Jean Webster: Setä Pitkäsääri (176s)
Enid Blyton: Viisikko retkellä (155s)
Mazo de la Roche: Jalna (283 sivua)
Setä Pitkäsääri oli edelleen yhtä lystikäs kuin muistelinkin. Jerushan kohoaminen lastenkodista yliopisto-opiskelijaksi ja kirjailijattareksi on kyllä - valitettavasti - onnekas sattuma ja hänen rohkeutensa jotain mitä en itse uskaltaisi, mutta sitä oli sitäkin hauskempaa lukea. Rakkaustarina tulee myös pikkuisen puskasta, mutta mies vaikutti pohjimmiltaan ihan kelpo ihmiseltä, vaikkakin hiukan...holhoavalta? En tiedä, sydämeni ei ihan sulanut. Kirja ottaa myös fiksusti kantaa orpolapsien kohteluun ja köyhyyteen.
Viisikko retkellä oli myöskin mukavaa uudelleenluettavaa - en muistanut tarinasta paljoakaan vaikka muistaakseni melkein kaikki Viisikot olen joskus lukaissut. Sain jopa aikaiseksi katsella taas pitkästä aikaa 90-luvun tv-sarjan jaksojakin, joihin joskus toivoin itsekin pääseväni näyttelemään... kommenttiraidassa kerrottiin jopa lapsinäyttelijöiden käyneen koulua kuvauspaikalla. Tietysti kirja on hyvin helppoa luettavaa ja pieniä puutteitakin löytyy - hiukan ärsyttää Paulin kohtelu, häntähän eivät serkkupojat pidä oikeana poikana, ja yleensä Pauli ja Anne päätyvät siivoamaan ja laittamaan eväät kaikille. Paulin transsukupuolisuusteoriaan en oikein osaa ottaa tarkkaa kantaa, mutta ajattelisin kyllä hänen omaksuneen pojan roolin juurikin ahtaiden sukupuoliroolien vuoksi - eihän hän viihdy mekoissa, ruoanlaitossa eikä nukkeleikeissäkään.
Jalnan puolestaan luin ensimmäistä kertaa, vaikka olenkin tutustunut sarjaan jo aiemmin. Heti ensimmäisenä romaanista pisti silmään, kuinka epäsympaattisia henkilöt olivat. Ehkä olen tottunut liikaa herttaisiin, ihmisten parempiin versioihin päähenkilöinä, mutta Jalnan henkilöt tuntuivst jokainen todella itsekkäiltä ja ilkeiltä toisilleen. Draamaa ei myöskään romaanista puuttunut, ja kuten sanoin, hahmot eivät tosiaankaan käyttäytyneet mitenkään enkelimäisen puhtoisesti, mutta realistisuus oli vaihteen vuoksi kivaa luettavaa. Lukukokemukseni oli kyllä ihan hyvä, ja pidin erityisesti siitä, kuinka tässå ensimmäisenä kirjoitetussa romaanissa viitattii suvun aiempiin vaiheisiin, jotka tulevat sinne myöhemmin kirjoitetuissa jatko-osissa paremmin selville.
Setä Pitkäsääri sopii HelMet-lukuhaasteen kohtaan 6. "Rakkausromaani", Viisikko retkellä kohtaan 28. "Kirjan kannessa on kuu" ja Jalna #2019 Hyllynlämmittäjä -haasteeseen.
Toukokuun elokuvista en oikeastaan muista muita kuin Aladdinin ja Mulanin, jotka katsoin ystäväni kanssa. Aladdinista innostuin katsomani teatteriesityksen perusteella - en ole piirrettyä ikinä nähnyt. Ehkä hyväkin, sillä kuulemma osa faneista ovat pettyneet ja osa puolestaan toivoneet jonkinlaista muutosta elokuva-alalla. Itsekin ajattelen, että jotain olisi voinut kehittyä - esimerkiksi arabia olisi voinut kuulua henkilöiden puheessa, tai ehkä jopa näyttelijät olisivat voineet olla kotoisin tuolta seudulta. Joka tapauksessa lähes kokonaan rodullistettu näyttelijäkaarti oli jotain uutta, kerrankin valkoihoisia joutui bongailemaan. Jasminen uudesta soolokappaleesta voi olla montaa mieltä, mutta tapahtumapaikan ja sen nykytilanteen huomioon ottaen sopi se hyvin kohtaukseen. Pikkuasioita lukuunottamatta olin elokuvateatterista päästyäni haltioissani ja seuraavan viikon hoilasin pääduettoa enemmän tai vähemmän innoissani. Myös tarina oli hieno, sekä tietysti rakkaustarina suloinen.
