Kirja: Of Love and Shadows
Kirjailija: Isabel Allende
Julkaisuvuosi: 1988?
Englanniksi kääntänyt: Margaret Sayers Peden
Alkuperäisteos: De Amor y de Sombra (1984)
291 sivua
Bantam Books
Eletään 1960-70-lukua eteläamerikkalaisessa diktatuurissa, jossa sananvapaus ja rauha ovat toiveunta. Köyhässä suurperheessä kasvanut valokuvaaja Francisco Leal pestautuu yläluokkalaisen, persoonallisen Irene Beltránin apulaiseksi sanomalehteen. Francisco toimii jo salassa diktatuurin vastustajien puolella, mutta kun hän ja Irene alkavat selvittää hirveää rikosta, tajuavat molemmat millaiseen vaaraan he itsensä laittavat...
Of Love and Shadows ei ollut kirja, jollaisia normaalisti luen. Diktatuureista en ole hirveästi lukenut, paitsi toisen maailmansodan Saksasta, ja taisin napata kirjan siksi, koska se näytti vanhalta, ja että että saisin yhden lukuhaasteen kohdan täyteen. Kirjailijalla oli hyvin erilainen kirjoitustapa: tapahtumat etenivät verkkaasti, sillä kun hetkeksi onnistuttiin pääsemään eteenpäin, syvennyttiin sitten kertomaan jonkun henkilön elämänkertaa seuraavat kymmenen sivua. En kuitenkaan tylsistynyt siihen. Kansikuva ei ollut mielestäni kovin ihmeellinen, mutta kirja oli kivan pienikokoinen ja tuoksui hyvältä, makealta. <3
"There was the road the military vehicles used when they had come to search the houses, one by one. They had lined up the men in an endless row, selected one from every five at random, and shot them as a warning; they also shot the cattle and set fire to the pastures, leaving behind a trail of blood and destruction. There were few small children now because many homes had been without a man for years. The occasional births were celebrated with emotion, and the children were given the names of the dead, so that no one would ever forget them." -s.243-244
Elämä sotilasjuntan keskellä oli todellakin hirveää, ja tarinassa esimerkiksi armeija toteuttaa kauheuksia, joihin Francisco ja Irene sekaantuvat. Sen aikana tutustuin myös moniin erilaisiin, ajatuksia herättäviin ihmiskohtaloihin, varjoihin elämässä. Oli kadonnut perheenisä, jonka perhe yhä etsi tätä; oli Franciscon anarkisti-isä joka kaipasi kotimaataan Espanjaa, unohdetut vanhukset vanhainkodissa.
Oli nuori tyttö jota kohdeltiin kaltoin, mies jonka rakastettu melkein kuoli; ja kaiken keskellä eli nainen, joka ei tahtonut tunnustaa ympärillään tapahtuvaa todeksi.
Mutta olihan myös rakkaus: niin iäti kestävä, intohimoinen ja suloinen.
"Kohtalokkaaksi" kutsumastani kirjoitustyylistä:
"[...] trouble is seeping in through every crack and crevice, through the leaks in the roof, I'm drowning in it, I can't hold it back any longer; every day it's more difficult to keep Irene from all evil - amen. You see her eyes? They were always a wanderer's eyes, that's why Rosa thinks she won't have a long life, she always seems to be saying goodbye. Look at them, Eusebio, her eyes are different now, they're filled with shadows, as if she were looking into a deep well. Where are you, Eusebio?" -s.143
"There was the road the military vehicles used when they had come to search the houses, one by one. They had lined up the men in an endless row, selected one from every five at random, and shot them as a warning; they also shot the cattle and set fire to the pastures, leaving behind a trail of blood and destruction. There were few small children now because many homes had been without a man for years. The occasional births were celebrated with emotion, and the children were given the names of the dead, so that no one would ever forget them." -s.243-244
Elämä sotilasjuntan keskellä oli todellakin hirveää, ja tarinassa esimerkiksi armeija toteuttaa kauheuksia, joihin Francisco ja Irene sekaantuvat. Sen aikana tutustuin myös moniin erilaisiin, ajatuksia herättäviin ihmiskohtaloihin, varjoihin elämässä. Oli kadonnut perheenisä, jonka perhe yhä etsi tätä; oli Franciscon anarkisti-isä joka kaipasi kotimaataan Espanjaa, unohdetut vanhukset vanhainkodissa.
Oli nuori tyttö jota kohdeltiin kaltoin, mies jonka rakastettu melkein kuoli; ja kaiken keskellä eli nainen, joka ei tahtonut tunnustaa ympärillään tapahtuvaa todeksi.
Mutta olihan myös rakkaus: niin iäti kestävä, intohimoinen ja suloinen.
"Kohtalokkaaksi" kutsumastani kirjoitustyylistä:
"[...] trouble is seeping in through every crack and crevice, through the leaks in the roof, I'm drowning in it, I can't hold it back any longer; every day it's more difficult to keep Irene from all evil - amen. You see her eyes? They were always a wanderer's eyes, that's why Rosa thinks she won't have a long life, she always seems to be saying goodbye. Look at them, Eusebio, her eyes are different now, they're filled with shadows, as if she were looking into a deep well. Where are you, Eusebio?" -s.143
Saan kirjan kohtaan 47. "Eteläamerikkalaisen kirjailijan kirjoittama kirja". Isabel Allende on kotoisin Chilestä, ja kirjan diktatuuri kuvaa luultavasti Chileä sen sotilasjuntan aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti