Tiinoja

Kokoelmateokset

Kirja: Tiina saa ehdot   
Kirjailija: Anni Polva   
Sarja: Tiina #11
Julkaisuvuosi: 2011 (1.p 1966)
151 sivua
Karisto

Kirja: Tiinastako näyttelijä
Kirjailija: Anni Polva
Sarja: Tiina #12
Julkaisuvuosi: 2010 (1.p 1967)
157 sivua
Karisto

Tiinan seikkailut niin kotipihalla, koulussa kuin maaseudulla jatkuvat! Tiina saa ehdot paljastaa jo nimessään, mitä tulee käymään, mutta enemmän kirjassa keskitytään syihin, miksi nämä ehdot tulevat: kiistat ruotsinopettajan kanssa, hiihtolomaviikonloppu kaverin mökillä ja siitä seuraava keuhkokuume sekä kommellukset kotipihalla ja kotona. Tiinastako näyttelijässä Tiina kokeilee näyttelijän uraa rouva Kiljusena koulun näytelmässä, mutta asiaan kuuluu paljon muutakin touhua ja hauskuutta.

Ah, Tiina-kirjat hauskoine kohtauksineen ja puuhineen <3 En ole kovin montaa lukenut, ainakaan kokonaan, mutta toivon joskus lukevani! (Oikeassa järjestyksessä haluaisin, vaikka sillä ei näissä niin väliä olekaan.) Tiinan keksinnöistä on hauskaa lukea, olivat nämä sitten kulkurin vapauttaminen saunasta, mölykonsertissa käyminen tai japanilainen teeateria tyynyjen päällä. (Tähän kiinnitin erityisesti huomiota! Aiemmin en ole niinkään muista kulttuureista tyttökirjoissa lukenut.) Vähän enemmän olisin kuitenkin toisessa kirjassa halunnut lukea näytelmän edistymisestä.

Henkilöistä pidän eniten Tiinasta, tämän parhaasta ystävästä Juhasta (joka muistuttaa omasta kaveristani), ujosta Elvistä sekä luokkakavereista. Tiina on vuoroin poikamainen, hyväsydäminen, kuin muita puolustava, mutta eräs asia hänessä vähän ärsyttää: nimittäin kaikesta huolimatta Juhaan tarrautuminen ja mustasukkaisuus, jos tämä juttelee kellekään toiselle tytölle...

Olen hiukan sopeutunut

Elämä kulkee normaalia kulkuaan... Menen kouluun. Opiskelen. Vietän välkät luokkalaisteni kanssa, yritän ymmärtää mistä he puhuvat. Kotona luen, teen läksyjä, juttelen WhatsAppissa ja olen netissä... Se tuntuu joskus hiukan väärältä, varsinkin kun ennen en halunnut älypuhelinta! Mutta yritän sanoa itselleni, että se on kuin olisi kavereiden kanssa, joita nyt en voi nähdä...

Menee kuitenkin vähän paremmin. Esimerkiksi että nyt alkoi syysloma! :) Vaikka viettäisin sen niin mieluusti Suomessa, on se täälläkin tällä hetkellä parempi kuin olla koulussa... Ja onhan niitä muitakin pieniä hyviä puolia.

Vähän aikaa sitten oli muutaman päivän luokkaretki. Se alkoi hyvin, kun aamuinen bussi juuttui suureen ruuhkaan, ja matka koululle kesti kolme tuntia! Soittelimme koululle, että tulemme myöhässä, tuskastuimme etanavauhtiin, veljeni aloitti jopa lempikirjani, jota hän ei koskaan suostu lukemaan, tekemisen puutteessa! Minusta kaikki oli kuitenkin vain hauskaa, ja vaikka myöhästyimme jotain puolitoista tuntia koulusta, pääsimme luokkaretkelle mukaan :D

Kävimme retkellä erilaisissa vanhoissa nähtävyyksissä, ostoksilla, maan allakin... Ihan mukavaa oli, mutta jos tuntisin luokkalaiseni vähän paremmin, olisi ollut kivempaa. Eräänä iltana oli kuitenkin hauskaa :D Totuutta ja tehtävää pelatessa tuli eräälle tytölle tehtäväksi mennä kysymään opettajalta, mikä vuosisata on menossa, ja vastauksen kuultuaan huutaa: "Aikakone toimii!" Emme löytäneet opettajia, mutta kiireessä ulos juostuamme huomasimme, että olimme lukinneet itsemme käytävälle! :D

Kuka minä olen? -blogihaaste, johon haastan kaikki!