Ja Aladdin, Mena Massoud :3
Mulan ei tuon kokemuksen jälkeen säväyttänyt niin paljoa, mutta pidin kyllä elokuvasta ja sen vahvasta naishenkilöstä. Oli myös mielenkiintoista katsoa tarinaa muinaisesta Kiinasta, vaikkei elokuva nyt mikään historianopus ollutkaan. Lauluista Reflection jäi mieleeni vaikuttavana, vaikka kuuntelin sen nyt ensimmäistä kertaa uudelleen.
Melkein unohdin! Katsoin Bohemian Rhapsodyn peräti kaksi kertaa viikon sisällä. En ollut aiemmin tiennyt Queenista, häpeä kyllä, käytännössä mitään, mutta elokuvan jälkeen olin tutustunut heihin edes vähän. Toisaalta harmitti kuinka elokuva oli hiukan siloiteltu ja tärkeitä yksityiskohtia muuteltu. Freddiehän ei kuulemma ikinä kertonut suuntautumisestaan vanhemmilleen... Muuten ihastuin kyllä elokuvaan yllättävän paljon, ja Queen alkoi joksikin aikaa pyöriä soittolistallani. Rami Malek oli uskomattoman taitava - YouTube-videon perusteella hän oli matkinut loppukonsertin esityksen yksityiskohtaisesti käsienliikkeitä ja mikrofonin heilautteluja myöten. Muissakaan näyttelijöissä ei ollut valittamista. Elokuva näytti myös hyvin Freddie Mercuryn ja muutenkin tähteyden molemmat puolet: joskus kuuluisuus nousee liiaksi päähän.
Toukokuuni oli järjestykseltään melkein yhtä sekalainen kuin huhtikuuni, mutta siihen sisältyi ehkä kuitenkin enemmän kiirettä ja pakollisia touhuja. Kuukauden alussa harjoittelin ahkerasti (? no jaa) pääsykokeisiin, loppupuolella puolestaan yritin sovittaa kalenteriin kaverien kanssa tapaamiset, lakkiaispuvun lyhennyttämisen ja juhlien suunnittelut, harrastukset, koulumenot...
 |
| Oulun tuomiokirkko |
Oli minulla silti vapaa-aikaakin, ja reissujakin kuului toukokuuhun. Näin pitkästä aikaa tätiäni: ostin serkkuni kanssa kaupasta pitsaa kun emme muutakaan keksineet, paistoimme aamupalaksi banaanilettuja ja äitienpäiväksi kuppikakkuja... Teimme myös luontokävelyitä ja katsoimme Bohemian Rhapsodyn uudelleen!
Toinen reissu koittikin viikkoa myöhemmin - pääsykokeisiin Ouluun. Sitä ennen vietin kyllä iltapäivän - liian lyhyen - Jyväskylässä pitkäaikaisen nettiystäväni kanssa, jota en ollut koskaan ennen tavannut. Oli jännittävää ja mukavaa tavata kasvotustenkin, jouduimme jo pohtimaan feissarin edessä ryhdymmekö yhdessä kuukausilahjoittajiksi. :D
 |
| Oulun linnalla |
Oulussa vietin ensimmäistä kertaa "omaa lomaa": nukuin yön hotellissa (ja kammosin sängyn edessä riippuvaa peiliä: kuka kumma ripustaa peilin sellaiseen paikkaan...) ja kiersin kaupunkia aamupäivällä ennen pääsykokeita. Vaikka en valitettavasti olekaan kovinkaan itsenäinen luonteeltani, voin ylpeydellä todeta, että kaupungeissa suunnistamisessa pärjään paremmin kuin hyvin. Pääsykokeiden jälkeen jouduinkin sitten kiiruhtamaan jo junalle ja ajamaan viisi tuntia kotiin. Oulun seikkailusta jäi hyvä muisto, yksi toukokuun parhaimpia.
