista, jotka paljastavat hetken hänen elämästään, muutoksista ja pelosta kasvaa aikuiseksi.

Nimi Pönttö on vähän ruma, eikä se ensin tuntunut kuvaavan kirjaa - kunnes koin sitten ahaa-elämyksen keksiessäni kaksi asiaa, joita pönttö kuvasi kirjassa.

Nimestään huolimatta Pönttö oli kauniisti kerrottu, ja runot olivat oivaltavia. Itse en aivan samanlaisia kirjoita, mutta lukemisen jälkeen ajatukset alkoivat muotoutua vähän samantapaisiksi runoiksi.

Aivan kaikkia runoista en ihan hahmottanut, varsinkin kun en ole lukenut tarinaan liittyviä kirjailijoita. Samastuin kuitenkin Lunaan varsinkin hänen epävarmuudessaan ja tulevaisuudenpelossaan. Moni lainaus sai ajattelemaan, varsinkin seuraava:

"tuleeko minusta mummu

muistanko tytön rantakivellä

muistanko mitä rakentelin

mitä toivoin" -s.23

Laitan tämän HelMetin lukuhaasteeseen kohtaan 13.: Kirja "kertoo sinusta".

***

Huom! Saattaa spoilata hiukan sarjan ensimmäistä osaa Amsterdam, Anne F. ja minä!

Goa, Ganesha ja minä

Terhi Rannela

Kerttu & Mira

2009

271 sivua

Otava

Mira pääsee hetkeksi pois kaoottisesta kodistaan, kun hänen tyttöystävänsä Kertun äiti kutsuu hänet mukaan Goalle, Intiaan. Tytöt ovat odottaneet matkalta paljon, mutta kohtaavat maan ja matkustamisen kurjatkin puolet. Kahden viikon aikana Mira nauttii olostaan meren rannalla ja painaa niin mieleensä kuin luonnoksiinsa Intian moninaisuuden. Samalla hänen ajatuksissaan pyörii myös kotiinpaluu ja toimeen tuleminen äitipuolensa kanssa.

Olen siis lukenut ensimmäisen osan Amsterdam, Anne F. ja minä ihan ensimmäisessä lukumaratonissani blogin alkuaikoina (ja kirjoittanut siitä tyylillä, jota nyt kyllä vähän häpeän... :D). Tuossa kirjassa äänessä on tosin Miran tyttöystävä Kerttu. Mielestäni Goa, Ganesha ja minä voi kuitenkin lukea myös ihan yksinäänkin. 

Minusta tämä ei olisi mikään erikoinen tarina, jollei tässä olisi juurikin tyttöparitusta. Vaikka Intiassa tytöt päättivätkin esittää vain siskoksia, on Kertun ja Miran suhde kuvattu kivan luonnollisesti, ja huomasin odottavani pieniä romanttisia kohtauksia heidän välillään. Heillä oli myös ihana idea kertoa sen hetken olonsa jollakin värisävyllä. Loppupuolella eräästä henkilöstä sai kyllä hiukan sovinistin tai muuten ärsyttävän ihmisen kuvan, mutta hän tuntui muuttuvan vähän liian yllättäen mukavammaksi.

Huumori on myöskin kirjassa ihan mahtavaa erikoisine sanavalintoineen (opin mikä tarkoittaa hoomoilanen) ja hahmojen välisine sutkautuksineen:

" - Sulla on tosi makee rullatuoli, laukaisin.
  - Rullatuoli? Ilari korotti ääntään. - Millä vuosikymmenellä sä oikein elät, urpo? Se on pyörätuoli." -s.79

Mira on puolestaan päähenkilönä erilainen monine eri puolineen: hän on niin absolutisti, vegetaristi kuin pukeutumistyyliltään lolita.
Vaikka en samastukaan hänen taide- enkä muotihulluuteensa, huomasin tänään laittavani päälle pelkkää valkoista - juurikin Miran inspiroimana.

Ja Intia. Osan kirjassa mainituista asioista tiesin paremmin kuin päähenkilöt, muun muassa kuka on Mahatma Gandhi, mutta opin myös vähän lisääkin. Tytöt tajusivat Intian köyhyyden ja kurjuuden esimerkiksi tavatessaan viisitoistavuotiaan teiniäidin kaupittelemassa tavaroita. Valitettavasti tämä ei saanut koskaan tietää, kuinka inspiroi Miraa hänen taiteessaan...

Kirja menee HelMetin lukuhaasteeseen kohtaan 33.: Kirja kertoo Intiasta.