I Mikä sai sinut aloittamaan blogisi?
-Muiden blogien lukeminen. Seurasin joitakin kirjablogeja satunnaisesti, ja koska rakastan kirjoista puhumista, niistä kirjoittaminenkin tuntui hauskalta. Lisäksi minulla on aiemmin ollut niistä paljon ajatuksia, jotka haluan kirjoittaa ylös. :) Kuitenkin mietin blogin aloittamista yli vuoden!

II Onko blogisi muuttunut paljon alkuajoista, ja jos on, miten?
-On, jonkin verran. Ihan aluksi kirjoitin vain kirjoista ja joskus katsomistani elokuvista ja näytelmistä, mutta sitten aloin myös silloin tällöin kirjoittaa kuulumisia ja muistakin aiheista. Nekin ovat ihania!

III Mitä piirteitä arvostat muiden blogeissa?
-Tykkään kuvista, varsinkin kauniista luontokuvista, mutta en niinkään että niitä on kasapäin... Tykkään kirjapostauksissa lukea kirjan tapahtumista ja analysoinnista, sekä esimerkiksi vanhanajan yksityiskohtien poiminnoista, kuten Sheferijm tekee.

IV Lempielokuvasi ja -kirjasi?
-Lempielokuviini listaan aina: Titanic, Jos rakastat, Kuuprinsessa, The Sound of Music sekä My Fair Lady. Ihanimpia yksittäisiä kirjoja ovat ainakin Kirjavaras ja Sininen linna. Sekä kaikki Lucy Maud Montgomeryn kirjat! <3

V Minkä asian haluaisit olevan toisin elämässäsi juuri nyt?
-Välillä vain toivoisin, ettemme olisi muuttaneet...

VI Piirre josta olet itsestäsi ylpeä? Entä vähiten ylpeä?
-Olen mielestäni erilainen. Erilaisuutta ei pidä vähätellä vaan se on rikkaus. En haluaisi kuitenkaan olla joistain asioista kateellinen tai loukkaantua niin helposti muille.

VII Suurin muutos elämässäsi?
-Kaipa se muutto!

VIII Minkä neuvon antaisit 15-vuotiaalle itsellesi?
-Vaikea sanoa! Olen nyt 15 :D Mutta... Älä huolehdi turhista, yritä elääkin koulutöiden ja muidenkin keskellä, älä vaivaa itseäsi turhilla ajatuksilla ihastuksista ja muusta.

IX Kolme asiaa, joista iloitset nykytilanteessasi?
-Kielen oppiminen, uusien asioiden oppiminen, se että olen millainen olen!

X Mitä odotat tulevaisuudelta?
-Toivon, että pääsen opiskelemaan kiinnostavia asioita, mukavaan ammattiin, julkaisemaan kirjoja, kokemaan ihania, hauskoja, jännittäviä kokemuksia ja löytämään rakkauden!

XI Mitä haluaisit toivottaa blogisi lukijoille?
-Kiitos, että jaksatte lukea ja kommentoida blogiani! <3 Iloitsen niistä suunnattomasti!

L.M.Montgomery: Sininen linna

Kiinnostus heräsi: kolmas lukukerta + lempikirja! <3

Kirja: Sininen linna
Kirjailija: L.M.Montgomery
Julkaisuvuosi: 2010 (1.p 1930)
Suomentaja: I.K.Inha
Alkuperäisteos: The Blue Castle (1926)
280 sivua
Karisto

29-vuotias Valancy Stirling on elänyt koko elämänsä onnettomana, sukunsa alistamana ja peloissaan. Ainoa, mikä hänet on pitänyt hengissä, ovat mielikuvitus, John Fosterin kirjat ja unelma Sinisestä linnasta. Eräänä päivänä Valancy saa kuulla lääkäriltä, että hänellä on enää vuosi elinikää. Silloin hän päättää unohtaa sukulaisensa ja entisen elämänsä ja elää kuten itse tahtoo, etsien Sinistä linnaansa...

Tästä kirjasta olen monesti maininnut aiemmin blogissa :D Lempikirjani, jonka luin ensimmäisen kerran 12-vuotiaana, ensimmäisiä lukemiani Montgomeryn kirjoja (neljäs?) ja rakastuin!