 |
| Oulun "linna" kevätloisteessa |
Muita muistoja keräytyikin vapulta, jolloin nautin simaa ja kotitekoisia munkkeja ystävien kanssa vappujuhlissa, sekä Helsingin Hanami-juhlista, jolloin eväsretkeilin jo ylikukkineiden kirsikkapuiden alla. Eväämme löytyvät ylemmästä kuvasta, ne olivat ihan paikan päällä ostettuja. Tajusin liian myöhään, kuinka olisin voinut pukeutua erään lolita-suuntauksen skottiruutuiseen koulupukuun, jonka olen Japanista ostanut, paikalla pyöri nimittäin useampikin cosplay-asuinen... Ystäviä tapasin myös ylläolevien elokuvien merkeissä, ja Mulanin katsomiseen liittyy myös eräs toinen, henkilökohtaisempikin avautuminen, joka jäi mieleeni erityisenä uskaltamisena.
Kaiken kaikkiaan toukokuu oli mukava kuukausi, vaikka tulevat muutokset häämöttivät edessä... Toukokuussa kävin myös viimeistä kertaa koulullani ennen lakkiaisia, viimeistä kertaa epävirallisella oppitunnilla ja luokan tapaamisessa...
Nautin myös toukokuun hehkuvasta kevätsäästä ja kukkaloistosta <3
KK: Mikä on teidän lempimaisemanne toukokuulta?
Nuo kivikkokasvikuvat ovat ihania.
VastaaPoistaKiitos! Ympäristö oli kyllä upea, eivätkä valokuvat ihan tavoita sitä - rykelmittäin violetteja orvokkeja ja keltaisia kukkia <3
PoistaSinulla on ollut ihanan täyteläinen toukokuu! Pääsykokeet ja kaikki! Valoa ja myötätuulta sinulle kaikkiin muutoksiin <3
VastaaPoistaToukokuu on kyllä ihana kuukausi, vuosi vuodelta rakastan enemmän sen heleyttä ja kaikkea sitä heräävän elämän iloa.
Niin ja tuon Setä Pitkäsäären muistan itsekin lapsuudestani, taisin nähdä sen ensin telkkarista ja sitten luin kirjan. Osui ja upposi tyttökirjatyttöön, vaikka ei ihan Annojen ja Runotyttöjen veroiseksi suosikiksi noussutkaan :)
Toukokuun aikana ehti kyllä tapahtua monenlaista! Ja kiitos <3 Muutokset ovat minulle aina vaikeita, mutta ainakin tämänkesäinen maiseman vaihdos on sujunut hyvin.
PoistaMinäkin muistelen nyt toukokuun aurinkoa ja loistoa valokuvien avulla...olen alkanut pitää keväästä enemmän, se saattaa jopa voittaa kesän. :)
Enpä tiennyt että siitä on elokuvakin! Niin, ei tämä Montgomeryn tasoa ole, mutta piristävä kirja joka tapauksessa.
Viisikot voisi itsekin lukea uudelleen. Ainakin muutamia kirjoja sieltä täältä. Muistan että muksuna en voinut sietää Annea, mutta en saa kyllä päähäni, että mistä syystä koin hahmon niin epämukavana. :D
VastaaPoistaMinäkin voisin! Viisikot ovatkin nostalgista luettavaa, ne kaikki herkut ja souturetket ja linnat ja vaellukset ilman kännyköitä!
PoistaMinäkään en oikein pidä Annesta, hän ei oikein sovi mukaan seikkailujen pelollaan. Jotkut ovat kyllä kritisoineet hänen hahmoaan, mutta minusta se vain kuuluu kirjaan. Pauli on mielenkiintoisempi hahmo, halusin aina olla kuin hän! No jaa, ehkä Anne on vähän liian tylsäksi tehty hahmo, ja yhdistää liikaa tyttömäisyyden tylsyyteen.