Huhtikuussa seurasin vierestä luonnon puhkeamista kukkaan

Huhtikuussa luin seitsemän kirjaa ja 1383 sivua. Sattumoisin luin myös lähes pelkkiä suomalaisia kirjailijoita.

Salla Simukka: Virhemarginaali (T&M #2) (191s)
Stina Lindeberg: Seitsentoistavuotias (188s)
Aino Kallas: Sudenmorsian (96s)
Salla Simukka: Takatalvi (T&M #3) (199s)
Salla Simukka: Minuuttivalssi (191s)
Leena Lander: Tummien perhosten koti (322 s)
Kirsti Kuronen: Piruettiystävyys (196s)

Huhtikuussa innostuin yhä enemmän Salla Simukan nuortenromaaneista. Jäin koukkuun Tapio & Moona -sarjaan, joka kertoo ihanan realistisesti päähenkilöiden ystävyydestä ja ongelmista. Minuuttivalssi kertoi Susannan kasvutarinan ja kamppailun tulevaisuudenhaaveidensa kanssa, mihin oli aika helppo samastua.
   Seitsentoistavuotias ja Sudenmorsian edustivat vähän vanhempaa kirjallisuutta. Seitsemäntoistavuotiaassa teemana on 50-luvun nuoren aikuistuminen ja suhde ylihuolehtivaiseen, vanhanaikaiseen äitiinsä. En lopulta osanut kunnolla sanoa, oliko kirja nuoren itsenäistymisen vai vanhempien puolella. Sudenmorsian oli vanhalla kielellä kirjoitettu kertomus kielletystä rakkaudesta. Se oli mielenkiintoinen, mutta tässäkin oli hankala ymmärtää, oliko kertoja oikeastaan päähenkilön puolella vai tätä vastaan.
   Tummien perhosten kodin luin koulun vuoksi ja pelkäsin jo etukäteen sen olevan ahdistava. Niin se olikin - mutta myös hyvin kirjoitettu tärkeästä aiheesta.
   Piruettiystävyys kuulosti takakannen perusteella samastuttavalta - se kertoi epävarmasta, suorittavasta tytöstä - mutta kirjaa lukiessa ei se herättänyt niin paljon tunteita vaan oli jopa hiukan synkkä. Kirjoitustyylin (ja päähenkilön iän) perusteella se oli suunnattu vähän nuoremmille. Kirja oli kuitenkin koukuttavaa yhden illan lukemista, ja tykkäsin lopun käänteestä, joka tuli minulle ihan pusikosta.

Huhtikuussa kävin pitkässä aikaa elokuvissakin katsomassa komedian Blockers. Suuri positiivinen yllätys oli yhden henkilön kaapista ulostulo - varsinkin kun tämä oli esitetty pienenä, normaalina sivujuonena, jota ei ole erityisesti mainostettu. Muutenkin elokuva oli hauska, mutta hyvin epärealistinen, ja erinäiset bilekohtaukset tuntuivat jopa epämiellyttäviltä.
   Katsoin myös Netflix-elokuvan When We First Met (2018), jonka loppuratkaisun kerrankin arvasin ennen elokuvan loppua. Mikään erityisen vaikuttava tai hauska se ei ollut, mutta asiaan saattoi vaikuttaa sekin, että katsoin sen vailla seuraa.

Pitkäsilta ja ohut jää

Huhtikuu alkoi istuessani pääsiäisyön messussa - oli jännittävää aloittaa kuukausi tällä tavalla. Kuun alussa juhlin muutenkin pääsiäistä syömällä vuoden suklaavarastot etukäteen, mutta painiskelin myös koulutehtävien kanssa. Vähitellen kiire alkoi hellittää, ja nyt en jaksaisi tehdä enää mitään kouluun liittyvää...

Huhtikuussa oli vaikeita päiviä, mutta myös paljon mukavia hetkiä. Näihin kuului kahvilassa käynti ystävien kanssa (jaoimme salaatin ja saimme kaikki normaalin annoksen kokoiset lautaselliset...), uusia tuttuja, uusia ihastuksia ja yksi kotiinpaluu, jota olen ajatellut sen jälkeen monta päivää, vaikka siitä ei alkanutkaan mitään ihmeellistä ja ihanaa.

On myös ollut ihanaa seurata kevättä ja muuttuvaa luontoa. Vaikka kuun alussa oli vielä lunta, suli se nopeasti, ja pienet purot alkoivat solista. Viimeisinä päivinä pystyin jo istumaan ulkona lukemassa, hikoilemaan urheillessa ja kastumaan liikuntatunnilla kevätsateessa. Luonto ja kevät olivat minulle tärkeitä. <3

Toukokuusta tiedän jo yksittäisiä tapahtumia sieltä täältä: on teatterikerhon näytelmän ensi-ilta ja toinen ilta, menen katsomaan Mamma Miaa! suomeksi, opettajani on kutsunut koko luokan grillaamaan luokseen... (Älkää kyseenalaistako :D) Yritän jaksaa vielä viimeiset päivät koulun kanssa, mutta vapun myötä pääsin jo melkein lomatunnelmiin... Toivon toukokuulta etenkin onnellisia hetkiä ja rauhoittumista.

Kuukauden kysymys: Kertokaa oma stressinpurkutaktiikkanne/
-vinkkinne (e-en ollenkaan ole keräämässä neuvoja!). En tiedä, vastaako omani ihan kysymykseen, mutta yritän viettää joka päivä vähän omaa aikaa esimerkiksi pyhittämällä koulumatkat ja ajan ennen nukkumaanmenoa kirjan lukemiselle. Ystäväni ihmettelee, miten ehdin ollenkaan lukea kirjoja - tässä vastaus. :)

Rauhan hetkiä toukokuulle, ja muistakaa mennä joskus ulos katsomaan luonnon kauneutta <3