To all the boys I've loved before
Jenny Han
2016 (2014)
355 sivua
Simon & Schuster
Lara Jean, Margot ja Kitty Song ovat erottamattomat. He ovat pitäneet toisistaan huolta kuusi vuotta äitinsä kuolemasta lähtien. Nyt kuitenkin Margot on lähdössä opiskelemaan Skotlantiin, ja 16-vuotias Lara Jean joutuu ottamaan enemmän vastuuta pikkusiskostaan Kittystä.
Lara Jean ei ole kertonut kaikkea Margotille: aina ihastuttuaan johonkuhun poikaan hän on kirjoittanut tälle rakkauskirjeen ja säilönyt sen sitten äidiltään saamaansa hatturasiaan. Yksi näitä pojista on ollut myös Margotin poikaystävä Josh. Eräänä päivänä kirjeet tulevat kuitenkin salaperäisellä tavalla lähetetyksi entisille ihastuksille, ja Lara Jeanin elämä muuttuu kertaheitolla...
To all the boys I've loved before -
"Margot would say she belongs to herself. Kitty would say she belongs to no one. And I guess I would say I belong to my sisters and my dad, but that won't always be true. To belong to someone - I didn't know it, but now that I think about, it seems like that's all I've ever wanted. To really be somebody's, and to have them be mine." -s.190
Vaikka kirjassa oli ehkä jopa hömppämäisiä piirteitä - tunteiden pähkäily monen pojan kanssa, päähenkilöiden sanailu ja äkkinäiset päätökset - löytyi siitä myös syvällisiä ajatuksia ja samastuttavuutta. Päähenkilö oli ehkä nuortenkirjallisuuden ainoita, joka pelkäsi autolla ajamista vaikka olikin suorittanut kortin. Eniten pidin Lara Jeanin kehityksestä itsevarmaksi tytöksi, joka uskalsi kertoa tunteistaan eikä piilottanut niitä hattulaatikon pohjalle.
" "I guess I said no because I was scared." I stare out the window and run my finger along the glass, making an M for Martinez.
"Of Tommy?"
"No. I like Tommy. It's not that. It's scary when it's real. When it's not just thinking about a person, but, like, having a real live person in front of you, with, like, expectations. And wants." […] "Even when I liked a boy so much, loved him even, I would always rather be with my sisters, because that's where I belong." " -s.192
Tutustuin siis tarinaan katsomalla ensin elokuvan. Se ei ollut niin humoristinen kuin olisin olettanut, mutta ilahduin sen sanomasta sekä korealaistaustaisista amerikkalaisista päähenkilöistä, joita viihteessä olen harvemmin tavannut. Nyt kirjaa lukiessa teki mieli katsoa tämä uudelleen - ja tarttua jatko-osiinkin.
Kirjassa oli kuitenkin muitakin teemoja kuin ihastuminen - äidin kuolema, ystävyyssuhteet, aasialaisamerikkalaisuus ja ennen kaikkea sisaruus. Lara Jeanin ja hänen sisartensa suhde oli välillä jopa täydellisyyttä hipova - mutta samalla esimerkillinen. Välillä jäin miettimään, otanko itse yhtä paljon vastuuta sisaruksista ja toiminko heille esimerkkinä, niin kuin Margot ja Lara Jean yrittivät. Tämä korostui kirjassa todella paljon, enkä ollut itse aiemmin ajatellut asiaa. Välillä tästä kyllä koitui myös huonoja puolia, esimerkiksi Margotin reagoidessa hänen kuultuaan Lara Jeanin ihastuksesta Joshiin.
Sain tästä piirteestä sen verran vaikutteita, että päätin auttaa pikkuveljiäni viemällä kerran roskat heidän puolestaan ja toisen kerran korjaamalla heidän unohtamansa asiat pesukoneeseen. Niin pitkälle en kuitenkaan mennyt, että olisin imuroinut heidän huoneensakin. ;)
Kirja sopii Amerikkaa tutkimassa -projektini osavaltioon Virginia sekä Lue itsellesi mielenterveyttä -haasteen kohtaan "a book about emotions".
***
Olen jo toista kertaa menossa Helsingin Kirjamessuille Bloggaajapassilla, kiitos siitä järjestäjille! Aikatauluista johtuen olen messuilla luultavasti lauantaina suurimman osan päivää ja sunnuntainakin aion ainakin piipahtaa (tai sitten jäädä sinne palloilemaan koko päiväksi). Messut siis järjestetään Helsingin Messukeskuksessa Pasilassa torstaista sunnuntaihin 25.-28.10.
Katselin jo ohjelmaa ja kirjoittelin sivun täyteen vähänkin mielenkiintoisia tärppejä, mutten aio listata niitä nyt tässä. Ensimmäinen syy siihen on, että niitä on aika paljon, ja toinen, etten luultavasti kuitenkaan käy edes suurimmassa osassa vaan etenen spontaanisti. Ajattelin myös käydä maistelemassa Viini & ruoka -messujen antimia (olisipa siellä samaa pitsaa kuin viime vuonnakin!) ja käydä kysymässä, löytyisikö tänä vuonna levymessuilta Lalehin levyä. Mitä luultavammin aion ainakin kuunnella lauantaina klo 12-13 Kallion lavan paneelia "Jos teiniangsti ei lopu". Muuten ajattelin painottaa Kiinasta ja ulkomailla asumisesta, hyvinvoinnista, kirjoittamisesta ja kasvisruoasta kertoviin ohjelmanumeroihin. Saa nähdä tarttuuko messuilta uusia kirjoja tai joululahjaostoksia mukaan.
Tuntuu todella nostalgiselta ajatella viime vuoden messuja, jolloin jännitin muille bloggaajille puhumista ja jopa yksin lehdistön tiloihin menemistä. Toivottavasti tänä vuonna uskallan enemmän. :)Jos bongaatte valkoisen pöllölaukkuni ja minut nyt lyhyemmissä hiuksissa bloggaajapinssi rinnassa - tulkaa ihmeessä juttelemaan! Ilahtuisin todella paljon, eikä yhtään haittaa jos bloggaajanimeni on hankala lausua. :D
Aiotteko te osallistua messuille?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti