Pikkukaupungin noidat

Minulla taitaa kestää hetki "Emman" lukemisessa, niin arvostelen vaihteeksi teatteriesityksen :)

"Pikkukaupungin noidat" oli Vantaan Vaskivuoren lukion tämänvuotinen musikaali, jonka kävimme tällä viikolla katsomassa luokan kanssa. Ennakolta emme tienneet näytelmästä muuta kuin nimen, joten emme oikein tienneet mitä odottaa.

          Esitys kertoi kolmesta naisesta, Alexandrasta, Janesta ja Sukiesta, jotka asuvat pienessä Eastwickin kaupungissa. Eastwickia hallitsee Felicia Gabriel muutoksenvastaisella tyylillään. Naiset inhoavat häntä, ehkä juuri pomottelun vuoksi. Tosin Sukie on rakastunut Felician aviomieheen Clydeen...

          Alex, Jane ja Sukie kaipaavat jokainen miestä, joka täyttäisi heidän toiveensa. Eräänä päivänä kaupunkiin saapuukin salaperäinen Darryl Van Horne, joka saa jokaisen suosion (paitsi Felician) ja viettelee kaikki kolme naista. Darryl on taitava manipuloija, joka alkaa opettamaan näille loitsuja ja saa nämä tekemään mitä tahtoo. Kunnes kaikki meneekin liian pitkälle...

Ensin oli vähän vaikea sanoa, paljonko pidin esityksestä, mutta voin kyllä sanoa, että pidin siitä! Aihe ja teema olivat hyviä, sekä näyttelijät luonnollisia. Vähän hassulta tosin kuulosti, kun jotkut sanoivat 'minä' ja 'sinä' kirjakielellä. Laulut olivat ehkä parhaita, niistä tuli mieleen Helsingin Kaupunginteatterin laulut ja aloin heti kaivata Tohtori Zivago -musikaalia, jonka näin siellä viime keväänä. Luulen, että luokkalaisenikin pitivät niistä, monilla soi ainakin seuraavina päivinä päässä "Taa-aai-kaa-aa!" :)

           Näytelmä oli luokiteltu K12-ikärajaan, ja minusta se oli hyvä, koska sen verran pitkälle rakkaudessa kuitenkin mentiin, sekä jotkut kohtaukset (ja erikoistehosteet) olisivat voineet pelottaa ihan pieniä lapsia. Hiukan intiimien kohtien vuoksi epäröinkin, paljonko pidin esityksestä, koska en oikein pidä sellaisista kohtauksista. Mutta  minkäs teet, ne kuuluivat tarinaan, ja poisjättäminen olisi latistanut sitä.

          Lempihenkilöni oli Sukie, joka osasi kirjoittaa, muttei niin hyvin ilmaista itseään puheen kautta. Ymmärrän tämän 'vian' oikein hyvin. Hänen yksinlaulunsa sanoista (Darrylin kuunnellessa) oli upea! Lisäksi pidin Felician tyttärestä Jenniferistä, jolla oli oma rakkaustarinansa nuoren Michaelin kanssa. Darrylista minun oli ensin vaikea sanoa, oliko hän läpeensä paha vai pelkästään yksinäinen. Kallistuin kuitenkin pahan puolelle. Felicia oli ärsyttävä, mutta ymmärsin häntäkin.

Vahvoja teemoja: manipuloinnin voima, yksinäisyys. Hieno tuotos, Vaskivuori!

Ohjaus: Leena Gardiner                 Sukie: Liina Krell

Darryl van Horne: Sauli Norja     Felicia: Thelma Romu

Alexandra: Noora Eskola              Jennifer: Onerva Oja

Jane: Emmi Aaltonen                       Michael: Henri Schröter