Tammikuisia ajatuksia

Pearl Clover is in da house!

Jotenkin noin luokkakaverini sanoo tullessaan teatterikerhoon :D

Huh. Kaksi viikkoa ilman postauksen postausta. Olen lukenut paljon, ja tekemättömät tekstit kasautuvat pikkuhiljaa. Pari kertaa olen yrittänyt löytää aikaa kirjoittamiselle, kerran jopa aloittanutkin mutta vain näppäilläkseni kirjan tiedot ennen sen palauttamista krirjastoon.

No, tällaista se vain on koulutöiden keskellä. Läksyjä ei kamalasti ole, kokeita ei tällä hetkellä yhtään, mutta esitelmät. Jonkinlaisia esitelmiä teemme ainakin viidessä aineessa... Olen aina jännittänyt hillittömästi suullisia esityksiä, (ristiriitaista että olen teatterikerhossa), ja koska en voi edes puhua suomeksi, ahdistus vain kasvaa...

Muutenkin tammikuussa on ollut paljon ahdistavia tunnelmia ja liikaa vatvovia ajatuksia. Ei vain koulun vaan myös ystävien ja ihastumisen takia. Erään mielestä ihastumisen pitäisi olla maailman ihanin asia. No, ei se siltä aina tunnu...

Mitähän muuta minun piti kertoa? Kouluun meno on edelleen vähän pelottavaa, en ymmärrä kaikkea, keskiarvoni on kummasti laskenut... Edelleen tunnen itseni ulkopuoliseksi luokassa enkä puhu juuri mitään porukassa. Istun vain hiljaa, yritän ymmärtää muita ja nauraa mukana.

Mutta hyviäkin asioita on tapahtunut. Tammikuussa minusta ensimmäisen kerran tuntui, että olen edistynyt. Todistukseni ei ollut niin huono, kuin se voisi olla. Koulusta olen jo saanut kaksi hyvää ystävää: toinen on naapuriluokan iloinen ja mukava tyttö, joka juttelee kanssani edelleen ja jonka mukaan puhun nykyään paljon paremmin kuin alussa! Toinen on poika, joka on kiinnostunut historiasta ja tarinoiden kirjoittamisesta kuten minäkin! :)

Muidenkin kanssa on helpompaa puhua kaksittain, ryhmässä se vain on edelleen niin haastavaa. Tunnen itseni suurimman osan viikosta ulkopuoliseksi, mutta onneksi on teatterikerho! Siellä jotenkin vapaudun, ja vaikka en osaakaan näytellä hyvin, olen ainakin mukana, nauran ja rentoudun.

Onneksi on lomat. Onneksi on kirjat, elokuvat ja tv-sarjat, joiden seurassa iloita ja joiden henkilöihin samaistua. Onneksi on paras ystäväni Suomessa, jonka kanssa voin jutella niin monista asioista. Onneksi kesä lähenee koko ajan... Ulkomailla on mielenkiintoista ja erilaista asua, mutta  ikävöin ja tahdon ikävöidä Suomeen. <3