Ensinnäkin tarina ja juonen kulku on ihana. Kuinka toivoisin, että voisin spoilata teille osan kirjasta! Vuoropuhelut henkilöiden välillä ja lausahdukset ovat hauskoja  Montgomeryn tyylin tunnistaa, mutta kuitenkin se on hiukan erilainen, hyvällä tavalla. Ja tämä on hänen ainoa kirjansa, joka ei sijoitu Prinssi Edwardin saarelle. Toiseen hänen ihailemaansa paikkaan kuitenkin: Muskokan metsiin, Ontarioon, jossa hän vietti yhden kesän. Sininen linna eroaa muutenkin kirjailijan tuotannosta: se luokitellaan aikuisten kirjaksi ja siinä on 20-luku ja autot suuressa osassa. Myös Valancy on hyvin itsenäinen ja feministinen hahmo kaikkine tekoineen. Mutta silti rakkaus luontoon ja kirjoihin <3

Henkilöt ovat hyviä: Valancy ja Barney parhaita ja sukulaiset hauskoja mutta NIIN inhottavia. Lopussa ärsyttää juuri heidän reaktionsa asiaan... Vähän muutkin asiat myös. Mutta silti, Sininen linna on upea, ihana, tunteellinen kirja! Suosittelen todella! <3 <3

Kirja menee Kanadan provinsseista Ontarioon sekä Maalaismaisema-haasteeseen.

Frozen - Huurteinen seikkailu (2013)

Kuninkaantytär Elsa omistaa voiman, jota kenelläkään muulla ei ole - muuttaa esineet ja ympäristön jääksi. Kun tämä voima meinaa vahingoittaa Elsan sisarta, Annaa, hänen vanhempansa päättävät pitää sen salassa. Annan muisti pyyhitään, ja linnan ovet suljetaan, jottei kukaan saisi tietää tästä voimasta, eikä Elsa voisi vahingossa satuttaa ketään. Eräänä päivänä koittavat kuitenkin hänen kruunajaisensa, ja portit avataan...

Frozenin (en oikein pidä tuosta suomalaisesta lisäyksestä nimeen) näin ekan kerran vuosi tai pari sitten ja tykkäsin kovasti. Nyt pidin siitä varmaan vieläkin enemmän! Eniten rakastan elokuvan tunteellisuutta. Siinä on monia kohtia, joissa tekee mieli ajatella tilannetta ja itkeä. (Ja niin itkinkin, tosin vähän oudoissa kohdissa: alussa kunnolla, keskellä hiukan ja lopussa en sitten yhtään...) Tottakai myös hauskoja kohtia on, pienempiä naurattava hahmojen sekoilu ei minusta niin hauskaa ollut, mutta hilpeitäkin kohtia löytyi monta.

Anna: Lunta! Se ei sitten voinut olla trooppinen taikavoima, joka heittää rannoille valkoista hiekkaa...

Lempihenkilöitäni olivat Elsa, Anna sekä myöhemmin kuvaan astuva Kristoff, mutta jos yksi pitäisi sanoa niin se olisi kyllä Elsa. Hän on ihanan vahva ja itsenäinen :) Muutenkin tämä elokuva on hienon tasa-arvoinen: vaikka mieshenkilöt pelastavat Annan pari kertaa, tytöt tekevät rohkeita päätöksiä ja ovat itsenäisiä. Romantiikkaa löytyy elokuvasta <3, mutta sisarusrakkauskin tekee ihmeitä...

Muita ihania asioita elokuvassa ovat laulut (Let it go sekä For the first time in Forever <3) sekä talvinen tunnelma talven rakastajalle. Suosittelen Frozenia kaikille!

Ohjaaja: Chris Buck & Jennifer Lee
Käsikirjoittajat: Chris Buck, Jennifer Lee & Shane Morris
Perustuu: H.C.Andersenin satuun Lumikuningatar
Elsa: Idina Menzel/Katja Sirkiä     Anna: Kristen Bell/Saara Aalto
Hans: Santino Fontana/Tuukka Leppänen  Kristoff: Jonathan Groff/ Axl Smith      Olaf: Josh Gad/Tero Koponen 

Anna ja Elsa

 

Becca Fitzpatrick: Langennut enkeli

Kirja: Langennut enkeli
Kirjailija: Becca Fitzpatrick
Sarja: Hush, Hush (?)
Julkaisuvuosi: 2009
Suomentaja: Pirjo Ruti
Alkuperäisteos: Hush, Hush (2009)
299 sivua
WSOY

Noran luokalle tulee poika, Patch, joka vuoroin ärsyttää ja kammottaa, vuoroin kiehtoo häntä... Samalla outoja ja pelottavia asioita alkaa tapahtua Noran elämässä. Joku tai jokin musta hahmo murtautuu heille, hyökkää hänen parhaan kaverinsa Veen kimppuun, tuntuu etsivän Noraa... Tämä ei myöskään tiedä voiko luottaa Patchiin, johon hän törmää jatkuvasti eri paikoissa, jolla on salaisuuksia ja jonka ympärillä tapahtuu jotain outoa. Kuka Patch oikein on?

