Maaliskuussa ehdin jo sanoa hyvästit Talven hengelle

Maaliskuussa luin neljä kirjaa ja 943 sivua:

Georg Büchner: Woyzeck (38s)
Erik Eriksson: Det brinnande havet (313s)
Rhian Tracey: Neljän tytön kirjakimppa (291s)
L.M.Montgomery: Annan perhe (Anna #6) ( 301s)

Woyzeck oli hyvin nopealukuinen näytelmä, sillä se koostuu noin 28 sivusta ja lähes yhtä monesta näytöksestä. Sen juoni lyhykäisyydessään on köyhän miehen hulluudessaan ja mustasukkaisuudessaan tekemä murha. En oikein saanut siitä paljon irti, mutta lähemmän tarkastelun jälkeen kirjasta paljastui paljon esimerkiksi yhteiskunnan kritisointia sen eriarvoisuudesta.
   Det brinnande havet -romaanin hahmot tuntuivat ensin kaukaisilta ja vaikeasti samastuttavilta, mutta loppuvaiheessa rakastuin kirjan kieleen, historiankuvaukseen ja sanomaan. Myös ruotsia oli nyt helpompi ymmärtää kuin aiemmin. Tämä taisi olla kuukauden lempikirjani.
   Neljän tytön kirjakimppa puolestaan antoi minulle lisää kirjavinkkejä ja samastutti nuoriin päähenkilöihinsä. Se ei kuitenkaan tuntunut kaikkein laadukkaimmalta romaanilta vaan enemmän nuortenkirjalta täynnä draamaa.
   Annan perhe herätti minussa hiukan ristiriitaa, sillä painopiste alkaa jo tässä kirjassa suuntautua enemmän Annan lapsien touhuihin. Niistäkin oli kuitenkin hauska lukea, ja Anna oli joka tapauksessa vielä paljon esillä. Edelleen tuntui oudolta, että takakannen mainostamasta Annan ja Gilbertin välien tuleentumisesta kerrottiin vain viimeisillä sivuilla. 

Maaliskuun elokuvista ensimmäinen oli Rowan Atkinsonin tähdittämä Johnny English (2003), joka oli hauska mutta minusta myös vähän liiankin jännittävä. Maailman ympäri 80 päivässä (2004) oli Jackie Chan -versio, mikä tarkoittaa vähän liikaa toimintaa ja pakenemista, mutta lämpenin varsinkin pääparille (<3) ja kiinnostuin alkuperäisestä teoksestakin. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat (2016) oli puolestaan minusta vähän pettymys, sillä en oikein ymmärtänyt kunnolla sen ideaa. Saattoi myös olla, että kiinnitin enemmän huomiota leffaseuraani kuin itse elokuvaan... Matka 2 - Salainen saari (2012) ei myöskään vakuuttanut minua: elokuva oli vain komedian yritys eikä romanttinen puoli poikennut ollenkaan muista normaaleista perhe-elokuvista.

Up - kohti korkeuksia (2009) -elokuvan muistin olleen hyvä viimeksi katsottaessa, mutta tällä kertaa itkin joka kerta, kun päähenkilö muisteli menneisyyttään edesmenneen vaimonsa kanssa. Pidin myös aivan realistisena sitä, että ilmapallojen varassa voisi lennättää kokonaista taloa, mutta en sitä, että vanha mies ja lapsi voisivat kantaa tätä taloa ja ilmapalloja narujen varassa... Plussaa kuitenkin siitä, ettei monikaan lastenelokuva kerro vanhenemisesta tai ylipäätänsä vanhuksista. 

Tein itse pad thaita :)

Maaliskuussa ei tuntunut tapahtuvan niin paljon kuin helmikuussa, tai ainakaan yhtä paljon suuria asioita. Puolet kuusta kului lopun flunssan parantelussa, toinen puoli yhä suuremmassa määrin kouluun. (Ja huhtikuussa sama jatkuu... ) Ehdin kuitenkin myös nauttia keväisemmäksi muuttuneesta säästä ja hyväksyä sen, että kevät on tulossa. (Sillä kyllä, minua ensin harmitti lumen sulaminen. Nyt kevät on kuitenkin ehtinyt jo hurmata minut.) 

Suurimmat saavutukset maaliskuulta taisivat olla kesätyön hakeminen ja kesätyön saaminen. Niin, ja pianonkin sain vihdoin! Lisäksi ehdin viettää kolmia eri synttäreitä, käydä virpomassa vielä kerran ja kävellä kolmen eri ihmisen seurassa löytämälleni ihanalle kävelysillalle. Yksi maaliskuun kohokohdista oli kuitenkin luokan teatterikäynti: pääsimme tutustumaan kaupunginteatterin uumeniin ja illalla katsomaan romanttisen Rakastunut Sheakespeare -näytelmän. Parasta tässä oli Tuukka Leppänen sivuroolissa ja Shakespearen rakastettu, vahva ja unelmoiva Viola (Miila Virtanen). Tykkäsin. <3

Earth Hour, jonka melkein unohdin

Paras yksittäinen hetki taisi olla ystävien kanssa tuttujen kappaleiden laulaminen pianon säestyksellä. Tai sitten eräänä iltana, kun katselin kuunsirppiä taivaalla ja olin hetken verran vain huoleton ja onnellinen.

Huhtikuussa aion jatkaa kevään merkkien bongailemista - ehkäpä ne lumikellot ja krookuksetkin pistäisivät lopulta esiin. Muistin vasta äskettäin, että nämäkin kuuluvat kevään merkkeihin! Lisäksi suunnitelmissa on ainakin eräs yhden illan kurssi sekä uusi teatterikäynti Sudenmorsianta katsomaan.

Maaliskuun runoihin kuului yksi koulussa kirjoitettu tanka:

Hiljainen ilta

Järvi hitaasti tummuu

Lintu kirkaisee

Rauhallista ja tyyntä

Päätän sinut unohtaa.

KK: Milloin on teidän mielestänne kevät? Mietimme tätä teatterikerhossa - minusta silloin kun aurinko paistaa, tuuli suhisee, linnut laulavat ja vettä tipahtelee räystäiltä. 

Kauneutta huhtikuun päiviin! <3