Paukkurauta-Kati (1965) sekä Vadelmavenepakolainen (2014)

Olen nyt lähipäivinä (parin viikon aikana) katsonut kaksi aika erilaista elokuvaa. Toisessa pääasiana oli hauskuus, ensimmäisessä enemmänkin historiallisuus.

        Paukkurauta-Kati (1965)
Nuori opettajatar Catherine Ballou palaa isänsä luo, ja onnistuu junamatkalla auttamaan kaksi lainsuojatonta, Jed ja Clay Boonin, pakoon. Isänsä farmilla hän huomaa tätä uhkaavan salamurhaajan, koska isä ei suostu luovuttamaan tilaansa kaupungille. Cat hankkii isälle suojelijan, entisen mestariampuja Kid Shelleenin... Pahin ehtii kuitenkin jo tapahtua: isä ammutaan ja Cat lyöttäytyy lainsuojattomien ja Kidin seuraan hautoakseen kostoa kaupungille.

Tämä elokuva oli toista melkein 50 vuotta vanhempi, mutta varmaan yhtä hyvä ja hauska. Ensinnäkin henkilöt olivat hyvin mielenkiintoisia: Cat niin naisellinen kuin poikamainen sankaritar, johon toinen lainsuojattomista rakastuu; Kid jonka toilailujen kohdalla saa nauraa. Kidin näyttelijä esittää elokuvassa myös pahistakin, mitä en todellakaan huomannut :O Pidin myös Jacksonista, intiaanista joka toimi Catin isän jonkinlaisena apulaisena.

Villi länsi ja lainsuojattomat liittyivät elokuvaan paljon, mutta se ei tehnyt siitä liian pelottavaa. Ylinnä oli seikkailu, romantiikka ja huumori.

Intiaaniuskomus: "Jumala pani ihmisen rakastumaan toiseen ihmiseen, jotta hän tulisi hulluksi." Totta vai ei?

Ohjaaja: Elliot Silverstein     Alkuperäisnimi: Cat Ballou
Käsikirjoittajat: Walter Newman, Frank Pierson
Perustuu: Roy Chanslorin romaaniin "The Ballad of Cat Ballou" 
Cat Ballou: Jane Fonda     Clay Boon: Michael Callan
Jed: Dwayne Hickman        Jackson: Tom Nardini
Kid Shelleen/Tim Strawn: Lee Marvin

      Vadelmavenepakolainen (2014)
Mikko Virtanen tuntee itsensä kansallistransvestiitiksi: ruotsalaiseksi suomalaisen ruumiissa. Koko ikänsä hän on halunnut kuulua Länsinaapurin kansaan. Eräänä iltana hän on kyllästynyt elämään ja yrittää hypätä Ruotsinlaivalta mereen, mutta tapaakin Mikael Anderssonin. Tämä on kyllästynyt elämäänsä ja lahjoittaa ilomielin identiteettinsä Mikolle, joten Mikko (ei vaan Mikael) muuttaa Ruotsiin. Hänen täytyy vain sopeutua Mikaelin perheeseen ja varoa paljastumasta suomalaisuudestaan...

Vadelmavenepakolainenkin oli minusta hulvattoman hauska tarina! Ensinnäkin juuri tämä Mikon/Mikaelin ongelma, ja kuinka hän yritti selvittää tätä, sekä kaikki henkilöiden hauskat kommentit. Henkilöistä puheen ollen, pidin eniten Mariasta eli Mikaelin siskosta. Hän oli sympaattinen ja itsenäinen.

Aihe oli mielenkiintoinen, en ole kuullut samanlaisesta aiemmin, joten ei ihme, että kirja ja elokuva on suosittuja. Elokuvassa puhuttiin pääosin ruotsia, mutta esimerkiksi Mikon näyttelijä puhui joskus itsekseen suomea. Kuulimme myöhemmin näyttelijän olevan ruotsalainen, aika hyvin! En kuitenkaan tiedä, haluanko lukea kirjaa, koska se kuuluu olevan vähän hurjempi kuin elokuva, mutta katsotaan nyt. Filmin tahdon tosiaankin nähdä uudelleen :)

Ohjaaja: Leif Lindblom
Käsikirjoittajat: Erik Ahrnbom, Daniel Karsson,
Perustuu: Miika Nousiaisen romaaniin "Vadelmavenepakolainen" (2007)
Mikko: Jonas Karlsson     Mikael: Erik Johansson
Maria: Josephine Bornebusch     Lotta: Frida Hallgren