Kirjastonhoitaja ehdotti pakotti lainaamaan tämän kirjan, vaikka olinkin  aikavarma, ettei tällainen nuorten aikuisten kirja ihan minulle sopisikaan... Ja ei se oikein sopinutkaan. Kirja ärsytti monin tavoin, mutta varsinkin kun niin moni asia oli siinä epäselvä. Patch tuntui sekaisin luotettavalta ja pahalta. Nora vuoroin rakasti häntä ja vuoroin torjui ja epäili. Osa asioista selvisi lopussa, mutta kirjaa lukiessa ei... Muutenkin kirja oli vähän liian karmiva minulle, varsinkin loppu.

Oli kirjassa hyviäkin puolia, se oli joka tapauksessa (outoa kyllä!) koukuttava, ja fantasiaidea oli minusta aika hyvä. Henkilöistä en ihan tykännyt, kun he olivat niin ailahtelevia, mutta Vee oli ainakin hauska :D Kansikuva oli myös vaikuttava tuon tummanharmaan taustan ja höyhenien vuoksi!

Tästä on jatko-osiakin, ystävän ehdotuksen vuoksi luen ne kuitenkin jossain vaiheessa ja selvitän ovatko ne parempia...

Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan 45. "Kirja joka pelottaa sinua" ja Amerikan osavaltioista Maineen.

John Green: Tähtiin kirjoitettu virhe

Kiinnostus heräsi: synttärilahja kaverilta

Kirja: Tähtiin kirjoitettu virhe
Kirjailija: John Green
Julkaisuvuosi: 2013
Suomentaja: Helene Bützow
Alkuperäisteos: The Fault in Our Stars (2012)
343 sivua
WSOY

Hazel on sairastanut keuhkosyöpää kolme vuotta. Syöpä ei tällä hetkellä näytä pahalta, mutta hänen elinikänsä odote on vain enää muutama vuosi. Sekään ei tunnu kovin miellyttävältä, kunnes Hazel tutustuu ja rakastuu toiseen syöpäpotilaaseen, Augustukseen.  Elämä alkaa näyttää valoisammalta - mutta voiko se lopulta olla sellaista syöpää sairastaville nuorille?

Tähtiin kirjoitettu virhe on kirja, jota osa rakastaa, ja osa taas ahdistuu lukemisesta. Voin sanoa suoraan että kuulun enemmän ensimmäiseen ryhmään, vaikken aivan heittäydykään siihen.

En ole aiemmin lukenut syöpäkirjoja, enkä muitakaan pitkäaikaissairauksista. (En myöskään tunne ketään syöpää sairastavaa tai oikeastaan tiedä paljoa koko sairaudesta...) Tähtiin kirjoitettu virhe kuitenkin avasi aihetta sen verran, että vaikken nyt syöpäasiantuntijaksi tullutkaan, niin vähän lisää opin ainakin sairastavien elämästä. Se on aika erilaista ja surullista happiviiksineen, itseopiskeluineen ja sairaalassa käymisineen, ja aloin miettiä, kuinka hyvin asiani eri vastoinkäymisistä huolimatta kuitenkin ovat.

Romaani oli sairaudesta johtuen aika tunteellinen, ja varsinkin kerran Hazelin yllättäen joutuessa teho-osastolle ja hänen tilanteensa hieman huonontuessa, tuntui pahalta. Kirjassa oli kuitenkin myös hauskoja ja sarkastisia kohtia, ja oikeastaan tämä miinus, jonka lukiessa tein, oli se, että tarina olisi voinut olla vielä vähän enemmän tunteellisempi ja herkempi. Kaikissa kohdissa en ihan päässyt tunnelmaan mukaan. Ehkä eniten pidin filosofisista keskusteluista, jotka eivät olleet liian vaikea käsittää, ja joita Hazel ja Augustus kävivät muun muassa siitä, kuinka lopulta ihminen unohdetaan ponnisteluistaan huolimatta.

"Olen rakastunut sinuun", Augustus sanoi hiljaa.
"Augustus", minä sanoin.
"Olen minä", hän sanoi. Hän tuijotti minua, ja näin silmäkulmien vetäytyvän ryppyyn. "Olen rakastunut sinuun, enkä aio kieltää itseltäni sitä yksinkertaista iloa että puhun totta. Olen rakastunut sinuun ja tiedän, että rakkaus on vain huuto tyhjyyteen, että unohdus on väistämätön, me kaikki olemme tuomittuja, ja tulee päivä jolloin kaikki ponnistelumme ovat rauenneet olemattomuuteen, ja tiedän että aurinko nielaisee ainoan planeettamme, ja minä olen rakastunut sinuun." -s.169-170

Kirja sijoittuu osavaltioon "Indiana".