Kesälukumaraton II 8.7.2017 - päivittyvä

"You got to see the person I have become

Spread your wings and I know

 When God took you back He said 

 Halleluja, you're home" - Ed Sheeran

Tänään pitkän päivän jälkeen olen kotona, ja jaksan aloittaa Kesän lukumaratonin nro. 2. Ensimmäinen kesäkuun lopussa meni minulta vahingossa sivu suun, mutta seuraavaan halusin välttämättä. Tämä taitaa olla tähän mennessä kuudes lukumaratonini ja kolmas Blogistanian yhteinen lukumaratonini. 

Vielä ehtivät muutkin viime tipassa mukaan, jos aloitatte tämän illan aikana. :) Ilmoittautua voi blogissa Kirjan jos toisenkin, oli omaa blogia tai ei.

Kuva on työstänyt Hannan kirjokansi.

Maratonin alkajaisiksi sanottakoon, että minulta ei kannata odottaa suuria sivumääriä (huippuni taitaa olla 444 sivua), ja tykkään lukea edes pari lyhyempää kirjaa maratonissa. Lukupinooni kuuluvat tänään:

Kirsti Kuronen: Pönttö (86s)

Terhi Rannela: Goa, Ganesha ja minä (271s)

Salla Simukka: Kipinä (203s)

(Kaikki yllättävästi suomalaisilta kirjailijoilta, samoin taisi olla viime vuonnakin. :))

Aloitan vaikkapa sitten klo 20.15.

20.30 Eipäs aloitettukaan vaan vasta nyt, puoli yhdeksältä. Valitsen ensimmäiseksi luettavaksi Kirsti Kurosen Pöntön, joka on säeromaani. (En tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kirjassa näytti olevan samaa tarinaa kertovia runoja.)

23.20 Kolmen tunnin lukemisen jälkeen - tai no, söinhän minä siinä välissä sekä esitin nähtävästi äidilleni englantilaista videobloggaajaa hetken - olen saanut luettua Pöntön kokonaan. Se oli oikeasti kaunis ja samastuttava kirja, joka kertoi runoilla 18-vuotiaan nuoren ajatuksista ja pienen hetken tämän elämästä. Laitan itselleni sisäisen muistilapun lukea kirja uudelleen kahden vuoden päästä. 

Olen siis lukenut nyt 86 sivua. Hyvää yötä!

9.20 Jatkan tänä aamuna kirjalla Goa, Ganesha ja minä.

12.30 Kolme tuntia luettu pienin keskeytyksin 92 sivua. Goa, Ganesha ja minä on hauska ja nopealukuinen kirja, ja musiikin kuuntelu ei ole paljoa häirinnyt. (Laleh on ihana <3) Nyt voisin pitää tauon, jonka jälkeen yritän houkutella ystäväni ulos lukemaan.

13.05 No nyt lähden sinne ulos lukemaan. :)

(Niin siis yhteensä olen lukenut 178 sivua.)

16.40 Ihanaa (ja jopa vähän liian kuumaa) iltapäivää on vietetty lukiessa ruoholla. <3 Olen lukenut yhteensä 296 sivua.

Nyt vaihdamme kyllä lukupaikkaa metsään...

20.30 Lukeminen seis!

      Nyt päivitän kyllä vasta tuntia myöhemmin, koska en päässyt nettiin tuohon aikaan. Luimme vielä hetken metsässä ja ystävälläni, vaikka pitkin iltaa keskityimme kyllä enemmänkin juttelemaan ja kaikkeen muuhun. Ehdin kuitenkin lukea Goa, Ganesha ja minä loppuun. Opin siitä Intiasta lisää, ja onneksi ystävät jaksoivat kuunnella siteerauksiani hahmojen hauskoista sutkautuksista.

Yhteensä luin siis maratonin aikana kaksi kirjaa ja 357 sivua. Niin hirveän suuri sivumäärä se ei ole, mutta sain kuitenkin kaksi kokonaista kirjaa luettua, joista tykkäsin molemmista. Lukuseura minulla oli myös todella mukavaa. :)

Kiitos järjestämisestä Janelle!

Miten teidän maratoninne sujuivat vai jätittekö välistä? :)

Alkukesän soittolista

Alkukesä ulottuu minulla tänä vuonna huhtikuun lopulta kesäkuun loppuun tänne loman alkuun, kun lämpötilat alkoivat Kiinassa päin kivuta kesähelteisiin. Linkit johtavat YouTubeen, laulajien omiin kanaviin jos mahdollista.

Aiemminkin olen kerännyt viime kesän, syksyn ja talven soittolistat. Niidenkin lauluja on tullut kuunneltua viime aikoina, mutta seuraavat ovat uusia tuttavuuksia.


Haloo Helsinki!: Rakasta mua nyt
                Saatanan Zen
                Tää rakkaus ei lopu koskaan (ei YouTubessa)
                Kärpästen herra
                Halleluja (ei YouTubessa)

Sain sukulaisiltani lahjaksi tämän CD-levyn, kiitos teille. <3 Ensi kuuntelemalta en oikein tiennyt mitä pidän Haloo Helsingin! uudesta tyylistä. Rakasta mua nyt kuitenkin vaikutti minuun heti, sekä Saatanan zenin kertosäe. Samaistun ihan pikkuisen molempiin lauluihin.

Vähitellen aloin pitämään kaikista lauluista omilla tavoillaan. Kärpästen herrassa ja Tää rakkaus ei lopu koskaan on puolestaan vähän vauhdikkaampi melodia. Näissä lauluissa on vavahduttavat tekstit, ja oikeasti - sävelet <3 Halleluja oli surullisempi laulu - en suosittele kuunneltavaksi alakuloisena.



Ellinoora: Minä suojelen sinua kaikelta

Ensimmäistä kertaa ihastuin jonkun laulun cover-versioon, johon tutustun vasta alkuperäisversion kuulemisen jälkeen. Tykkään myös Ultra Bran alkuperäisestä laulusta, mutta Ellinoora tuo tähän laulun jotain aivan uutta. Laulu on täynnä tunnelmaa ja hyvin vavahduttava.

Johanna Kurkela: Ainutlaatuinen

Isäni taisi laittaa tämän soimaan 16-vuotissyntymäpäiväni aamuna. <3 Tällä laululla on tärkeä sanoma, mutta jotenkaan se ei ole koskaan ollut lemppareitani Johanna Kurkelalta. Nyt minulla on siihen kuitenkin pianonuotit - ja pari muistoa.

"Kaunis pieni ihminen
 Sä olet ainutlaatuinen
 Mitä vastaan tuleekaan
 Toista sua ei milloinkaan"


Ed Sheeran: Shape of You

Ensin en erityisesti välittänyt tästä. Ollessani vaatekaupassa rättiväsyneenä tämä kuitenkin rämähti soimaan kaiuttimista kaikkien tuntemattomien laulujen keskeltä ja piristi heti oloa. Sanoitukset ja lopun toistot eivät ole niin lemppareitani, mutta tämä on tunnelmallista tanssimusiikkia. Varoitus: saattaa saada hytkymään ja kokeilemaan mitä oudompia tanssiliikkeitä - tai jopa muuntelemaan sanoituksia.

Laleh: Some Die Young
       En Stund på Jorden
       Vårens Första Dag
       Goliat
       Aldrig blir som förr
       Bara få va mig själv
       Wish I Could Stay
       Live Tomorrow
       Big City Love

Kuuntelimme joskus vuosia sitten ruotsin tunnilla kappaleen Some Die Young, ja se jäi jonnekin takaraivoon. Nyt tajusin että tämähän on oikeasti upea laulu, sopii juuri minunlaisilleni surumielisten ja vaikuttavien laulujen kuuntelijoille. Pianomelodia vavahduttaa aina, ja opettelin laulamaan tätä käheällä kurkulla. Laulu on tehty Norjassa 2011 tapahtuneiden terrori-iskujen jälkeen.

Muihin Lalehin englanninkielisiin tutustuin kesäkuun puolella. Wish I could stayn ja Live Tomorrown tunnelma ja kertosäe olivat surumielisiä - ihania. Live Tomorrow -laululla on myöskin tärkeä sanoma. Big City Love -kappale on puolestaan hiukan persialaistyylinen, ja tuosta piirteestä tuli mieleen Viulunsoittaja katolla -musikaalin kappaleet. <3

Lalehin ruotsinkielisistä kappaleista en ymmärrä ainakaan puolta, varsinkin jos en ole katsonut lyrics-versioita, mutta ruotsi kuulostaa kivalta. Lauluilla on syvällinen merkitys ja ihana sävel. Goliat saattaa saada itkemään, mutta varsinkin Vårens Första Dag ja Bara få va mig själv piristävät. Laleh on myös todella kaunis. <3

"Some die young
But you better hold on
So many things I need to say to you
Please don't, don't let me go"

"Nu kan vi säga
 Att vi har varit på jorden
 Jag, jag var där"

Emma Salokoski: Veden alla

Tämä laulu tuntui sopivan tyyliltään johonkin musikaaliin. Se oli kaunis ja aaltoileva, ja sanoihinkin pystyi samastua. 

"Kuuletko kun veden alla
Mä huudan ääneen sen kaiken"

Soili Perkiö, Hannele Huovi: Loppuleija

Tämän lastenlaulun valitsen mukaan sen vuoksi, että lauloimme sen ensin juhlissa jäähyväisiksi, sitten muistotilaisuudessa tuttavamme muistolle. 

