Elokuussa valvoin pitkään ja nauroin öisellä kadulla

Elokuussa luin loppuun vain kolme kirjaa ja 769 sivua:

Salla Simukka: Kipinä (T&M #1) (203 sivua)

Lauren Oliver: Kuin viimeistä päivää (412 s)

Tove Jansson: Muumipeigoi da händytiähti (154 s)

Kipinä kertoi protuleiristä ja Tapiosta, joka tuntui symppikseltä rauhallisuudessaan ja mietiskelyssään. Hänen ja Moonan ystävystyminen oli kiva vaihtoehto kirjojen rakkaustarinoille, vaikka niitä aina nuortenkirjoilta odottelenkin. Myös Tapion kahdesta äidistä koostuva perhe oli kuvattu ihan normaaliksi. Kirjasta löytyi kivasti pohdittavaa elämästä, ja harmi kun riparillani ei käsitelty samoja asioita.

Kuin viimeistä päivääkin antoi ajateltavaa nuorten elämästä, vääristä teoista ja miten viimeisen päivän voisi kuluttaa eri tavoin.

Muumipeigoi da händytiähti on siis (arvaatteko mikä) muumikirja karjalan kielellä, jonka vain satuin löytämään kirjaston hyllyltä. Itse tarina (anteeksi Tove-fanit) ei mielestäni ollut niin kummoinen, mutta lainasinkin tämän juuri kielen vuoksi. Karjalaksi oli todella mielenkiintoista lukea, varsinkin kuin lauseet saattoivat kuulostaa tältä: "- Hei, sanoi Nipsu. Minä olen löydänyh ihan oman tien." tai sitten tältä "Vaččuvoimattomusporošku on huruas bokkukormanis...". Aivan riittävästi siitä kuitenkin ymmärsin ja opin erilaisia karjalan sanoja tai esimerkiksi kysymään automatkalla: "Jogo terväh tulemmo perile?". Myös kuvitus oli mielenkiintoista. Suosittelen kokeilemaan. :) Kerrankin voi lukea kielellä, jota ei ole opiskellut tuntiakaan.

Elokuussa katsoin elokuvan La La Land ensimmäistä kertaa suomeksi ja tajusin, mitä kaikkea minulla on jäänyt tajuamatta! Varsinkin laulukohtaukset olivat ihanaa katsottavaa taas kerran, ja elokuvan jälkeen oli leijuva olo. Katsoin myös uudelleen elokuvan Hugo, jossa tykkäsin erityisesti historiallisuudesta ja vanhojen filmien pätkistä.

Elokuussa tuli vietettyä loman viimeiset päivät, yritettyä löytää onnellisia hetkiä ja jännitettyä koulun alkua. Koulu alkoikin niin monipuolisen positiivisesti ja stressaavasti: tavasin vanhoja tuttuja ja tutustuin uusiin ihmisiin, mutta työmäärä kuulosti vaikealta... Varsinkin koulun alettua mietin taas enemmän elämää Kiinassa ja joskus kaipasin takaisin.

Elokuussa tuli myös vietettyä kaksi yökyläilyä eri ystävän kanssa, seikkailtua metsässä auringonlaskun aikaan, halattua puita ja mentyä mökille yhdessä serkun ja hänen äitinsä kanssa. Oli hauskaa ♡

Kuun loppupuolella puolestaan koitti matka Saksaan, jossa koin hyvin monia asioita tunnelmallisista bussimatkoista pieneen vaellukseen Alppien kauniilla rinteillä <3 Sieltä jäi mieleen vihreät rinteet (muut muistelivat Heidia, minä puolestaan Sound of Musicin Mariaa laulamassa vuorilla), lehmänkellojen kilinä, kiemurtelevat polut ja sinertävät vuoret kauempana. Haluan sinne uudelleen!

Taubensteinin lähistöllä Baijerissa

Matkaan kuului myös vierailu Sachsenhausenin keskitysleirillä, jossa moni todella järkyttyy. Tuntuu väärältä tunnustaa, että minulle ei tuollaista järkytystä tapahtunut, mutta Sachsenhausenissa oli kuitenkin vaikuttava käydä. Yritin sulkea silmäni ja keskittyä ajattelemaan kuinka kaikki oppaan kertomat asiat olivat tapahtuneet noilla paikoilla... 

Muita muistorikkaita asioita matkalta olivat kikatuskohtaukset keskellä katua pimeässä ja ilta puistossa, vegaaniruoan kokeilut, keskustelut kivojen ihmisten kanssa ja etenkin viimeinen ilta, jolloin kävimme illallisella pilkkopimeässä. Tuo illallinen antoi ajateltavaa sokeiden elämästä, herätti naurunpyrskähdyksiä ja avautumisia, sai työntämään sormensa ruokaan varmistuakseen että oli jo syönyt kaiken... Vaikka minua alkoi aluksi pelottamaan pimeys ja tyhjyyden tunne, auttoi tajuaminen, että olimme edelleen aivan samassa huoneessa vain ilman valoa. Ilta oli monelle kokemus, ja kaikki taputtivat sokeille tarjoilijoille, jotka olivat auttaneet meitä tuon illallisen ajan.

Syyskuulta toivon stressittömiä päiviä, viisasta ajankäyttöä, tottumista kouluun, muistoja ystävien kanssa ja syksyn lehtiä. <3

Mitä teidän elokuuhunne kuului?

KK: Entä mitä te toivotte syyskuulta?