Kasaantuneita kirjapostauksia

Kiinnostus heräsi: kirjaston hyllyssä + Tähtityttö

Kirja: Milkweed

Kirjailija: Jerry Spinelli
Julkaisuvuosi: 2005 (1.p 2003)
203+16 sivua
Random House

Puola toisen maailmansodan aikaan. Pieni orpopoika jolle ystävä on antanut nimen Misha Pildutski, on tottunut juoksemaan ja varastamaan ruokansa. Kun hän tapaa samanikäisen tytön nimeltä Janina, hän alkaa varastaa tällekin ruokaa. Mutta ruokaa alkaa olla aina vähemmän ihailtavien Jackbootsien ja heidän paraatiensa jälkeen, joihin Mishakin haluaisi osallistua. Entä kun eräänä päivänä heidät suljetaan ghettoon, ja he joutuvat tottumaan nälkään, vaaraan ja kuolemaan...

Taas eräs juutalaisvainoista ja natseista kertova kirja, mutta eri näkökulmasta kirjoitettu, Mishahan oli tottunut ainakin yksinkertaiseen elämään. Ja hän ei ollut juutalainen, vaan romani ystäviensä mielestä.

Kirja kuvaili hyvin gheton ilmapiiriä ja tuota aikaa. Se oli myös hyvin surullinen ja tunteellinen, varsinkin lopussa. Raakuutta ei onneksi ollut, vaikka kuolema olikin läsnä (paitsi että päähenkilöltä ammuttiin korva). Suosittelen kaikille, jotka kestävät lukea juutalaisvainoista! Tietääkseni tätä ei ole suomennettu, mutta itse ainakin ymmärsin kirjasta melkein kaiken, niin kai se oli vähän helpompaa kieltä. (Tai sitten kehityn englannissa! Jee!)

P.S. Jackboots tarkoittaa siis natseja. Epäilen, että nimitys oli Mishan keksimä, mutten ole varma.

                          ***

Kiinnostus heräsi: toinen lukukerta

Kirja: Himoshoppaaja vierailla mailla
Kirjailija: Sophie Kinsella
Sarja: Himoshoppaaja #2
Julkaisuvuosi: 2012
Suomentaja: Leena Tamminen
Alkuperäisteos: Shopalic Abroad (2001)
335 sivua
WSOY

Becky Bloomwood rakastaa shoppailua ja on jälleen hiukan veloissa... Onneksi luottorajan pidennykset on keksitty! Samaan aikaan Beckyn rikas poikaystävä Luke hermoilee, eikä mikään ihme - hän aikoo muuttaa New Yorkiin avatakseen siellä yritykselleen konttorin! New York on tietysti Beckylle jotain upeaa tavarataloineen ja muotivaatteineen, mutta entäs kun matkan aikana sattuu jotain aivan kamalaa?

Himoshoppaajat ovat aivan yhtä hauskaa luettavaa, kuin kaksi vuotta sitten! Edelleen nauroin usein ääneen ja halusin lukea muille samat hauskat kohdat. Jotkut kohdat menivät ehkä vähän yli, mutta nämä ovat kyllä mielestäni maailman hauskinta luettavaa! (Muuten en ole chicklitiä lukenut, enkä varmaan tule lukemaankaan :P)

Romantiikkapuoli samaten <3 Beckyn hauskoja kommelluksia on ratkiriemukasta seurata, mutta myös Luke on niin ihana seuratessaan rauhallisesti tyttöystävänsä menoa...

"Niin", minä sanon heti kun viesti on pyörinyt loppuun. "Niin, no. Jos sinä olet vapaa, Luke, sitten minäkin olen vapaa. Okei? Ja jos sinä lähdet New Yorkiin, minä lähden... Ulko-Mongoliaan. Ja jos sinä..."

-

"Becky?" Yhtäkkiä korvaani tunkeutuu Luken matala ääni, ja minä säpsähdän kauhusta.

"Niin?" minä sanon ja yritän kuulostaa arvokkaalta.

"Mitä ihmeen löpinää sinä suollat minun vastaajaani?" hän kysyy tyynesti.

"Ei se mitään löpinää ole!" minä vastaan äkäisenä. "Se on totuus!"

