Lokakuussa oli päiviä, jolloin tunsin Talven hengen

Lokakuussa luin kolme kirjaa ja 625 sivua:

Christine Nöstlinger: Päiväjärjestys (153 sivua)
Minna Canth: Anna Liisa (116s)
T.C.Boyle: The Tortilla Curtain (356s)

Päiväjärjestys oli ainoa kirjoista, jota en lukenut koulun vuoksi. Se on 1970-luvun kirja, joka kertoi teini-ikäisen Annikan hetkistä koulussa, kotona ja kaveriporukassa. Tykkäsin kirjasta ja sen ajankuvasta, mutta minulla ei nyt kuukauden jälkeen ole jäänyt siitä paljon mieleen. Muistan vain yllättyneeni, kun kirjassa mainittiin biseksuaali henkilö, ja kuinka Annikasta ei melkein koskaan puhuttu hän-muodossa, pelkästään "Annika teki sitä ja Annika teki tätä".

Anna Liisan tarina oli surullinen, mutta päähenkilön teoista huolimatta sympatiat olivat koko ajan hänen puolellaan. Jotkut henkilöt olivat inhottavia, mutta Anna Liisan pikkusisko Pirkko toi piristystä ja huumoriakin kirjaan. Ihmettelin joitakin sanoja, kuten tapernaakkeli ja telehvoonata, ja kuitenkin sitä, kuinka helppoa 1800-luvun lopun kieli kuitenkin oli. Tykkäsin myös lopusta, vaikka jäinkin miettimään, oliko se onnellinen vai ei. 

Luen nykyään aika helposti englanninkielisiä kirjoja, mutta The Tortilla Curtain tuntui yllättäen aika haastavalta. Asiaa ei myöskään helpottanut, kuinka se piti lukea parin viikon aikana. Muutenkin kirja lähinnä väsytti, ja ensimmäiset kymmenen sivua tuntuivat keskittyvän Delaneyn seisomiseen moottoritien varrella. Ymmärrän kuitenkin maahanmuuton Meksikosta Yhdysvaltoihin olevan tärkeä teema, ja siihen annettiin kirjassa erilaisia näkökulmia. Osittain minua ärsytti espanjankieliset sanat tekstin lomassa, mutta toisaalta niitä oli kiva oppia. Kirja loppui aika mystisesti, ja kehittelin siihen kaksi eri tulkintateoriaa.

"That meant living on the streets, exposing América to the obscenity of the handout, the filth, the dumpsters out back of the supermarkets. And they were so close - another couple weeks of steady work and they could have had their apartment, could have established themselves, could have looked for work like human beings, riding the bus in freshly laundered clothes, seeking out the back rooms and sweatshops where nobody cared if you had documents or not. From there, in a year or two, they could have applied for their green cards - or maybe there would be another amnesty, who could tell? But now it was over." -s.203

Syyslomalla kävin katsomassa ruotsalaisen elokuvan Saamelaisveri. Olin aiemmin hädin tuskin tiennyt saamelaisten syrjinnästä, ja elokuvan aikana tulikin älynväläys, kuinka tällaisia elokuvia tehdään sen vuoksi, että ihmiset tietäisivät. Aihe oli rankka, mutta ei kuitenkaan aivan liian ahdistavasti kuvattu. Kuvaustyylistä jäivätkin mieleen hyvin hitaat ja "pysähtyneet" kohtaukset, joissa päähenkilö esimerkiksi siveli pianonkoskettimia ja huonekaluja yön hiljaisuudessa.

Lokakuussa tapahtui paljon hienoja hetkiä. Varsinkin syyslomalta muistan erään kävelyn Töölönlahden ympäri Helsingissä ja pienen "seikkailun", johon kuului piipahtaminen Linnanmäellä, huurteen kimaltamisen ruoholla ja usvaisen päivän pappani luona. Tuo päivä oli tapahtumarikas: siihen kuului myös lettujen paistamista, metsässä kävely ja illalla Haloo Helsingin! keikka Lahdessa.

Tuon keikan jälkeen en oikein tiennyt, haluanko enää käydä rockkonsertissa uudelleen. Heti ensi tahdeissa kaivoin korvatulpat esiin (kiitos ystävälleni, kun suosittelit niitä!) ja pidinkin ne korvissa koko keikan ajan. Tietysti oli ihana nähdä Elli ja muut bändin jäsenet livenä, mutta meno ja erikoistehosteet olivat minulle vähän liikaa. Joissakin riehakkaimmissa lauluissa, kuten Pulp Fiction ja Kuussa tuulee, oli hyvä tunnelma, mutta muuten ehdottomiksi lemppareikseni jäivät Tuntematon ja Vapaus käteen jää, jotka soitettiin vain akustisella kitaralla ja bongorummuilla. Kiitos näistä! Aloin todella pitää ensiksi mainitusta tämän jälkeen. Loppuilta sujui myöskin mieleenpainuvasti, sillä pelkäsin koko kotimatkan törmäävämme hirveen paksussa sumussa.

Loman jälkeen satoi lunta, ja Talven henki levittyi maisemaan muutamaksi päiväksi, ennen kuin joutui taas antamaan tietä Loppusyksyn hengelle. Viimeisen viikonlopun kirjamessuilta, joista kirjoitin enemmän täällä, jäi hyvä mieli mutta myös pieni haikeus, koska en oikein vielä tunne muita bloggaajia kovinkaan hyvin.

"Marraskuu on useimmiten ikävä kuukausi. Tuntuu kuin vuosi huomaisi äkkiä olevansa vanha eikä osaisi muuta kuin surra ja itkeä sitä. Tämä vuosi vanhenee hienosti ja arvokkaasti - aivan kuin komea vanha rouva, joka tietää, että hän voi olla viehättävä vaikka hänellä onkin harmaat hiukset ja ryppyinen iho..." - L.M.Montgomery: Anna ystävämme, s.71

KK: Oletteko tehneet jo suunnitelmia jouluksi, leiponeet pipareita, ripustaneet jouluvaloja ikkunaan tai vaikkapa tuumineet jo alustavaa lahjatoivelistaa?

Töölönlahdelta

Hyvää mieltä ja kauniita hetkiä marraskuun hämäryyteen! <3