Liittyy tähän lauluun hauskempikin muisto: ihmettelimme kovasti, mitä mahtaa tarkoittaa "naururulla". :')

"Loppuleija lentää
 Hyvän tuulen alla
 Leijaan kiinni naururulla
 Muistan tänne tulla"


James Bay: Let It Go

Harmittelin ensin kun kaverini ei laulanutkaan Frozenin Let it Gota koulumme juhlissa, mutta hän osasikin laulaa James Bayn kappaleen upeasti. Pidän etenkin kertosäkeen ja C-osan melodiasta. Laulussa on surullinen tunnelma, ja kitaran näppäily on mielestäni kaunista. En samastu koko lauluun mutta juurikin kertosäkeeseen yksinään.

"Why don't you be you
 And I'll be me?
 And I'll be me."


Löytyikö tuttuja lauluja? Mitä kappaleita te olette kuunnelleet viime aikoina? :)

Kesäkuussa tiesin, etten näe joitakin ihmisiä enää koskaan

Kesäkuussa luin yhteensä kolme kirjaa ja 781 sivua:

Lisa Williamson: The art of being normal (362 sivua)

Lin Haiyin: Im Schein der Lotoslaterne (208s)

Lensey Hamioka: Ein Meer dazwischen, eine Welt entfernt (211s)

The Art of Being Normal kertoi enemmän transsukupuolisten elämästä ja kohtaamasta syrjinnästä. Im Schein der Lotoslaterne sekä Ein Meer dazwischen, eine Welt entfernt kertoivat molemmat 20-luvun Kiinassa - niissä oli paljon samankaltaisuuksia ja eroja. Kaikki kirjat olivat hyviä vaikka eivät ihan lemppareitani.

Kesäkuussa katsoin uudelleen elokuvan Laulavat sadepisarat. 

Hiukan ihailin edelleen Gene Kellyn esittämää toista pääosaa, mutta huomasin myös kuinka hän on aika ahdistava ihminen varsinkin alussa. Myös Lina sai sisukset kuohumaan. Välillä elokuvassa myös väsytti tietynlainen epärealistisuus.

Kathyn itsenäisyys sai pisteitä, vitsit olivat hauskoja ja vaikutuin Donald O'Connorin ilmeilykyvyistä. Kaiken puolin pidin kyllä elokuvasta ja sen huumorista. :)

Kesäkuun alussa kuulin kahden ihmisen kuolemasta, mikä järkytti varsinkin ensimmäisinä päivinä. Edelleen ajattelen heitä, varsinkin laulaessa joitain tiettyjä lauluja...

Kesäkuun puolivälissä yskäni pahentui keuhkokuumeeksi - ja sillä viikolla jolla olisin halunnut päästä kouluun, jouduin jäämään kotiin. Minua pelotti että tauti pahentuu, pelotti että joutuisin sairaalaan. En kuitenkaan joutunut, ja olen nyt jo terveenä.

Kuun lopulla pakkailin hirveästi ja jännitin vielä enemmän Suomeen muuttoa. Hyvästelin monia - viime vuoden työharjoittelun kollegat, yhden lempiopettajistani ja lempparikeinuni - , mutta kaikkia tuttuja en ehtinyt hyvästellä.

Kesäkuusta tulikin monilla tavoilla ennustamani hirveä kuukausi, mutta kävihän sen aikana kivojakin asioita. Teatterikerhon näytelmä, samoin kuin tärkeä esitelmäni sujuivat oikein hyvin, viimeksimainittu paljoa jännittämättäkään (vaikka olinkin silloin jo kipeä). 

Tuli myös puhuttua vanhempieni kanssa vähän enemmän ajatuksistani - kai se oli hyvä juttu avata suuni - ja naurettua yhdessä How I Met Your Motherin viimeisen kauden huumorille. Oli myös mukavaa kahden ystäväni kanssa, joita näin viimeisinä päivinäni Kiinassa: pääsin niin museoon kuin vegaaniravintolaan maistamaan vegaaniruokaa. Ja oli hauskaa sen päivän aamuna, kun meloin istuen ja seisaaltani, menin vaatteet päällä uimaan ja autoin muita vedessä pelleileviä saamaan melansa takaisin.

Toivoisin kuitenkin, että heinäkuusta tulisi mukavampi kuukausi. (Meinasin juuri jättää a:n pois viimeisestä sanasta...) Suunnitelmissa on käydä mökillä ja pistäytyä isovanhemmilla, käydä Runokävelyllä Helsingissä, lukea kirjaa ja tietenkin kävellä metsässä ja pitää hauskaa ystävien kanssa. <3

KK: Mikä teistä on kauneinta kesällä?