"'Jos sinä olet vapaa, minäkin olen vapaa?' Mitä tuo on olevinaan? Iskelmän sanoitusta?" -s.92

Kirja menee (yllätysyllätys)osavaltioon "New York" sekä Kirjan vuoden lukuhaasteen kohtaan "Kirja jonka lukeminen hieman nolottaa sinua" (Varsinkin kaksi vuotta sitten!).

                           ***

Kiinnostus heräsi: ruotsintunnilla katsottu Eva&Adam -tvsarja

Kirja: Eva&Adam: Ollako vai eikö olla - yhdessä
Kirjailija: Måns Gahrton & Johan Unenge
Sarja: Eva&Adam #2
Julkaisuvuosi: 2000
Suomentaja: Katriina Savolainen
Alkuperäisteos: Eva&Adam: Att vara eller inte vara - ihop (1996)
127 sivua
Tammi

Eva ja Adam ovat vastikään alkaneet olla yhdessä. Ensin tuntuu vain ihanalta saada viettää vapaa-aika ihastuksensa kanssa, mutta jonkin ajan kuluttua Eva alkaa haluta vähän omaakin aikaa. Heidän yhteinen harrastuksensa, kitaransoitto, ei enää kiinnosta häntä vaan teatterikerho, jossa vastanäyttelijä Sebbe taas tekee Adamin mustasukkaiseksi.

Kirja oli mukava, ja seiskaluokkalaisten (?) ensirakkauden lukeminen vaihtelua, yleensähän seurusteluvaihe tapahtuu (ainakin minun lukemissani) nuortenromaaneissa vasta siinä viidentoista vuoden kohdalla. Vähän nuoremmille suuntaisin kyllä kirjan, ehkä 10-11-vuotiaille ainakin kirjoitustyylin perusteella. Eva&Adam ei ollut huono, mutta ei sen ihmeellisempikään.

Kolme tv-sarjaa, joiden puolesta taistelisin, jos tv päätettäisiin lakkauttaa!

1. Pieni talo preerialla

Pieni talo preerialla -tv-sarjaan tutustuin ensimmäisen kerran 9-vuotiaana kun meillä oli remontti kotona ja asuimme muutaman yön hotellissa. Meillä ei ollut digiboksia kotona, joten hotellissa pääsin pitkästä aikaa katsomaan televisiota! Ensimmäiset jaksot jotka tästä sarjasta näin, kertoivat Pikku naisia -teatteriesityksestä, kiusatusta intiaanipojasta - ja Lauran isosiskon Maryn umpisuolen puhkeamisesta! Tuo viimeinen jakso tuntui ylijännittävältä, varsinkin kun se oli kaksiosainen, enkä nähnyt enää seuraavan päivän jaksoa! Murehdin mitä Marylle kävisi, vaikka kuitenkin tiesin, että hän selviytyisi...

Sain synttärilahjaksi Pieni talo -kirjat ja rakastuin niihin <3 Ja kun meille sittenjoskus hankittiin digiboksi, aloin heti seurata sarjaa nauhoittamalla, koska YLE oli päättänyt pistää sen tulemaan aamupäivällä! Ystäväparkani ei nähnyt sitä kuin lomalla, koska heillä ei ollut tallennuslaitetta :(

Pieni talo preerialla perustuu siis Laura Ingalls Wilderin omaan elämään perustuvaan kirjasarjaan, tosin aika löyhästi. Perhe asuu koko elämänsä Walnut Grovessa (tosiasiassa he muuttivat pois Lauran ollessa noin 12), sarjassa vierailee henkilöitä joita oikeasti ei ole ollut olemassakaan, ja draamaa ja keksittyjä asioita on vähän liiankin. Ymmärrän hyvin, miksi jotkut eivät siksi tykkäisi siitä. Minulle sarja on kuitenkin tosi rakas <3 Pidän eniten koulussa ja muualla tapahtuvista kommelluksista, hauskoista kohdista, sen ajan elämästä, mutta myös paljon tunteellisista jaksoista. Lempihenkilöitäni on vaikea sanoa, mutta varmaan koko Lauran perhe!

Vaikka ohjelma loppui jo vuosia sitten, katson sitä edelleen, sillä sain kerran joululahjaksi kaikki sarjan tuotantokaudet! Katson niitä järjestyksessä, mutta aika harvoin - olen vasta toisessa kaudessa. Toisen kaverini kanssa olen katsonut niitä aina joskus, kun hän on kylässä. Nauramme, puimme nyrkkiä ja sätimme Harriet Olesonia! :D

Harriet: If God wanted me to speak with my hands, he wouldn't have given me mouth!
Nels: Even God can make mistakes.

