Kirjailija: Kerstin Gier
Sarja: Rakkaus ei katso aikaa #2
Julkaisuvuosi: 2013
Suomentaja: Riitta Virkkunen
Alkuperäisteos: Saphirblau (2010)
360 sivua
Gummerus
Gwendolyn on tiennyt vain viikon olevansa 12. eli viimeinen aikamatkaaja suvussaan. Kuusitoista vuotta sen luultiin olevan ärsyttävä Charlotte-serkku, joten nyt Gwendolynin täytyy opetella samat tiedot ja taidot historiasta kuin tämäkin. Lisäksi kukaan Vartijoiden salaseurasta ei tunnu luottavan häneen tai selventävän asioita. Gwendolyn päättää hankkia niistä itse selvää ystävänsä Leslien ja demoni Xemeriuksen avulla.
Gwendolynin ja lähes samanikäisen aikamatkaaja Gideonin täytyy kerätä vielä neljän henkilön veri aikamatkoja kontrolloivaan kronografiin, jotta kahdentoista kehä sulkeutuu ja mystinen salaisuus raukeaa. Vuosia aiemmin tehtävä oli jo melkein täytetty, kun aikamatkaajat Lucy ja Paul katosivat menneisyyteen ottaen edellisen kronografin mukaansa. Miksi he eivät halunneet salaisuuden tulevan julki? Gwendolynilla on myös henkilökohtaisia huolia, hän on täysin rakastunut Gideoniin...
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkäävät historiasta ja aikamatkustuksesta. Gwen ja Gideon vierailevat pääosin 1700- ja 1900-luvulla, ja oli hauska bongata käynniltä 50-luvulla esimerkiksi Grace Kellyn uusin elokuva... Minusta yksityiskohtia - ja aikamatkoja - saisi olla vieläkin enemmän! Myös ajan käyttäytyminen on mielenkiintoinen: Gwen saattaa tulevaisuudessa tehdä jotain, mikä on vaikuttanut tämänhetkiseen tilanteeseen, kuten lähettää jollekulle kirjelapun tapaamisesta 50-luvulla tiettynä aikamatkanaan, ilman että hän nykyhetkessä on selvillä myöhemmistä valinnoistaan... Vähän sekavasti selitetty.
Kun ajattelen tarkemmin, minustakin (kuten Ellenistä), on vähän hassua, että Gwen rakastuu Gideoniin palavasti viikon sisällä. Varsinkin kun Gideon ei aina suhtaudu samalla tavalla Gweniin vaan vuoroin suutelee, vuoroin kohtelee välinpitämättömästi. Gideon on vähän epäilyttävä, mutta luultavasti siihen tulee selitys Smaragdinvihreässä. Myös Gwenin kohtelu häiritsee, eikö kukaan oikeasti käsitä, ettei tietämättömyys ole hänen vikansa? En kyllä myöskään ymmärrä, miksei Gwen osaa yhdistellä kokonaan kaikkia johtolankoja ja ala tajuta epäilyttäviä asioita, vaikkapa salaisuutta.
Nyt tuo kuulostaa hirveältä valitukselta. Safiirinsini on todella hyvä kirja. Siinä on pieniä ärsyttäviä puolia, mutta odotan mielenkiinnolla viimeistä osaa, joka toivottavasti paikkaa kaikki ensimmäisten osien kysymykset!
Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Kirja josta on tehty elokuva (olisikin kiva nähdä Saphirblau)
Gwendolynin ja lähes samanikäisen aikamatkaaja Gideonin täytyy kerätä vielä neljän henkilön veri aikamatkoja kontrolloivaan kronografiin, jotta kahdentoista kehä sulkeutuu ja mystinen salaisuus raukeaa. Vuosia aiemmin tehtävä oli jo melkein täytetty, kun aikamatkaajat Lucy ja Paul katosivat menneisyyteen ottaen edellisen kronografin mukaansa. Miksi he eivät halunneet salaisuuden tulevan julki? Gwendolynilla on myös henkilökohtaisia huolia, hän on täysin rakastunut Gideoniin...
Suosittelen kirjaa kaikille, jotka tykkäävät historiasta ja aikamatkustuksesta. Gwen ja Gideon vierailevat pääosin 1700- ja 1900-luvulla, ja oli hauska bongata käynniltä 50-luvulla esimerkiksi Grace Kellyn uusin elokuva... Minusta yksityiskohtia - ja aikamatkoja - saisi olla vieläkin enemmän! Myös ajan käyttäytyminen on mielenkiintoinen: Gwen saattaa tulevaisuudessa tehdä jotain, mikä on vaikuttanut tämänhetkiseen tilanteeseen, kuten lähettää jollekulle kirjelapun tapaamisesta 50-luvulla tiettynä aikamatkanaan, ilman että hän nykyhetkessä on selvillä myöhemmistä valinnoistaan... Vähän sekavasti selitetty.
Kun ajattelen tarkemmin, minustakin (kuten Ellenistä), on vähän hassua, että Gwen rakastuu Gideoniin palavasti viikon sisällä. Varsinkin kun Gideon ei aina suhtaudu samalla tavalla Gweniin vaan vuoroin suutelee, vuoroin kohtelee välinpitämättömästi. Gideon on vähän epäilyttävä, mutta luultavasti siihen tulee selitys Smaragdinvihreässä. Myös Gwenin kohtelu häiritsee, eikö kukaan oikeasti käsitä, ettei tietämättömyys ole hänen vikansa? En kyllä myöskään ymmärrä, miksei Gwen osaa yhdistellä kokonaan kaikkia johtolankoja ja ala tajuta epäilyttäviä asioita, vaikkapa salaisuutta.
Nyt tuo kuulostaa hirveältä valitukselta. Safiirinsini on todella hyvä kirja. Siinä on pieniä ärsyttäviä puolia, mutta odotan mielenkiinnolla viimeistä osaa, joka toivottavasti paikkaa kaikki ensimmäisten osien kysymykset!
Kirja menee Helmet-lukuhaasteen kohtaan: Kirja josta on tehty elokuva (olisikin kiva nähdä Saphirblau)
Aika lailla samoilla linjoilla ollaan taas. Huonoja puolia löytyy, mutta kokonaisuudessaan sellainen ihan kiva kirja. :)
VastaaPoistaJep :) Toivottavasti saisin Smaragdinvihreän pian niin Gideoninkin käytös selvenisi.
PoistaSmaragdinvihreä yllättää monta kertaa, sen voin sanoa ;)
VastaaPoistaRakastan tätä sarjaa, varsinkin kirjojen huumori on loistavaa :D
Hauskoja kohtia siinä olikin :) varmasti yllättää, tosin yhden yllätyksen luin jo vahingossa wikipediasta :/
PoistaIiiik...! Mielenkiintoinen taustaväri sinulla tässä sisällössä nykyään... :D Minun makuuni ehkä hieman turhan kirkas, mutta niin... Ajattelitko jossain vaiheesa vai uudistaa koko Iltatähden ulkoasun? ;)
VastaaPoista*leikittelee hiuskiehkurallaan miettelijäänä ja poistuu käärmenahkaiset korkokengät kopisten*
En ajatellut ainakaan vielä, säädin tällä eilen jotain, jonka yritän nyt palauttaa...
PoistaLöysin trilogian viikonloppuna kirpparilta ja olen lukenut vasta Rubiininpunan, mutta koukutuin eli luen muutkin osat.
VastaaPoistaHienoa, suosittelen kyllä! Pieniä ärsyttäviä asioita sarjassa on mutta kuitenkin hyvä!
Poista