2. Murdochin murhamysteerit

Näin Murdochin ensimmäisestä jaksosta pätkän. Ajattelin että näyttää aika tylsältä sarjalta. Nyt kadun ja toivon hartaasti, että olisin nähnyt tämän osan! Siitä on nyt vuosi, ja tämän vuoden aikana olen laskenut tunteja jakson alkuun, katsonut uusinnat, katsonut vielä kerran äidin kanssa Yle Areenasta, kirjoittanut vuoropuheluja muistiin ja rakastunut vuorotelleen kahteen päähenkilöön!

Murdochin murhamysteerit eli Murdoch on rikossarja vuosisadan (1800-1900) vaihteen Torontosta. Tykkään rikossarjoista, myös niiden rikoksien (varsinkin motiivien) ja poliisintyön vuoksi, mutta ennen kaikkea ihmissuhteiden vuoksi! Dr Julia Ogden ja William Murdoch ovat alussakin ihastuneita/rakastuneita toisiinsa, mutta kaikkien vastoinkäymisten ja väärinkäsitysten vuoksi he rakastavat toisiaan yhä enemmän... Samoin konstaapeli George Crabtreen ja Dr. Emily Gracen samantyyppinen suhde on ihana <3

Pidän mahdottomasti kaikista päähenkilöistä, mutta yksi tulee aina ensimmäisenä mieleen: Julia. Ihastuin hänen itsevarmuuteensa, ystävällisyyteensä, vaikuttamiseensa ja pyrkimykseensä uralle. Emily on toiseksi ihanin, samanlainen mutta hiukan erityyppinen, George mahdottoman hauska ja Williamin silmät niin kauniit, mutta Julia oli esikuvani jo aluksi!

Sarja meni tauolle tammikuussa, ja kuinka surinkaan sitä! Mutta (nyt tulee syy siihen miksi tämä postaus kirjoitetaan juuri nyt): SARJA JATKUU TÄNÄÄN!!! Siitä tulee ensin 8. kausi ja sitten kerrataan ensimmäiset kaudet. Ystäväni Lizaahh (joka aloitti katsomisen vähän myöhemmin kuin minä, rakastaa sarjaa yhtä palavasti ja julkaisee toivottavasti vähän samantyyppisen postauksen kuin tämä) ja minä aiomme laskea tänään tunteja ja minuutteja sarjan alkuun, niin pitkään olemme sitä odottaneet!

Inspector Marcel Guillaume: Well, well, I'm impressed.
Julia: That a woman can be a doctor?
Inspector M.G.: That a doctor can be so beautiful.

Julia <3

Emily <3

William <3

3. Neiti Fisherin etsivätoimisto

Tämän sarjan lasken edelleen mukaan vähän haparoiden, sillä katsoin sitä kesä-elokuussa ja vain kolme kautta. (Enempää ei ole :'() Mutta pakko, on tämä sen verran ihana sarja! <3

Neiti Fisher kertoo myös rikoksien ratkomisesta, mutta 20-luvun Australiasta. Se on muutenkin vähän erityylinen kuin Murdoch, ekan jakson katsottuani mietin, että en kyllä halua tätä enää katsoa... Mutta katsoin kuitenkin, ja sitten Lizaahhkin katsoi (ja rakastui :P) ja sitten minäkin rakastuin pikkuhiljaa!

Parasta tässäkin ovat henkilöt ja heidän suhteensa <3 Ensin pidin eniten rauhallisesta Dotista, neiti Fisherin apulaisesta, mutta nyt kun ajattelen, pidän eniten Phryne Fisheristä. Hän on hauska, hyvää ajatteleva, omapäinen, erikoinen, naisellinen muttei kuitenkaan... Suoraan sanottuna erilainen. Eli ihana <3 Pidän kuitenkin hyvin paljon komisario Jack Robinsonista, jolla on vino hymy ja myöskin hauskat kommentit, Dotista edelleen ja konstaapeli Hugh Collinsista!

Ja sitten tämän sarjan tunnari <3, muoti, 20-luvun elämä...

Phryne: So I did the only thing I could in the circumstance...
Jack: You called for help?
Phryne: I stabbed him in the shoulder!

                                                                           ***
P.S. Sitaatit olivat ohjelmien IMDb-sivuita.

Elokuu -15

Elokuu. Kesän viimeinen kuukausi... 

Elokuussa kävin risteilyllä Tukholmassa, ikävöin litroittain riparille, hyvästelin ystäväni ja muutin ulkomaille. Ei siis mikään helppo kuukausi... Ensimmäiset päivät täällä olivat aika ikäviä ja tylsiä, mutta nyt alkaa jo näyttää valoisammalta... Tai koulussa on ainakin jo helpompaa.

Luin myös aika paljon ja pidin kaksi lukumaratonia. Elokuussa luin 9 kirjaa ja 2547 sivua:
 
1. Alan Hunter: Gently Does It (250s)
2. L.M.Montgomery: Perinnönjakajat (361s)
3. Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja Siniparran huone (Neiti Etsivä #?) (130s)
4. Dodie Smith: Linnanneidon lokikirja (374s)
5. Laura Ingalls Wilder: Onnen kultaiset vuodet (Pieni talo #8) (287s)
6. Margaret C. Sullivan: The Jane Austen Handbook (224s)
7. Mazo de la Roche: Jalnan kotiopettajatar (Jalna #3)(378s)
8. Jerry Spinelli: Milkweed (208s)
9. Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla (Himoshoppaja #2)(335s)

Gently Does It oli dekkari, jonka ajattelin olevan aika samanlainen kuin tv-sarja George Gentlyn tutkimukset mutta jouduin pettymään. Kirjassa oli kuitenkin mielenkiintoisia asioita poliisin tutkimuksesta.
    Perinnönjakajat oli täynnä lempikirjailijani huumoria, erilaisia ihmisiä ja heidän tarinoitaan sekä kuvauksia. Pidin kirjasta paljon!
    Neiti Etsivä ja Siniparran huone oli vähän pettymys, sillä Siniparta ei liittynyt melkein mitenkään mihinkään ja itse tarina tuntui sarjatuotannolta.
    Linnanneidon lokikirja oli mielenkiintoinen tarina linnassa asuvista tytöistä, mutta samalla vähän ärsyttävä rakkausromaani.
    Onnen kultaiset vuodet jatkoi Laura Ingallsin tarinaa ihanilla preerioilla ja ensimmäistä kertaa siihen tuli romantiikkaa mukaan! Tuli kuitenkin ikävä Lauran lapsuudenpäiviä.
    The Jane Austen Handbook neuvoi, kuinka järjestää tanssiaiset, torjua kosinnan ja pukeutua 1800-luvun alun tyyliin! Suosittelen kaikille vanhanajan elämää rakastaville ja Janen kirjoista pitäville, mutta kannattaa olla lukenut kaikki hänen kirjansa ensin, jos haluaa välttää spoilaukset.
    Jalnan kotiopettajatar - mielenkiintoinen rakkauskertomus sijoittuen Kanadaan, Jalnan kartanoon.
          Milkweed kertoi orpopojasta Varsovassa, natsien vallan aikaan. Todella koukuttava ja surullinen tarina :'( Suosittelen!
    Himoshoppaaja vierailla mailla - vähän vastapainoa tunteellisuudelle, sillä kirja on täynnä chick-litiä, romantiikkaa, rahavaikeuksia ja Beckyn hauskoja kommelluksia! (Tästä huomaa, että välillä kirjamakuni vaihtelee todella laajasti!)

Luin elokuussa ennätys paljon jos vertaa kirjojen määrään - milloin viimeksi olen lukenut 9 kirjaa kuukauden aikana? Ja kolmasosa niistä oli englanniksi! Huomaan kehittyväni englanniksi lukemisessa, sillä Milkweedistä ymmärsin melkein kaiken! (Tai sitten se oli vain niin helppo...) Jos kirjoista puhutaan, elokuun lukemistoon kuului niin todella hyviä kirjoja kuin pettymyksiäkin.

Lisäksi katsoin elokuussa elokuvat Ponyo rantakalliolla (ihan hyvä), Tyttö sinä olet tähti (ei minun makuuni niinkään), Annie (1982) (hyvä, mutta siitä tuli enemmänkin ikävä uudempaa versiota)ja Paper Towns (hyvä, mutta loppu hiukan lässähtänyt).

Ja sitten vähän kuvia:

Metsä <3

Auringonlasku lentokoneesta

Ruohikolta <3 <3

Hyvää syyskuuta! Millainen elokuu teillä oli? Onko teillä jotain suunnitelmia syyskuulle? Ja kuukauden kysymys: Kuka hahmo tämän kuun aikana lukemistanne kirjoista oli mielenkiintoisin?
    Minusta ainakin Perinnönjakajien Oswald Dark ja kaikki muutkin kirjan henkilöt, Linnanneidon lokikirjassa Topaz sekä Almanzo Onnen kultaisissa vuosissa. (Juu, en osaa päättää :D)